N:o 46                            9 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDESTA 1852

Jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuden huoneenhaltijoina, mutta ainoastansa sitä huoneenhaltijain seassa etsitään, että joku uskolliseksi löydettäisiin. 1. Kor. 4: 1- 2

Tässä paikassa puhuu Paavali hengellisten huoneenhaltijain virasta. Se on Jumalan salaisuuden huoneenhaltija, jonka pitää jakaman Jumalan salaisuudet ihmisille. Ja kukapa on Jumalan salaisuuden huoneenhaltija muu kuin yksi opettaja, jonka haltuun Jumalan salaisuudet uskotut ovat. Apostoli panee vielä tämän merkillisen sanan tykö, että ainoastansa sitä huoneenhaltijain seassa etsitään, että joku uskolliseksi löyttäisiin, niin maallisissa kuin taivaallisissa.

Mutta Vapahtaja on sanonut, että muutampi huoneenhaltija oli semmoinen, että hän rupeis kanssapalvelijoitansa pieksämään, koska Isäntä oli pois lähtenyt; ja sanoi vielä itsellensä: Minun Isäntäni viipyy, ei se tule niin hopusti takaisin. Ja sen viipymisen päälle luottain rupeis hän kanssapalvelijoitansa pieksämään ja nälyttämään. Hän ajatteli ilmanki, ettei kukaan tohdi kantaa hänen päällensä. Mutta Vapahtaja kysyy kaikilta huoneenhaltijoilta, mitä Isäntä tekee semmoiselle huoneenhaltijalle, joka niin armottomasti kanssapalvelijoitansa pieksää ja nälyttää? Muutampi huoneenhaltija on semmoinen, että hän antaa kanssapalvelijainsa nälkyä, ja itse herkullisesti elää. Semmoisen huoneenhaltijan tykönä ei ole uskollisuutta.

Vapahtaja sanoi myös opetuslapsillensa: "Teille on annettu tuta taivaan valtakunnan salaisuudet, mutta muille saarnataan vertausten kautta." Hän antaa siis kaikille tiettäväksi, että Jeesuksen opetuslapset pitää tunteman Jumalan valtakunnan salaisuudet. Kuinkapa he muutoin saattavat olla Jumalan salaisuuden huoneenhaltijat, koska heidän pitää jakaman kanssapalvelijoille heidän osansa laista ja evankeliumista niin paljon kuin itse kullekin tulee. Tähän paikkaan kuuluu myös, mitä Vapahtaja sanoo opetuslapsillensa: "Ei teidän pidä heittämän päärlyjä sikain eteen." Se on: ei sovi Jumalan armo suruttomille ja paatuneille, vaan katuvaisille. Jeesuksen opetuslapset ovat tosin Jumalan salaisuuden huoneenhaltijat, ja sentähden täytyy heidän tuta Jumalan valtakunnan salaisuudet. Heidän pitää tietämän, mitkä tavarat heille uskotut ovat.

Näinä aikoina löytyy valitettavasti monta väärää huoneenhaltijata, jotka väärin jakavat Jumalan kalliin tavaran ja omaisuuden. Löytyy myös niitäkin, jotka ei ainoastansa pieksä, mutta myös nälyttävät kanssapalvelijoitansa, ja viskaavat vielä Jumalan lahjoja keitureille ja sioille, ja semmoiset huoneenhaltijat ajattelevat ilmanki, että Isäntä viipyy: ei Isäntä tule niin pian. Kyllä tosin keiturit ja siat tykkäävät paljon semmoisista huoneenhaltijoista, jotka viskaavat heille Jumalan lahjoja ja nälyttävät kanssapalvelijoitansa. Mutta Isäntä ei tykkää paljon semmoisista. Minä olen kuullut, että muutamat maailman herrat antavat koirille liiningin ja lapsille ruotoja. Ja semmoiset huoneenhaltijat taitavat netkin olla, joista Vapahtaja muistelee, että he pieksävät kanssapalvelijoitansa ajatellen, että Isäntä viipyy. Kukas tiesi, kuinka kauan Isäntä viipyy? Se taitaa tulla silloin, koska huoneenhaltija sitä vähimmin uskoo.

