N:o 1        1. SUNNUNTAINA ADVENTISSA 1852

 

Rakkaat veljet, että me sen tietäisimme, nimittäin ajan, että nyt on aika unesta nousta, sillä meidän autuutemme on nyt likempänä kuin silloin, koska me uskoimme. Yö on kulunut ja päivä on tullut. Sentähden hyljätkäämme pimeyden työt ja pukekaamme päällemme valkeuden sota-aseet.

 

Pyhä Paavali kirjoittaa näin kristityille, koska hän näki, että he rupesivat nuokkumaan. Ja meidän on myös syytä kehottaa heränneitä kirkkovuoden alussa, että he nousisivat ylös unesta, koska näkyväinen uni tahtoo väkisin pakata heidän päällensä. Moni herännyt ihminen olisi kyllä valmis kuolemaan sen ensimmäisen armonmerkin päälle, jos hän silloin pääsisi varsin lähtemään pois maailmasta, koska Vapahtaja on tullut sydämeen ja hän tuntee itsensä Jumalan lapseksi.

Mutta koska kuolema ei ole varsin valmis noutamaan Jumalan lapsia, niin kauan kuin hääpäivät räkkäävät[1] niin tulevat monenkaltaiset kiusaukset elämän tiellä. Ja niiden päälle tulevat epäilykset, niin että herännyt ja Kaanaan maalle eli oikeaan Isän maahan matkustavainen sielu joutuu usein epäilemään tilaisuudestansa, ja kuinka hänen pitää viimein kostuman taivaan valtakuntaan, koska niin monia tienhaaroja ja niin paljon vihollisia kohtaa häntä tien päällä. Hänen täytyy usein istua tien päällä ja huoata, kuinka pitkäksi ja vaivalloiseksi tämä matkustaminen tuli. Viimein tulee myös hengellinen köyhyys ja penseys. Ja siinä tilassa tahtoo moni matkustavainen nukkua.

Mutta Paavali, joka näki senkaltaisen vaarallisen tilaisuuden,[2] tahtoo nyt herättää kristityitä penseydestä ja hengellisestä uneliaisuudesta, koska hän sanoo: "Nyt on aika nousta ylös unesta, sillä nyt on meidän autuutemme likempänä, kuin silloin, koska me uskoimme." Hän tahtoo näillä sanoilla antaa meille tiettäväksi, että meidän autuutemme oli silloin kaukana, koska me uskoimme. Nimittäin suruttomuuden tilassa uskovat kaikki, että he tulevat autuaaksi. Ei yksikään suruttomuuden tilassa epäile autuudestansa, vaikka muutamat sanovat, että heille on jo aikaa tullut epäilys. Mutta ei se ole ollut senkaltainen epäilys, kuin nyt on heränneillä pimeyden aikana. On se ainoastansa ollut joku luulo eli arvelus, että se on tietämätön, kuinka se käy viimein sielun kanssa, koska kuolema tulee. Mutta useimmat eivät ole epäilleet autuudestansa ollenkaan suruttomuuden aikana, vaan he ovat uskoneet, että kaikki tulevat autuaaksi, olipa elämä sitten kuinka hyvänsä. Ainoastansa niistä on arvelus ollut, jotka ovat väärän valan tehneet, josko ne tulevat autuaaksi.

Niin se on siis ollut apostolin tarkoitus, että silloin suruttomuuden tilassa me uskoimme, että autuus oli aivan liki, vaikka se oli kaukana. Mutta nyt sanoo hän, on autuus likempänä, kuin silloin, koska me uskoimme. Me uskoimme silloin suruttomuuden tilassa, että autuus oli aivan liki, vaikka se oli kaukana. Mutta nyt, koska epäilykset tulevat, ja emme jaksa paljon uskoa, että me tulemme autuaaksi, nyt on autuus likempänä, kuin silloin, koska me uskoimme. Silloin oli meillä se usko, ettei paljon yksikään tule kadotetuksi.

Jos heränneet eivät muista, minkäkaltainen usko heillä on ollut suruttomuuden tilassa, niin kysyköön suruttomilta, minkäkaltainen usko heillä on. Kyllä he uskaltavat sanoa, että kaikki tulevat yhteen paikkaan. Ei ole Jumala luonut ihmisiä sitä varten, että hän polttaisi heitä helvetissä. Kyllähän niistä sanoista kuuluu, minkäkaltainen usko on ollut suruttomuuden tilassa. Se on ollut senkaltainen usko, ettei moni sielu mene hukkaan. Silloin olemme siis uskoneet, että autuus on aivan liki. Mutta nyt emme jaksa uskoa, että moni tulee autuaaksi. Niin kuin Pietari kirjoittaa kristityille: Jos vanhurskas tuskalla tulee autuaaksi, mihinkäs sitten jumalaton ja syntinen joutuu?

Näistä Pietarin sanoista kuuluu, ettei hän jaksanut uskoa, että jumalattomat ja julkisyntiset tulevat autuaaksi. Mutta kyllä suruttomat jaksavat uskoa, että kaikki tulevat yhteen paikkaan. Ja ettei Jumala ole sitä varten luonut ihmistä, että hänen pitää palaman helvetissä. Mutta se kuuluu Pietarin nyt sanoista, ettei hän jaksanut enää uskoa, että jumalattomat ja syntiset tulevat autuaaksi, koska yksi vanhurskas ihminen tuskin tulee autuaaksi. Ja tässä ymmärretään vanhurskaan ihmisen kanssa senkaltainen ihminen, joka on Jumalan armon kautta vanhurskautettu.

Te kuulette nyt, että Pietari epäili vielä niistäkin, jotka olivat Jumalan armon kautta vanhurskautetut, että he tuskin tulevat autuaaksi. Ja sentähden kirjoittaa myös Paavali niille kristityille, jotka rupesivat nuokkumaan: Nyt on aika nousta ylös unesta, sillä yö on kulunut ja päivä on tullut. Se on: Synnin yö, eli pimeyden aika, on kulunut. Suruttomuuden aika on kulunut, koska päivä on tullut kristillisyyden kautta. Nyt olisi aika nousta ylös synninunesta, koska suruttomuuden aikana on hyvin nukuttu.