Koska nyt ainoastansa se huoneenhaltijain seassa etsitään, että joku uskolliseksi löyttäisiin, niin olis tarpeellinen katsella, kuka nyt olis uskollinen huoneenhaltija, kuka nyt saattais olla uskollinen Jumalan salaisuuden huoneenhaltija. Ei semmoinen taida olla uskollinen huoneenhaltija, joka pieksää kanssapalvelijoitansa, koska Isäntä lähtee pois. Eikä semmoinen taida olla uskollinen huoneenhaltija, joka antaa liiningin koirille ja ruotoja lapsille. Vapahtaja sanoi Kananean vaimolle: "Ei ole sovelias ottaa lasten leipää ja heittää penikoille." Mutta semmoiset ovat muutamat huoneenhaltijat. Ne ottavat lasten leipää ja heittävät penikoille.

Mitäs Isäntä ja vanhin pitää tekemän senkaltaisille huoneenhaltijoille, jotka ottavat lasten leipää ja heittävät penikoille? Eikö hänen pidä kauhistuman ja itkemän, koska hän saapi kuulla, kuinka hänen lapsiansa nälytetään ja penikoita hyvin ruokitaan. Ja toinen kauhistus on se, että muutamat huoneenhaltijat viskaavat Jumalan viljaa keitureille ja sioille. Mitäs pitää Isännän sanoman semmoisille, koska hän saapi kuulla, kuinka väärät ja uskottomat huoneenhaltijat haaskaavat hänen hyvyytensä. Eikö hänen pidä suuttuman semmoisille ja sanoman: "Sinä paha palvelija, tee luku hallituksestas, sillä et sinä saa  tästedes hallita."

Mutta väärä huoneenhaltija ajattelee ilmanki näin: "Kyllä Isäntä viipyy, ei se vielä varsin tule takaisin." Mutta jos nyt vielä viipyis vähän aikaa, niinkuin väärä huoneenhaltija luulee, vaikka Pietari kirjoittaa kristityille: Ei Herra viivytä tulemistansa, niinkuin muutamat luulevat hänen viipyvän. Kuitenki tulee kerran se päivä, että väärä huoneenhaltija kutsutaan Herransa tykö, ja hän sanoo hänelle: "Tee luku hallituksestas, sillä et sinä saa tästedes hallita."

Ilmanki väärä huoneenhaltija silloin menee Herransa velkamiesten tykö ja sanoo: "Kuinka paljon olet sinä minun Herralleni velkaa? Jos sitte Herran velkamiehet sanovat, kuinka suuri velka on, nimittäin sata puntaa nisuja eli sata tynnyriä öljyä, niin sanoo se väärä huoneenhaltija: "Ota kirjas, istu pian ja kirjoita viisikymmentä." Eli niinkuin tämänaikaiset suruttomat papit sanovat heränneille: "Et suinkaan sinä ole suurin syntinen, kyllähän ilmanki saat anteeksi; ja ei sinun tarvitse syntiäs maailmalle huutaa."

Semmoisia nyt surutoin pappi saarnaa puoliheränneille. Ja jos he uskovat hänen saarnansa, niin he ottavat sitte kirjansa ja kirjoittavat viisikymmentä. He lukevat synninvelan puolta vähemmäksi ja tulevat viimein omalla parannuksella kristityksi. — Ka, se on hyvä pappi! sanovat sitte huorat ja varkaat, juomarit ja viinaporvarit, joka ei hauku niin hirveästi, että ihmiset tulevat hulluiksi, ja me korjaamme häntä ijankaikkisiin majoihin. Mutta se on tietämätöin, kuinka paljon te korjaatte senkaltaista opettajaa, joka saarnaa niin suloisesti evankeliumia, että siveät huorat laskevat maitonsa, ja viinaporvarin silmistä käärmeen kyyneleet vuotavat, koska häntäkin rakkaaksi kristityksi mainitaan. Ja raittiin juomarin silmistä alkavat käärmeen kyyneleet vuotamaan, koska vuotava pirunpaska on jo aikaa pehmeäksi tehnyt sydämen. Kukas tiesi, kuinka paljon semmoiset rakkaat kristityt kiittävät opettajaansa ijankaikkisuudessa, koska silmät aukenevat ja he saavat nähdä, että koko synninvelka on jäänyt maksamatta.