Ja valitettavasti tahtoo uni tulla monelle puolipäivän aikana, vaikka yöllä on nukuttu. Ei se ole ihmeellistä, että uni pakkaa tulemaan niitten päälle, jotka ovat yöllä valvoneet, koska muut ovat nukkuneet. Mutta se on ihmeellisempi, että niillekin tulee uni, jotka ovat nukkuneet yöllä, eivätkä ole heränneet ennen kuin kello kymmenen aamupäivästä.

Koskas meidän pitää kostuman perille, jotka olemme vaeltamassa pitkän matkan päästä Betlehemiin, jos me nukumme puolipäivän aikana, emmekä vaella joutuisasti, niin kauan kuin valkeus on, ettei pimeys meitä käsittäisi. Ettekös te tiedä, te väsyneet matkamiehet, että päivä on lyhykäinen pohjan maalla, erinomattain talven aikana? Ja pitkä on matka iankaikkisuuteen. Ja tie on kaita, joka vie elämään, ja harvat sen löytävät. Ei kuutamolla näe yksikään sitä kaitaista tietä, vaikka olisi kuinka kirkkaat silmät, vaan se pitää oleman täysi päivä.

Jos me panemme maata tien päälle, niin me kostumme takaisin maailmaan, johon se lavea maantie vie. Mutta taivaaseen emme kostu nuokkumalla. Sentähden kirjoittaa apostoli Paavali kristityille, jotka rupesivat nuokkumaan: Nyt on aika nousta ylös unesta, sillä yö on kulunut ja päivä on tullut. Suruttomuuden yö on sivuitse mennyt ja päivä on tullut kristillisyyden kanssa. Ja meidän autuutemme on likempänä, kuin silloin, koska me uskoimme. Me uskoimme silloin, että kaikki tulevat autuaaksi, vaikka autuus oli kaukana meistä. Nyt emme jaksa uskoa enää, että moni tulee autuaaksi. Jos vanhurskas tuskalla tulee autuaaksi, mihinkä sitten jumalaton ja syntinen joutuu?

Kuitenkin on meidän autuutemme nyt likempänä kuin silloin, koska me uskoimme, sillä nyt on kristillisyyden valkeus tullut maailmaan. Nyt pitäisi jokaisen, jolla silmät on auki, näkemän, mistä tie menee taivaaseen. Ei nyt ole enää se pimeyden aika, koska kaikki koperoitsivat seiniä myöten, eikä ollut yksikään viisaampi toista. Jos ne harvat sielut nyt pysyisivät valveilla, jotka ovat heränneet, niin ei ole kuitenkaan valkeuden puutos, etteivät he näe, kuhunka heidän pitää vaeltaman. Mutta jos he rupeavat nuokkumaan puolipäivän aikana, niin ei auta heitä tämä valkeus, joka nyt on tullut maailmaan. Mistäs se tietää, joka on nukkumassa, mikä aika nyt on? Sentähden kirjoittaa apostoli Paavali kristityille, että nyt on aika unesta nousta, sillä yö on kulunut ja päivä on tullut. Ja meidän autuutemme on likempänä, kuin silloin, koska me uskoimme. Ja nämä apostolin sanat kuuluvat juuri meille, juuri heränneille, joille hengellinen uni tahtoo pakata puolipäivän aikana.

Nouskaa siis unesta, te väsyneet matkamiehet, ja älkää nuokkuko tien päällä puolipäivän aikana. Jos teidän pitää kostuman iankaikkisuuden ihanalle rannalle, niin vaeltakaa joutuisasti, niin kauan, kuin valkeus on, ettei pimeys teitä käsittäisi. Te tiedätte, kuinka lyhykäinen armonpäivä nyt on pohjanmaalla. Ja lyhyemmäksi tulevat aina nämä armonpäivät, ettei ole pidempi päivä, kuin ainoastansa yksi hämärä. Erinomattain pilvissään aikana, koska armon aurinko, jos vielä olisi ylhäällä, ei pääse koskaan paistamaan väsyneitten matkustavaisten päälle. Sen paksun sumun tähden, joka nousee ylös maasta, ja sen mustan savun tähden, joka nousee ylös pohjattomuudesta, on armon aurinko niin usein peitetty mustien pilvien taakse, että väsyneet matkamiehet harvoin saavat hänen kirkkauttansa nähdä.

Nouskaa siis ylös unesta, te väsyneet matkamiehet, ja rukoilkaa sitä suurta Ristinkantajaa, ettei hän kätkisi armollisia kasvojansa peräti pois meiltä, eikä sammuttaisi sitä pikkuista valkeuden kipinää, joka on meille osoittanut oven lammashuoneeseen. Hän on itse sanonut: Suitsevaista kynttilänsydäntä minä en tahdo sammuttaa. Kuule siis, valkeuden Isä, niiden huokaus, jotka istuvat pimeydessä ja huokaavat ja odottavat päivän koittavan. Isä meidän j. n. e.

 

Tämän päivän evankeliumissa kuulimme, että Vapahtaja tuli Jerusalemin kaupunkiin ratsastaen aasintamman päällä, ja että opetuslapset rupesivat huutamaan: Hoosianna, Daavidin Pojalle. Mutta ei tämän päivän evankeliumissa ole kaikki, mitä evankelistat ovat kirjoittaneet Vapahtajan tulemisesta Jerusalemiin. Evankelistat Matteus, Markus ja Luukas ovat kirjoittaneet, että maailmanlapset olivat tekemässä kauppaa kirkossa, koska Vapahtaja tuli, ja että hänen häätyi ajaa niitä kauppamiehiä ulos temppelistä  ja kaataa vaihetuspöydät. Evankelistat ovat myös kirjoittaneet, että fariseukset pitivät pahana, koska opetuslapset rupesivat huutamaan: "Hoosianna, Daavidin Pojalle!"

Seuraavaisesti siitä pitää meidän Jumalan armon kautta tutkisteleman, mitä Jerusalemin asuvaiset tekevät, koska Kunnian Kuningas tulee. Ensimmäiseksi. Mitäs maailmanlapset tekevät, koska Siionin Kuningas tulee. Toiseksi. Mitäs opetuslapset tekevät, koska Siionin Kuningas tulee?

Mitäs maailmanlapset tekevät, koska Siionin Kuningas tulee? Minä olen äsken jo sanonut, että muutamat tekevät kauppaa kirkossa ja suuttuvat, koska opetuslapset huutavat: "Hoosianna Daavidin pojalle!" Maailmanherrat eivät moittineet sitä, että kauppamiehet tekivät Jumalan temppelin ryöväreitten luolaksi. Se kauppa oli vastoin lakia, ja maailmanherrat, joilla on muutoin tarkka silmä näkemään kristittyjen vikoja, antoivat niitten kauppamiehien tehdä kauppaa Jumalan huoneessa. Ilmankin fariseukset saivat lahjoja niiltä kauppamiehiltä, ja eivät sentähden olleet niin tarkat peräänkatsomaan. Niin tekevät maailmanherrat. Koska he saavat hyvin lahjoja, niin he antavat ahneuden perkeleitten tehdä kauppaa vaikka kirkossakin. He antavat kaikille skoijarille ja viinaporvareille rauhan, koska he itse saavat osan voitosta. Ahneuden perkele tekee heitä sokeaksi, niin etteivät he katso perään, kuinka skoijarit viinaporvarit ja kruununvarkaat elävät. Mutta kyllä niillä on tarkka silmä näkemään vikoja kristittyjen elämässä.

 Koska opetuslapset rupesivat huutamaan: "Hoosianna, Daavidin Pojalle!" niin rupesivat fariseukset soimaamaan Vapahtajaa ja sanomaan: "Kuuletkos, mitä nämä huutavat? Mikset toru heitä vaikenemaan!" Eivät fariseukset kärsi, että Vapahtajalle annetaan kunnia. Fariseukselle tulee paha mieli siitä, jos opetuslapset rupeavat maailmalle huutamaan Vapahtajan voimallisia töitä. Mutta eivät fariseukset pidä siitä mitään, että perkeleen kaupparengit vaihettavat rahaa kirkossa ja tekevät siellä kauppaa. Eivätkä tämänaikaiset fariseukset kiellä skoijaria ja viinaporvareita myymästä myrkkyjä ja pirun paskaa kirkon vieressä. Fariseusten tarvitsee juoda vuotavaa pirun paskaa varsin, kun he tulevat ulos kirkosta. Kuinka he sitten saattavat estää viinaporvaria myymästä semmoista kalua, jota he itse pitävät makeana? He voitelevat kurkkuansa vuotavalla pirun paskalla ja kehottavat vielä muita esimerkillänsä. Ja sokeat raukat uskovat, ettei ole synti tehdä kaupita kirkossa.

Koska nyt Kunnian Herra tulee turmeluksen kaupunkiin, ja hänen opetuslapsensa huutavat: "Hoosianna, Daavidin Pojalle!" Silloin nousee koko kaupunki. Ja maailmanorjat kysyvät: "Kukas tämä on, joka tulee tämmöisellä huudolla?" Silloin sanovat hänen opetuslapsensa: "Jeesus nazarenus, se suuri profeetta." Mutta maailmanherrat eli fariseukset pitävät sen pahana, että opetuslapset niin huutavat, ja he käskevät Vapahtajan nuhdella opetuslapsiansa, että he vaikenisivat. Mutta eivät opetuslapset vaikene sentähden, vaikka herrat ja fariseukset suuttuisivat kuinka. He huutavat aina: "Hoosianna, Daavidin Pojalle!" Se käy herrojen kunnian päälle, että he huutavat maailmalle hänen suuria ihmetöitänsä. Ja se asia myös käy herrojen kunnian päälle, että Siionin Kuninkaalla on niin huono hevonen. Mutta herrat kulkevat vaunuilla ja monella hevosella. Mutta Jeesus nazarenus istuu työaasin tamman päällä. Eivät fariseukset muista, mitä profeetta on kirjoittanut aasintammasta, koska hän sanoo: "Sanokaa Siionin tyttärelle: Katso, sinun Kuninkaasi tulee sinulle siveä, istuen aasintamman päällä, ja ikeenalaisen aasin varsan päällä.

Mutta fariseukset ja maailmanherrat ovat harjaantuneet näkemään kuninkaitten istuvan vaunuissa ja ajavan kuudella hevosella: Mikä kuningas tämä on, joka istuu aasintamman päällä? Ei viitsisi kunniallinen talonpoika ajaa kirkkoon niin huonolla hevosella. Ja koska hän vielä pilaa heidän kauppansa, ajaa pois kirkosta niitä porvareita, jotka siellä pitävät kauppaa ja vaihettelevat rahaa, silloin maailmanherrat suuttuvat vielä enemmin, ja kysyvät viimein: "Kenenkä luvalla sinä näitä teet?" Kenenkä luvalla sinä ajat pois viinaporvareita ulos kirkosta ja kaadat heidän vaihetuspöytänsä kumoon?

Eivät suinkaan maailmanherrat ole hyvät sille miehelle, joka pilaa heidän kauppansa, sillä kirkkopaikka on paras kauppapaikka, johon maakunta kokoontuu. Siellä ostetaan kaikenlaista kalua, erinomattain sunnuntaina, koska kirkkoväki on koossa kirkkopaikassa. Ja juuri kirkon vieressä on perkeleen kauppatrengit bruukaavat parhaat kaupat tehdä. Siellä he juovat. Siellä he tappelevat. Siellä he tekevät huorin. Siellä he vaihettavat hevosia. Siellä näyttävät maailman siveät huorat huoruutensa. Siellä on viinaporvareilla paras viinakauppa. Eivät suinkaan maailmanherrat katso sen perään, kuinka Jumalan ja kuninkaan laki rikotaan ja Jumalan pyhä temppeli saastutetaan, koska ostajat ja myyjät, se on, juomarit, viinaporvarit ja kruununvarkaat elävät kirkon takana. Saati maailmanherrat itse saavat omantunnon rauhan, kyllä he antavat ostajille ja myyjille kanssa omantunnon rauhan.