Ja kyllähän semmoiset väärät huoneenhaltijat ottavat lasten leipää ja heittävät penikoille. He antavat koirille liiningin, ja lapsille antavat he ruotoja. Mitäs vanhin sanoo, koska hän tulee ja saapi tietää, kuinka väärät huoneenhaltijat tekevät, kuin he ruokkivat sikoja hyvin ja lapsia nälyttävät? Minä luulen, että semmoinen menetys koskee kovin vanhemman sydämeen. Ei suinkaan vanhin varsin lepy senkaltaiselle väärälle huoneenhaltijalle, eikä hän taida toisti uskoa taloansa ja lapsiansa semmoisen huoneenhaltijan haltuun, joka ruokkii sikoja hyvin ja nälyttää lapsia.

Nyt, koska tämän päivän evankeliumi osottaa, kuinka viekas se väärä huoneenhaltija on pettämään Herraansa, niin meidän pitää Jumalan armon kautta katseleman hänen viekkauttansa, koska me ensin olemme kumartaneet polviamme sen suuren ja voimallisen Isännän edessä, rukoillen kaikesta sydämestä, ettei nämät köyhät lapset tulis niin onnettomiksi, että he joutuisit väärän huoneenhaltijan haltuun, joka ottaa lasten leipää ja heittää penikoille, eli antaa koirille liiningin ja lapsille viskaa ruotoja! Vaikka minä olen tosin huono ruokkimaan Jumalan lapsia, mutta sitä ei ole tunto vielä antanut myöten, että minun pitäis ottaman lasten leipää ja heittää penikoille, niinkuin Paavali sanoo: "Rieskalla minä olen teitä ruokkinut, koska ette ole saattaneet vahvempata ruokaa vastaan ottaa."

Kuitenki toivotan minä, että lapsille kasvaisit hampaat, että he saataisit ilman pullaamatta syödä vahvempaa ruokaa, ettei heidän tarvisis aina vahdata pullia toisen suusta, sillä se aika saattaa pian tulla, että semmoinen huoneenhaltija tulee, josta vanha sananlasku sanoo: "Lapsi syöpi syöttäjältä ja syöttäjä syöpi itsekin."

Rukoilkaat nyt, lapset, niitten edestä, jotka ovat niin onnettomaksi joutuneet, että heidän täytyy ruoan vieressä nälkään kuolla, eli joilla semmoinen huoneenhaltija on, joka ottaa lasten leipää ja heittää penikoille, että se suuri Isäntä ja vanhin, joka kaikkia orpolapsia ruokkii ja ylöspitää, että hän antais heille semmoisen huoneenhaltijan, joka saattais uskollisesti ruokkia Jumalan lapsia. Kuule, rakas vanhin, itkeväisten ja parkuvaisten huokaus! Isä meidän jne.

Evankeliumi: Luuk. 16: 1

Koska raamatun selittäjät arvelevat, että tämä väärä huoneenhaltija on yksi rikas mies, jolle on uskottu iso maailman tavara, jonka hän haaskaa ja väärinkäyttää, ei Jumalan kunniaksi eikä lähimmäisen auttamiseksi, vaan omaksi turmelukseksi ja muitten ihmisten vahingoksi, niin täytyy meidän Jumalan armon kautta tutkistella: "Mikä mies tämä väärä huoneenhaltija on? Ja mitkä ovat ne Herran velkamiehet, joita väärä huoneenhaltija opettaa oikeat räkingit muuttamaan? Se suuri Herra ja Isäntä, joka on uskonut sekä maallisen että hengellisen tavaran niille, jotka ovat hänen salaisuutensa huoneenhaltijat, antakoon meille oikeata ylösvalaistusta, että me saattaisimme oikein ymmärtää, mikä hänen tahtonsa on!