Koska nyt Siionin Kuningas tulee puhdistamaan temppeliänsä, jonka huorat, juomarit ja viinaporvarit ovat tehneet ryövärien luolaksi, silloin nousee koko turmeluksen kaupunki ja kysyy: "Kukas tämä on, joka tulee tämmöisellä huudolla pilaamaan meidän kaupunkimme. Eikö Siionin Kuninkaalla ole parempi hevonen, kuin yksi työaasin tamma, jonka kanssa ei viitsisi kunniallinen talonpoika tulla kirkkoon?" Turmeluksen kaupungissa tulee semmoinen humu, koska Siionin Kuningas tulee. Erinomattain pitävät fariseukset ja maailmanherrat pahana, että opetuslapset rupeavat niin maailmalle huutamaan: "Hoosianna, Daavidin Pojalle!" Muutamat käyvät edellä ja huutavat: "Hoosianna!" Ja muutamat tulevat perässä ja huutavat: "Hoosianna!" Ja koska maailmanorjat turmeluksen kaupungissa kuulevat semmoisen huudon, kysyvät he ensinnä: "Kukas tämä on?" Ja opetuslapset vastaavat: "Jeesus nazarenus, se suuri profeetta.

Siionin tytärten Kuningas tulee siveä, istuen aasintamman päällä, niin kuin profeetta on ennen puhunut. Mutta ei maailma usko, että Siionin Kuningas tulee niin huonolla hevosella. Maailma on harjaantunut näkemään maailmanruhtinaitten ajavan vaunuilla ja kuudella hevosella, mutta tämä väärä profeetta ja kansanhäiritsijä tulee aasintammalla. Eikös se ole häpeä maailman edessä, että hän tulee niin huonolla juhdalla. Sentähden maailmanjoukko ei saata uskoa, että hän on Siionin tytärten Kuningas. Se on muutampi väärä profeetta, joka tulee ihmisiä haukkumaan ja viinaporvareitten kauppaa pilaamaan.

Ja ne ihmiset, jotka edellä kävivät ja perässä seurasivat, eivät olleet muut, kuin villihenget, jotka huutavat maailmalle kaikki, mitä hän on tehnyt. Fariseukset erinomattain moittivat senkaltaista huutoa ja sanovat Siionin Kuninkaalle: "Etkös kuule, kuinka nämä huutavat? Mikset toru heitä vaikenemaan?" Mutta Siionin Kuningas vastaa: "Jos nämä vaikenisivat, niin rupeaisivat kivet huutamaan."

Toiseksi. Mitäs opetuslapset tekevät, koska Siionin Kuningas tulee? Evankeliumissa seisoo, että he panevat vaatteensa aasintamman päälle. Ja muutamat taittavat oksia puista ja panevat niitä tien päälle, kussa Siionin Kuningas kulkee. Ja silloin he rupeavat huutamaan: "Hoosianna, Daavidin Pojalle!" Että he panevat vaatteensa sen aasin päälle, jonka päällä Siionin Kuningas istuu, se merkitsee, että Jeesuksen oikeat opetuslapset riisuvat itsensä alasti hänen tähtensä. He riisuvat kaiken koreutensa päältänsä Vapahtajan tähden. Mutta sitä maailmanlapset eivät raaski tehdä, vaikka kuinka kova aasintamman selkä olisi, jonka päällä Siionin Kuninkaan pitää istuman. Eivät maailmanlapset sentähden riisu vaatteitansa, vaan he käyvät itse koreana ja antavat Vapahtajan olla alastomana. Sentähden hän soimaa heitä tuomiopäivänä: "Minä olin alaston, ja ette vaatettaneet minua." Opetuslapset riisuivat vaatteensa ja hajoittivat ne tien päälle. Mutta maailmanlapset eivät levitä koreuttansa tien päälle aasintamman poljettavaksi. Opetuslapset taittavat tuoreita oksia puista ja levittävät niitä tien päälle Siionin Kuninkaalle kunniaksi, mutta maailmanlapset eivät viitsi sitä kunniaa tehdä Siionin Kuninkaalle. Mutta jos maailmanruhtinas tulee, silloin he noutavat hakoja[3] metsästä vaikka neljänneksen päästä.

Opetuslapset iloitsevat, koska Siionin Kuningas tulee, ja veisaavat Vapahtajalle kiitosta kaikkien hänen hyvien töittensä edestä. Mutta maailmanlapset pitävät pahana, että opetuslapset niin huutavat maailmalle. Opetuslapset huutavat: "Hoosianna, Daavidin Pojalle!" Mutta maailmanlapset huutavat: "Perkele ja saatana!" koska he tulevat markkinoille. Ilmankin itse kukin huutaa isänsä nimeä. Maailman lapset huutavat isänsä nimeä, jota he palvelevat, mutta opetuslapset huutavat: "Hoosianna, Daavidin Pojalle!" Se on: Kiitos ja kunnia Luojalle ja Siionin Kuninkaalle hänen hyvien töittensä edestä!

Tosi se kyllä on, että se kansa, joka silloin rupesi levittämään vaatteensa tien päälle ja huutamaan opetuslasten kanssa "hoosianna, Daavidin Pojalle", se sama kansa oli vielä silloin kiinni maailmassa. He luulivat, että Vapahtaja nyt tulee heille kuninkaaksi, ja että hän ruokkii heitä ilman työtä. Mutta mitäs maailmanjoukko siitä voittaa, että he näkevät kristittyjen vikoja? Jos se kansa, joka palmusunnuntaina huusi "hoosianna", pitkänä perjantaina huusi "ristiinnaulitse", niin he helluntaina taas saivat pistoksen sydämeen ja rupesivat sydämen murheella kysymään apostoleilta: "Te miehet ja veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Ja sillä tavalla täytyi heidän katua, että he olivat seuranneet fariseusten neuvoa pitkänä perjantaina ja huutaneet maailman kanssa: "Ristiinnaulitse!" Mutta fariseukset pysyivät aina paatumuksessansa, eivätkä tehneet koskaan katumusta.

Mitäs he siis voittavat siitä, että he näkevät kristittyjen vikoja? Eivät he voita muuta kuin häpeätä ja omantunnon vaivaa viimeisenä päivänä, koska ne ulosvalitut sielut, jotka täällä kuolleessa uskossa ovat huutaneet "hoosianna", ja pitkänä perjantaina he ovat huutaneet; "ristiinnaulitse", mutta helluntaipäivänä jälkeen ovat murheellisella ja katuvaisella sydämellä taas huutaneet "hoosianna". Se merkitsee: Armahda meidän päällemme! Nämä murheelliset, katuvaiset ja maailmalta alas poljetut sielut, saavat viimein huutaa iankaikkisesti: "Hoosianna, Daavidin Pojalle!"

Mitäs fariseukset silloin huutavat, koska Siionin Kuningas tulee toisen kerran, ei niin kuin tässä köyhässä ja ylenkatsotussa tilassansa istuen työaasintamman päällä, vaan kunnian istuimella, ylimmäisensä Tuomarina. Ilmankin fariseukset silloin kanssa käskevät Vapahtajan torua opetuslapsiansa huutamasta maailmalle hänen suuria tekojansa. Minä luulen, että fariseukset tulevat silloin mykäksi, eivätkä jaksa puhua mitään.

Nyt te näette, kuinka maailmanlapset vastaanottavat Siionin Kuningasta, koska hän tulee niin huonolla hevosella ja istuu työaasintamman päällä. He vastaanottavat hänet pilkkaamisella ja ylenkatseella. Ja suuttuvat viimein, koska hän pilaa heidän kauppansa. Mutta en harvat opetuslapset, jotka riisuvat vaatteensa ja levittävät niitä tien päälle, ja antavat koreutensa aasintammalle poljettavaksi, taittavat vielä oksia puista Vapahtajan kunniaksi, ja huutavat: "Hoosianna, Daavidin Pojalle!" Ja meidän pitää toivoman, että Siionin Kuningas antaa heille voimaa ja väkevyyttä aina huutamaan, niin kauan, kuin he elävät, ja vielä viimeisessä kuolemankilvoituksessa, ettei vihollinen saisi heitä vaikenemaan, eli maailman pelvon tähden mykäksi tulemaan.

Me toivomme ja rukoilemme Siionin Kuningasta, että hän tulisi uskovaisten sydämiin ajamaan pois sitä vihollisen joukkoa, joka tahtoo tehdä Jumalan temppelin ryövärien luolaksi. Katso, Siionin tytär, sinun Kuninkaasi tulee sinulle siveä, istuen aasintamman päällä. Amen.*

_________________________________________________________________

/ Jäljennös / Johan Henricson Mäkitalo / P. Raittilan kokoelma / OMA /

 

* Käsikirjoitusjäljennöksessä on adventtivirren värssy lopussa, mikä tuskin kuuluu alkutekstiin.: Sun porttis oves avaja, kans nöyräst itses alenna, Nyt Jeesust vastaanottamaan, kuin tulee tykös asumaan. Jo tulee veisull riemuisell, Huuda että kuuluu korkeudell: Sull kiitos Jesu suloinen! kuin tulet, asut tykönän.

 

 

 

N:o 2        1 SUNNUNTAINA ADVENTISSA 1858 (PÄIVÄSAARNA)

 

Pidättekö te siis tämän huoneen, joka minun nimelläni nimitetty on, ryöväritten luolana? Katso, kyllä Minä sen näen, sanoo Herra. Jeremia 7: 11.

 

Näin sanoo Herra Jeremian suun kautta. Hän kysyy suruttomalta kansalta, joka katsoo ylen Herran huonetta, hän kysyy heiltä profeetta Jeremian suun kautta: pidättekö te tämän huoneen ryöväritten

luolana? Katso, kyllä Minä sen näen. Koska me näemme, kuinka pakanat katsovat ylen Herran huonetta, ei ainoastaan sen vuoksi, että he harvoin tulevat kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa, vaan myös sen vuoksi, että he katsovat ylen sitä Jumalan sanaa, jota siellä saarnataan, niin me löydämme, että Jumala vielä nytkin kysyy suruttomalta kansalta: Pidättekö te tämän huoneen, joka minun nimelläni nimitetty on, ryöväritten luolana?

Koska muutamat eivät tule ollenkaan kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa, paitsi silloin ainoastaan, kun heillä on jokin maallinen asia toimitettavana. Muutamat taas tulevat näyttämään koreuttansa maailmalle. Muutamat tulevat nauramaan ja viskuttelemaan, ja muutamat katsovat niin ylen Herran huonetta, että he kokoontuvat juomaan, korttia ja palloa lyömään pyhäpäivinä. Eiköhän siis mahda kuulua vielä tällekin ajalle tämä Herran kysymys, jonka Jumala silloin teki profeetta Jeremian suun kautta suruttomalle kansalle: Pidättekö tämän huoneen ryöväritten luolana?