Ensimmäinen tutkistelemus. Kuka on se väärä huoneenhaltija? Nykyiset raamatun selittäjät sanovat, että tämä väärä huoneenhaltija on yksi rikas mies, jolle iso maailman tavara on uskottu, ja Herran velkamiehet ovat muka vaivaiset, joilla on niin kuin oikeus saada apua siltä rikkaalta mieheltä. Mutta tämä rikas mies ei ole oikein käyttänyt tavaraansa Jumalan kunniaksi ja vaivaisten ylösauttamiseksi, vaan hän on haaskannut omansa, niinkuin maailman herrat pruukaavat, turhissa pidoissa, graviaisissa, ristiäisissä ja häissä. Muutamat maailman herrat ottavat vaivaisilta ja kuluttavat rikkaille. Ja koska Herra kutsuu heitä tilin tekoon taudin eli vastoinkäymisten kautta, ottavat he ja tekevät testamentin vaivaisille siinä tarkoituksessa, että vaivaiset rukoilevat heidän sieluinsa edestä, koska he kuolevat.

Mutta se on tietämätöin, jos vaivaiset saattavat esirukouksellansa korjata yhden mammonan orjan sielun ijankaikkisiin majoihin, joka on elänyt maailmassa niinkuin luontokappale ja väärinkäyttänyt Jumalan siunausta turhissa pidoissa, ja on enemmän tehnyt vaivaiseksi kuin auttanut. Hän on ensin koonnut tavaransa oikeudella ja vääryydellä; jos vaivaiset ovat häneltä tarvinneet jotakin pyytää, niin hän on ottanut kalliin hinnan heiltä. Muutampi on viinakaupalla tehnyt maakunnan mustaksi. Ja semmoinen mammonan orja ottaa nyt ja tekee testamentin vaivaisille, koska hän kuolee. Ilmanki ne vaivaiset, jotka saavat osan hänen tavarastansa, ottavat ja rukoilevat hänen sielunsa edestä, ettei perkele vie häntä kuoleman jälkeen.

Minä luulen, että perkele viepi hänen sielunsa yhtä hyvin, vaikka kuinka suuren osan hän lahjoittais vaivaisille tavaroistansa, koska hänellä ei ole muuta autuuden perustusta, kuin ainoastansa se, että vaivaiset rukoilevat hänen sielunsa edestä, vaikka moni sokea raukka taitaa niin ajatella, että vaivaiset korjaavat hänen sielunsa ijankaikkisiin majoihin, koska he rukoilevat hänen sielunsa edestä. Mutta tämä raamatun selitys ei passaa ollenkaan tähän paikkaan, vaan se väärä huoneenhaltija on yksi opettaja, jolle on uskottu hengellinen tavara, jonka hänen pitää käyttämän kristillisyyden ylösrakennukseksi, niin kuin Paavali on edellä mainitussa paikassa sanonut: "Me olemme hänen salaisuutensa huoneenhaltijat."

Mutta muutamat opettajat ei saarnaa niin, että ihmiset heräisit, vaan he haaskaavat Jumalan uskotun tavaran ja omaisuuden. He lupaavat armon ja autuuden kaikille katumattomille ja saarnaavat niin suloisesti evankeliumia, että siveät huorat laskevat maitonsa, ja armolliset viinaporvarit rupeavat käärmeen kyyneleitä vuodattamaan. He saarnaavat juomareille: "Rakkaat kristityt", ja viinaporvareille: "Rakkaat Jeesuksen ystävät." — "Kyllä te tulette autuaaksi, jos te elätte niin siveästi, kuin tähän asti on eletty. Ei teidän tarvitse niin hulluksi tulla kuin nämät heränneet, jotka huokaavat niin kuin luontokappaleet ja haukkuvat kunniallisia ihmisiä, ja vielä ne ulvovat." Jos yksi katuvainen sielu tulee semmoisen opettajan tykö ja tunnustaa kyyneleillä syntiänsä, niin hän sanoo: "Mikäs ulvominen tämä on?"