Ei ole ennen Juudalaiset niin kovin ylenkatsoneet Jumalanpalvelusta, kuin suruttomat tällä ajalla sitä ylenkatsovat. On niillä ollut sen verran ulkonaista jumalisuuden harjoitusta, että ne ovat tulleet kirkkoon juhlapäivän tavan jälkeen. Mutta nyt Herran huone on niin kovin ylenkatsottu, että muutamat pitävät kirkonmenoja viinaporvarin talossa, kussa perkele on kappelin rakentanut. Ja muutamat pitävät kirkonmenot kankaalla, johon rietas on joukkonsa koonnut palloa lyömään, ja muutamat pitävät kirkonmenoja jossakin ladossa eli riihessä. Niin kovin nyt ylenkatsotaan Herran huonetta, joka hänen nimensä kunniaksi rakettu on. Ei ole ihme, että he saavat viimein pitää kirkonmenoja manalaisten kanssa helvetissä kuoleman jälkeen. Freistaavat he ilmankin parantaa helvetissä, mitä täällä on summattu[4]. Täällä on suruttomat ja armonvarkaat erkaantuneet kirkosta ja Herran ehtoollisesta. Eivät he enää pidä sakramenttiäkään missään arvossa.

Tänä päivänä aljetaan taas uusi kirkkovuosi, ja saarnataan Kristuksen ratsastamisesta aasintamman päällä eli hänen tulemisestansa Jerusalemin kaupunkiin, niinkuin profeetta on ennustanut: Sanokaa Siionin tyttärelle: katso, sinun Kuninkaasi tulee sinulle siviä, se on hiljaisuudessa ja on alhainen. Ei hän tule, niinkuin maailman herrat, suurella komeudella ja koreudella, vaan hän tulee sellaisen ylenkatsotun luontokappaleen päällä istuen, jonka kanssa tämän aikaiset talonpojat eivät viitsi tulla kirkkoon. Onkos nyt Siionin tytär täällä vastaan ottamassa Kuningasta, koska hän tulee? Onkos täällä opetuslapsia, jotka huutavat hoosiannaa Daavidin Pojalle? Onkos täällä ne koreat tyttäret, jotka riisuvat koreutensa ja hajottavat tielle aasintamman poljettavaksi koska Siionin Kuningas tulee?

Ei tämän aikaiset koreat tyttäret raski hajottaa koreuttansa tielle, vaan he luulevat, että Siionin Kuningas katsoo heidän päällensä, koska he ovat hyvin koreat silkissä ja verassa. Mutta piru, joka täällä ratsastaa muutamain ihmisten päällä, taitaa katsoa niiden päälle, jotka hyvin koreasti käyskentelevät. Ne ylenkatsotut opetuslapset, jotka vaatteitansa panevat aasintamman poljettavaksi, koska Siionin Kuningas tulee ratsastain aasintamman päällä, huutavat uskon yksinkertaisuudessa: “Hoosianna Daavidin Pojalle!” Ja sinä Siionin tytär, katso, sinun Kuninkaasi tulee sinun tykösi siviänä, ylenkatsotun luontokappaleen

päällä istuen, alhaisena. Mene ulos turmeluksen kaupungista ottamaan Siionin kuningasta vastaan ja hänen jalvoillensa pitää sinun suuta antaman ja pane selkäsi hänen jalkainsa astinlaudaksi, koska hän astuu maahan. Kuule, Siionin Kuningas Siionin tyttären nöyrä rukous ja sydämellinen huokaus! Isä meidän j. n. e.

 

Evankeliumi: Matt. 21: 1 - 9

 

Siionin Kuninkaan ratsastaminen aasintamman päällä on hengellisessä tarkoituksessa sisälle tuleminen hengelliseen Jerusalemiin eli uskovaisten sydämiin, josta heille tulee ilo ja riemu, ja he rupeavat huutamaan: “Hoosianna Daavidin Pojalle.” Mutta suruttomille ei tule iloa Siionin Kuninkaan sisälle tulemisesta, vaan heille tulee pahennus siitä lasten huutamisesta, koska he vielä temppelissä alkavat huutamaan. Niin ovat muutamat evankeliumin kirjoittajat muistelleet meille, että samalla kerralla kuin Jeesus ratsasti aasintamman päällä, tuli hän temppeliin ja ajoi ulos kauppamiehiä temppelistä ja kaatoi maahan heidän vaihetuspöytänsä ja otti ruoskan ja ajoi luontokappaleet kirkosta, sekä kaksijalkaiset että nelijalkaiset.

Siitä suuttuivat ensin kauppamiehet, joiden kauppaa hän oli pilannut ja sanoivat: "Kenenkäs luvalla sinä näitä teet?" Hän vastasi: “Kirjoitettu on: "Minun huoneeni on rukoushuone, mutta te teette sen ryöväritten luolaksi.” Se oli muuten kielletty laissa, ettei saa kukaan tehdä kauppaa temppelissä. Ja koska vielä lapset rupesivat huutamaan temppelissä hoosiannaa, silloin tuli vielä suurempi pahennus fariseuksille, joiden korvat eivät kärsineet tuota lasten huutamista kuulla, vaikka heidän korvansa eivät moittineet sitä, koska lehmät ja nautahärät ammuivat temppelissä. Fariseukset kysyivät Jeesukselta: "Etkös kuule, kuinka nämä lapset huutavat, mikset vaikase heitä?"

Niin on myös täällä tapahtunut. Ei ole tämän aikaiset fariseukset moittineet viinahukkain kauppaa templin ympärillä, mutta kun tämä heräys tuli ja pilasi heidän kauppansa, silloin rupesi vanha hapatus vuotamaan ylitse. Ei fariseusten korvat ole moittineet mitään, kuin juopuneet ulvoivat tässä temppelin ympärillä, mutta nyt on korvapistos tullut, koska Jumalan lapset huutavat temppelissä: “Hoosianna Daavidin Pojalle”.

Kyllä vielä nytkin suruttomat tekevät temppelin ryöväritten luolaksi, koska he juovat, kiroavat ja tappelevat temppelin ympärillä, niin myös muuta pahaa ja jumalatointa elämää pitävät pyhäpäivinä,

erinomattain kokoontuvat palvelemaan pirua ja muutamat nauravat ja viskuttelevat[5] kirkossa. Se näyttää niinkuin muutamat olisivat tulleet pilkkaamaan ja nauramaan, mutta ei kuulemaan Jumalan sanaa. Suruttomat pahenevat nyt sekä saarnasta että lasten huutamisesta temppelissä. Ei ole siis tietoa, mitä ylösrakennusta he saavat tämän päivän evankeliumista, jossa on kirjoitettu, että Jeesus ratsasti aasintamman päällä ja tuli semmoisen huonon ja ylenkatsotun luontokappaleen kanssa kirkkoon, jonkamoisen matkassa ei viitsisi tänä aikana kukaan kunniallinen talonpoika tulla kirkkoon. Ja tämän sisälle tulemisen Jerusalemiin hän teki sentähden, että se Raamattu täytettäisiin, joka hänestä oli monta sataa ajastaikaa ennen kirjoitettu.

Jos me nyt saarnaisimme tästä aasintammasta, joka osoittaa kuinka alhainen Siionin Kuningas oli, ei suruttomat ota hänestä yhtään alhaisuuden esimerkkiä, että he alentaisivat itsensä. Kyllä suruttomat sentähden tulevat komeilla hevosilla ja reillä kirkkoon. Jos me saarnaisimme opetuslapsista, jotka hajottivat vaatteensa tielle aasintammalle poljettavaksi, niin ei suruttomat sentähden rupea hajottamaan koreita vaatteitansa ja sillä tavalla osoittamaan kunniata Siionin Kuninkaalle. Me tiedämme kuitenkin, että ne opetuslapset, jotka hajottivat vaatteensa tielle, ne ovat kunniaa osoittaneet Siionin kuninkaalle, mutta tämän aikaiset silkkihuorat eivät raski hajottaa koreuttansa tielle Siionin Kuninkaalle kunniaksi.

Jos me saarnaisimme suruttomain pahentumisesta, koska hän otti ja pilasi heidän kauppansa, niin kaikki viinaporvarit, joiden kauppa on pilattu tämän herätyksen kautta, ne suuttuisivat vielä enemmän, kuin Juudalaisten porvarit suuttuivat Natsareenukselle, joka tosin pilasi heidän kauppansa, koska hän kaatoi heidän vaihetuspöytänsä ja rupesi heitä kovasti nuhtelemaan: “Kirjoitettu on, minun huoneeni on rukoushuone, mutta te teette sen ryöväritten luolaksi.” Heitä antoi Jumala vihollisen haltuun. Heidän kirkkonsa poltettiin, heidän valtakuntansa hävitettiin, heidän lapsensa surmattiin vihollisilta ja myytiin orjiksi niinkuin luontokappaleet. Ja kuitenkin ovat he niin paatuneet, etteivät he ota Siionin Kuningasta vastaan, mutta odottavat maallista vapahtajaa.

Ja minä luulen, että suruttomat täällä, jotka eivät ota Siionin Kuningasta vastaan, odottavat maallista vapahtajaa. He odottavat niinkuin juutalaiset sitä, joka jakaisi heille lohdutuksen pullosta. Semmoinen vapahtaja ei suinkaan haukkuisi heitä juopumuksen tähden eikä myös koreuden tähden. Mutta Jeesus haukkui parhaita miehiä seurakunnassa huoruuden sukukunnaksi ja kyykäärmeen sikiöiksi ja pilasi heidän kauppansa ja teki vielä lapset niin hulluiksi, että he rupesivat huutamaan Jumalan kunniaksi: Hoosianna Daavidin pojalle!” Kyllä oli syytä fariseuksilla suuttua, koska hän teki semmoisen rauhattomuuden seurakunnassa. Mutta sama meno tulisi vielä nytkin, jos Jeesus Natsareenus olisi täällä vaeltamassa. Kaikki suruttomat suuttuisivat hänelle, ja sanoisivat: “Tämä mies on vahingollinen seurakunnassa, meidän täytyy kantaa hänen päällensä maaherran edessä, että hän sekottaa kansaa, niin että muutamat tulevat hänen oppinsa kautta hulluiksi, muutamat hajottavat vaatteensa tielle, ja muutamat huutavat temppelissä. Semmoinen elämä ei passaa ollenkaan, ota pois ja ristiinnaulitse hänet!”

Semmoinen elämä tulisi, jos Natsareenus olisi täällä vaeltamassa ja saarnaamassa. Se lasten huutaminen templissä teki fariseusten korville pahaa. Ja he sanoivat Natsareenukselle: Kuuletkos, kuinka nämä huutavat, mikset vaikaise heitä?” Ja hän sanoi heille: “Jos nämät vaikenisivat, niin rupeaisivat kivet huutamaan.” Ei olekaan enää monta, jotka huutavat. Jopa nyt kivienkin pitäisi ruveta huutamaan, koska lapset vaikenevat. Missä nyt ovat ne opetuslapset, jotka huutavat hoosiannaa Daavidin pojalle. Missä ovat ne, jotka hajottavat vaatteensa tielle aasintamman poljettavaksi? Missä on Siionin tytär, jonka pitää katsoman, koska Siionin Kuningas tulee siveänä, ratsastain aasintamman päällä? Nouse ylös, Siionin tytär ja mene ottamaan sinun Kuningastasi vastaan! Osoita hänelle kunniaa ja nosta hänelle kunnian portit sinun sydämessäsi, jonka kautta hän saattaa kunniassa kulkea. Hajota koreuden traasut tielle aasintamman poljettavaksi. Ei hän olekaan koreana kulkenut. Ei hän ole katsonut niitten päällekään, jotka silkissä ja verassa tulivat kurkistelemaan, vaan niiden päälle hän on katsonut, jotka päänsä hiuksilla kuivasivat omat saastaiset kyyneleet pois hänen jalkainsa päältä. Niiden puoleen hän on katsonut, jotka itkevät hänen hautansa päällä. Siionin tytär, joka syttyy iloon, koska Siionin Kuningas tulee, valmistaa lamppunsa kyyneleillä ja huokauksilla. Mutta koska Kuningas tulee, silloin kaikki silkkihuorat alkavat ulvoa, kun musta perkele tulee heitä noutamaan. Mutta Siionin tytär sytyttää lamppunsa palamaan, ja silloin hän tulee iloon ja alkaa huutaa: “Hoosianna Daavidin pojalle!”