Semmoinen on nyt se väärä huoneenhaltija, yksi hukka, joka raataa Jeesuksen lampaita. Ei hän ainoastansa saarnaa juomareille: "Rakkaat kristityt", ja viinaporvareille: "Rakkaat Jeesuksen ystävät," vaan hän saarnaa myös katuvaisille: "Te väärät profeetat," ja armoitetuille: "Te villihenget." Ei semmoinen opettaja ole tietävinänsä, että kirkko on täynnä katumattomia perkeleitä, jotka irvistelevät selän takana vielä omalle opettajalle ja kutsuvat häntä mustaksi saatanaksi.

Minkäkaltaisen kiitoksen semmoinen opettaja viimein saapi heiltä, koska silmät aukenevat molemmilla. Ilmanki he korjaavat häntä ijankaikkisiin majoihin, ja kiittävät häntä ijankaikkisuudessa hyvän opetuksen edestä. Niin ajattelee se väärä huoneenhaltija, että koska hän opettaa Herransa velkamiehiä vähentämään synnin velkaa, niin he rukoilevat hänen sielunsa edestä, ja korjaavat häntä ijankaikkisiin majoihin. Jos nyt semmoinen huoneenhaltija kohtaa Herransa velkamiehiä ja kysyy: "Kuinka paljon olet sinä minun Herralleni velkaa?" niin he vastaavat: sata tynnyriä öljyä, eli: sata puntaa nisuja.

Herran velkamiehet ovat nimittäin heränneet ihmiset, jotka tuntevat, kuinka suuri synninvelka heillä on. Ja he tunnustavat syntiänsä, vaikka vielä väärä huoneenhaltija ei kysyis heiltä. Ja synninvelka on heillä tunnossa eli omantunnon velkakirjassa kirjoitettu. Mutta ei väärä huoneenhaltija sano Herransa velkamiehille: oikein on kirjoitettu velkakirjaan, ja katso nyt perään, kuinka tämä velka tulis maksetuksi, eli mene nyt Herran tykö ja rukoile: ole kärsivällinen minun kanssani ja minä tahdon kaikki maksaa, vaan väärä huoneenhaltija sanoo Herransa velkamiehille: Ota kirjas, istu pian ja kirjoita viisikymmentä. Se on sanottu: Et suinkaan sinä ole suurin syntinen. Kyllähän sinä saat anteeksi, saati sinä uskot.

Tässä ei ole kysymystä oikeasta katumuksesta ja parannuksesta, sillä ei väärä huoneenhaltija vaadi Herran velkamiehiltä, että heidän pitää oikean katumuksen tekemän, vaan hän opettaa heitä vähentämään synnin velkaa ja sanoo: ota kirjas, istu pian ja kirjoita viisikymmentä. Ja niin hän luulee, että he korjaavat häntä ijankaikkisiin majoihin. Hän luulee, että ne kiittävät häntä ijankaikkisuudessa sen hyvän työn edestä, että hän opetti heitä vähentämään synnin velkaa. Mutta kukas tiesi, kuinka paljon he kiittävät häntä sen edestä, koska silmät aukenevat ja he saavat nähdä, että koko synninvelka on jäänyt maksamatta ja anteeksi antamatta.

Mutta kuulkaamme nyt vielä, kuinka väärä huoneenhaltija sanoo, koska Herra aikoo ottaa häneltä viran pois. Hän sanoo nimittäin näin: En voi minä kaivaa ja häpeän minä kerjätä. Jos nimittäin se väärä huoneenhaltija pitäis ruveta oikean räkingin tekemään Herran velkamiesten kanssa, eli vaatimaan heitä maksamaan heidän velkansa, se on, jos hän rupeais heiltä vaatimaan oikean katumuksen, niin hänen täytyis itse kanssa ruveta kaivamaan kravia Herran viinamäessä ja raskasta työtä tekemään: Hänen täytyis itse ruveta kaivamaan vanhoja syntejänsä ylös ja ruveta katuvaisia sieluja johdattamaan.

Mutta tämä kaivaminen tulee väärälle huoneenhaltijalle niin raskaaksi, että hän pikemmin heittää pois opettajan viran, niin kuin moni pappi on jo aikonut tehdä, kussa on muutampia heränneitä seurakunnassa. Se oma katumus ja katuvaisten sieluin johdattaminen tulee suruttomalle opettajalle niin raskaaksi, että hänen täytyy sanoa: "En voi minä kaivaa ja häpeän minä kerjätä," Se on: "En jaksa minä kaivaa kravia Herran viinamäessä, en jaksa minä johdattaa katuvaisia sieluja, ja häpeän minä kerjätä Herralta armoa, että hän vahvistais minua."

Niin muodoin löytää väärä huoneenhaltija sen parhaan neuvon, että hän opettaa heränneitä vähentämään synnin velkaa, että he lakkaisit katumuksen tekemästä ja korjaisit häntä huoneeseen, koska hän nukuttaa heidän tuntoansa, niin hän saapi myös itse paremman rauhan. Ilmanki he antavat hänelle punssia palkasta, koska hän antaa heidän mennä rauhassa helvettiin. Sillä jos hänen pitäis ruveta kaivamaan kravia Herran viinamäessä, eli kaivamaan omat ja muitten synnit ylös, niin se tulis hänelle raskaaksi ja vaivalloiseksi työksi. Ei olis hänellä joutoa pitää kalaasia eli käydä herrain pidoissa ja lyödä korttia heidän kanssansa. Hän tulis myös kunniattomaksi, jos hän alkais suruttomia haukkumaan. Maailman herrat rupeaisit häntä vihaamaan. Viinaporvarit sanoisit hänelle: "Sinä olet Samaritaanus ja sinulla on perkele." Kaikki siveät huorat rupeaisit hänen päällensä kantamaan, eikä yksikään viinaporvari saattais häntä pitää herrana.

Kuinka yksi väärä huoneenhaltija jaksais niin paljon kaivaa Herran viinamäessä? Pikemmin hän ylönantaa koko sen viran, niinkuin moni surutoin pappi on aikonut tehdä, koska hän on ruvennut tuntemaan, kuinka raskas se on, että kantaa päivän kuorman ja helteen. Ei ole nimittäin opettajalle niin helppo se kantaminen ja kaivaminen Herran viinamäessä, kussa on heränneet ihmiset. Ei ole koiran virka niin helppo kuin suruttomat papit luulevat. Sentähden he pyytävät kaikella muodolla tukahuttaa joka ainoan kipenen siitä valkeasta, jonka Vapahtaja tuli sytyttämään maan päälle. He freistaavat sammuttaa sen hengellisen valkean joka paikassa, kussa se tulee ilmi. Ja he luulevat sen kautta sammuttavansa helvetin valkean.

Mutta enemmin se taitaa helvetin valkea syttyä, kuin sammua sen kautta, että he uskottavat katumattomia syntisiä, että he senkaltaisena pääsevät taivaan valtakuntaan. Kukas tiesi, kuinka väärälle huoneenhaltijalle viimein käypi, koska katumattomat huorat ja rehelliset varkaat eli raittiit juomarit ja armolliset viinaporvarit pitää häntä korjaaman ijankaikkisiin majoihin?

Mutta miksi Herra kiitti sitä väärää huoneenhaltijata, että hän toimellisesti teki? Taisipa väärä huoneenhaltija sen kiitoksen kautta ansaita ijankaikkisen elämän ja autuuden? Mutta ei taida se kiitos tulla hänelle parannukseksi, koska hänen viekkautensa tulee oikein päivän valkeudessa koeteltavaksi. Herra kiittää häntä, ei sen tähden, että hän oikein teki, mutta että hän saattoi olla niin viekas, että hän saattoi niin pettää Herran velkamiehet, että hän saattoi nukuttaa heidän tuntoansa sillä lailla, että hän opetti heitä muuttamaan omantunnon kirjoituksia.

Vapahtaja puhuu tässä paikassa niinkuin yksi maallinen rikas porvari pruukaa puhua, koska hän huomaitsee, kuinka viekas kauppa trenki on muuttamaan räkinkiä, niin hän sanoo: kylläpä hän oli viekas! Mutta ei kauppa trenki tämän sanan kautta ole saanut yhtään kiitosta, vaan kauppa trenki ajetaan pois Herran huoneesta, sillä hänelle sanotaan: "Tee luku hallituksestas, sillä et sinä saa tästedes hallita." Tällä ajalla ovat useammat kauppa trengit niin viekkaat pettämään itseänsä ja Herran velkamiehiä, että jos he ei rupea kaivamaan ylös omia ja velkamiesten syntejä, taitavat he pian saada tämän käskyn: tee luku hallituksestas, sillä et sinä saa tästedes hallita. Vaikka he ajattelevat "minun Herrani viipyy", ja niin he alkavat pieksämään kanssapalvelijoitansa.

Muutamat antavat koirille liiningin ja lapsille he viskaavat ruotoja. He ottavat lasten leipää ja heittävät penikoille. Eikös pidä vanhemman suuttuman? Eikös pidä semmoinen hirmuinen asia koskeman vanhemman sydämeen, koska hän saapi kuulla, kuinka se väärä huoneenhaltija nälyttää hänen lapsiansa, mutta syöttää sikoja. Minä olen tosin huono ruokkimaan Jumalan lapsia, mutta en ole kuitenkaan mielellä ja tahdolla ottanut lasten leipää ja heittänyt penikoille.

Nyt sanoo Vapahtaja viimeiseksi tämän päivän evankeliumissa: Tehkäät teillenne ystäviä väärästä mammonasta, että koska te tarvitsette, niin he korjaavat teitä ijankaikkisiin majoihin. Muutamat luulevat, että Vapahtaja tässä värssyssä kehoittaa opetuslapsiansa kokoamaan maallista tavarata ja omaisuutta, mutta siihen taitaa ahneuden perkele paremmin kehoittaa ei ainoastansa mammonan orjia, mutta myös opetuslapsia. Ja jos he vain siihen suostuvat, niin taitavat myös ne tavarat jäädä hakematta, joita koi ei syö, eikä varkaat kaiva ja varasta.

Mutta Vapahtaja kehoittaa paremmin opetuslapsiansa puhuttelemaan rikkaita, että he kääntyisit kristillisyyteen, ja sillä tavalla tulisit ystäviksi heidän kanssansa ja saisit heiltä apua vainon aikana. Jeesuksen opetuslapset ovat nimittäin köyhät ja maailmalta vihatut. Koska heitä vihataan ja vainotaan kristillisyyden tähden, niin heidän täytyy välistä jättää kaikki ja seurata Kristusta, ja silloin saattavat rikkaat auttaa Jeesuksen köyhiä opetuslapsia ruumiin puolesta, jos he tekevät heillensä ystäviä väärästä mammonasta. Ei kuitenkaan ole se tarkoitus, että kristittyin pitäis rukoileman ja viekkaasti puhutteleman suruttomia, että ne auttaisit heitä ruumiin puolesta, vaan Vapahtajan tarkoitus on se, että opetuslasten pitää tekemän työtä sen päälle, että tämän maailman rikkaat, jotka usein ovat vääryydellä tavaroita koonneet, kääntyisit kristillisyyteen, niin he mielellänsä auttaisit köyhempiä kristityitä, koska he tarvitsevat apua. Ei  kuitenkaan sovi yhden kristityn ruveta omaan kukkaroonsa saarnaamaan, vaan ainoastansa, että tämän maailman rikkaat tulisit kristityksi.

Tässä on nyt kolmenlaista selitystä. Ensiksi se, että yksi kristitty saapi kyllä koota maailman tavaroita, jos hän saattaa, ja sillä lailla tehdä itsellensä ystäviä väärästä mammonasta. Ja siihen selitykseen mielistyvät kaikki, erinomattain kauppamiehet ja viinaporvarit. Toinen selitys on näin: Tehkäät teillenne ystäviä väärästä mammonasta. Se on: ei teidän pidä loukkaaman rikkaitten mieltä, vaan olkaat ystävät heidän kanssansa, että he auttaisit teitä, koska te tarvitsette. Siihen selitykseen mielistyvät ilman epäilemättä tämän maailman rikkaat, ettei tohdi köyhät kristityt heitä haukkua. Mutta se tulis köyhille kristityille suureksi kiusaukseksi, jos heidän pitää sen ruumiillisen hädän tähden niin palveleman rikkaita, ettei he sais enää puhua heille totuutta. Jos nimittäin köyhä kristitty haukkuu yhden rikkaan pakanan, niin se rikas pakana suuttuu, eikä enää auta köyhiä. Mutta kolmas selitys on tämä: "Tehkäät, jne" se on: puhutelkaat tämän maailman rikkaita, että he kääntyisit kristillisyyteen, ja auttaisit teitä, koska te kovan vainon tähden tarvitsette apua heiltä.

Mutta nyt alkavat tämän maailman rikkaat pyytämään hiiriä ja sanomaan: "Niin he selittävät raamattua, että he saisit meitä niin hulluksi, että me rupeaisimme antamaan näille laiskoille meidän omaisuutemme, että he saisit kahvia juoda hyvin ja käydä kylissä haukkumassa. Kristillisyyden varjon alla he kulkevat, mutta peräsuolessa taitaa olla muutampain kristillisyys." Ja koska vanha aatami näitä sanoja puhuu, on hän niin totinen olevinansa, ja urhoollinen, että itse rietas saattaa sanoa: "Amen! Se on totinen sana. Jo sinä nyt osasit oikein puhua, poikani!"

Mutta kyllä kristityt sentähden haukkuvat, vaikka suruttomat ja riettaan palvelijat ei anna heille mitään. Maailman rikkaat pitää kuuleman totuuden, siihen asti että heidän täytyy viskata kaikki vääryyden rahat kirkon lattialle. Kaikki väärä kalu, kuin on varkaudella ja vääryydellä koottu, pitää polttaman heidän tuntoansa ijankaikkisesti, jos ei tule armon ajassa pois viskatuksi, sillä Juudaksen kukkarolla ei pääse kukaan taivaan valtakuntaan.

Niin tehkäät siis teillenne ystäviä väärästä mammonasta, että koska te tarvitsette, niin he korjaavat teitä ijankaikkisiin majoihin. Sillä ei vihollinen taida säästää Jeesuksen opetuslapsia, koska hän ei ole ennenkään säästänyt, vaikka väärä huoneenhaltija luulee sillä muodolla tulevansa korjatuksi ijankaikkisiin majoihin, että hän opettaa Herransa velkamiehet muuttamaan omantunnon kirjoitukset. Mutta perkele taitaa viimein korjata hänen sielunsa. Se ilmanki kiittää häntä sen edestä, että hän saattoi pettää Herransa ja tehdä Hänen velkamiehensä omantunnon kirjan muuttajaksi.

Älkäät vain muuttako omantunnon kirjaa, te Herran velkamiehet, vaan antakaat kaikki puukstavit olla liikkumatta, ja pitäkäät murhetta siitä, kuinka teidän velkanne tulis maksetuksi. Eli jos ette jaksa maksaa, niin langetkaat teidän Herranne jalkain juureen ja rukoilkaat, että hän olis kärsivällinen teidän kanssanne, että hän antais teidän velkanne anteeksi, että hän naulitsis teidän velkakirjanne ristinpuuhun, niinkuin Paavali kirjoittaa: Se käsikirjoitus, jossa meidän velkamme on ylös kirjoitettu, on naulittu ristinpuuhun, nimittäin katuvaisten ja uskovaisten velkakirja, jotka tuntevat, ettei he jaksa sitä maksaa ei tässä eikä tulevaisessa maailmassa.

Rukoilkaat, te Herran velkamiehet, ettei yksikään väärä huoneenhaltija pääsis teitä pettämään, vaan paremmin tutkikaat omantunnon kirjaa, ettette koskaan unhottais, kuinka suuri teidän velkanne on ollut, ja kuinka suuren velan te olette anteeksi saaneet Herralta, ja älkäät koskaan unhottako, että te olette pakanat olleet, ja muukalaiset Israelin kyläkunnassa, mutta Jumalan laupiuden kautta on valkeus koittanut ylhäältä valaisemaan niitä, jotka pimeydessä ja kuoleman varjossa istuvat, että he saisit nähdä sen suuren ja ihmeellisen valkeuden, joka on Jumalan tykönä. Amen.

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / Helsingin yliopistonkirjasto /