_______________________________________

Jäljennös. Toivo Kastmanilta Amerikasta / Seppo Leivon

valokopiokokoelma / EA /

 

 

 

N:o 3      1. SUNNUNTAINA ADVENTISSA 1858 (EHTOOSAARNA)

 

Sanokaa Siionin tyttärelle, katso sinun Kuninkaasi tulee sinulle siveä, istuen aasintamman päällä.

 

Koska evankeliumin kirjoittaja muistelee, että Jeesus yhden kerran istui aasintamman päällä, kirjoittaa hän, että tämä asia tapahtui sitä varten, että niin oli kirjoitettu profeetalta Jeremialta: Sanokaa Siionin tyttärelle, katso, sinun Kuninkaasi tulee sinulle siveä, istuen aasintamman ja ikeenalaisen varsan päällä.

Siionin tytär on kristillinen seurakunta eli katuvaiset ja uskovaiset, jotka odottavat ja toivottavat, että Siionin Kuningas pian tulee omistamaan valtakuntansa ja lunastamaan Siionin tyttären vankeudesta, ja korottamaan hänet emännäksi ja drottningiksi[6] Israelissa. Siionin tytär oli profeetta Jeremian aikana joutunut vangiksi tottelemattomuutensa ja uskottomuutensa tähden. Ja uskottomuuden tähden Siionin tytär oli rikkonut avioliittonsa, jonka Siionin Kuningas oli tehnyt hänen kanssansa, koska Herra profeetta Hesekielin sanan jälkeen löysi hänet veressänsä makaamasta, ja otti hänet ylös maasta ja pesi hänet puhtaaksi Jordanin virrassa ja sanoi: "Sinun pitää elämän."

Mutta Siionin tytär oli rikkonut avioliittonsa ja tullut uskottomaksi, koska Egyptin huorimiehet saivat pusertaa hänen rintojansa. Nyt oli tämä Siionin tytär profeetta Jeremian aikana joutunut vangiksi uskottomuutensa tähden. Se vanha huora, Baabelin portto, rupesi häntä vaatimaan orjuuteen ja ankarasti hallitsemaan. Siinä vankeudessa tuli Siionin tytär murheelliseksi. Silloin rupesi profeetta Jeremia lohduttamaan tätä Siionin tytärtä tänkaltaisella sanalla: "Sanokaa Siionin tyttärelle, katso, sinun Kuninkaasi tulee sinulle siveä, istuen aasintamman päällä ja ikeen alaisen varsan päällä. Hän tahtoo sanoa sille murheelliselle Siionin tyttärelle: "Älä itke! Katso, sinun Kuninkaasi tulee pian sinua lunastamaan Baabelin porton vankeudesta ja korottamaan sinut drottningiksi Israelissa.

Hengellisessä tarkoituksessa merkitsee tämä Siionin Kuninkaan sisälle tulo Jerusalemiin hengellistä sisälle tulemista katuvaisten, murheellisten ja huokaavaisten sydämeen, jotka odottavat Jerusalemin lunastusta ja uskovat profeetta Jeremian sanat, että Siionin Kuningas tulee pian lunastamaan epäuskon vangit Baabelin porton orjuudesta, jossa murheelliset ja katuvaiset epäuskon vangit huokaavat. Niille kuuluu tämä profeetta Jeremian lohduttavainen sana: "Katso, sinun Kuninkaasi tulee sinulle siveä, istuen aasintamman päällä.

Sanokaa, te uskovaiset, sille murheelliselle Siionin tyttärelle: Katso, sinun Kuninkaasi tulee! Siionin Kuningas tulee lunastamaan murheellisia, katuvaisia ja huokaavaisia epäuskon vankeja, ja hajoita nyt sinun koreutesi tien päälle aasintamman poljettavaksi, ja huuda Siionin Kuninkaalle kunniaksi: Hoosianna, Daavidin Pojalle. Ja siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen. Nouse, nouse, Siionin tytär. Mene ottamaan sinun Kuningastasi vastaan. Lankea hänen eteensä maahan ja rukoile: Isä meidän j. n. e.

 

Kristuksen sisälle tulemisesta Jerusalemiin oli ennen jo kirjoitettu profeetalta Jeremialta, ja se tarkoittaa hengellistä sisälle tulemista murheellisten, katuvaisten ja huokaavaisten sydämeen. Meidän täytyy varsin tehdä tämä erotus niitten välillä, jotka ovat tällä ajalla epäuskon vangiksi joutuneet, että muutamat tuntevat, kuinka raskas orjuus on omanvanhurskauden alla, ja kuinka suuri vaiva on olla epäuskon vankina, mutta muutamat eivät tunne yhtään vaivaa eli murhetta siinä orjuudessa. Ne saattavat olla iloiset maailmassa, vaikka tuntevat paatumuksen. Semmoisilla ei ole mitään hätää. Mutta toiset taas tuntevat onnettomuutensa ja sen tähden he huokaavat ja odottavat Siionin Kuningasta. Niille murheellisille, katuvaisille ja huokaavaisille epäuskon vangeille on profeetta Jeremia sanonut: Sanokaa Siionin tyttärelle: Katso, sinun Kuninkaasi tulee sinulle siveä, istuen aasintamman päällä ja ikeenalaisen varsan päällä.

Katselkaamme nyt, kuinka Siionin Kuningas tulee, ja mitä Siionin tytär tekee, koska Siionin Kuningas tulee. Ei kuudella hevosella ja korealla vaunulla ajaen, vaan aasintammalla, joka on hiljainen, mutta kaikilta ylenkatsottu luontokappale, jolla ei viitsi kunniallinen talonpoika tulla kirkkoon. Ja koska varsa oli ikeenalainen eli harjoitettu hyvin nuorena kuormia kantamaan, siitä arvataan, että se oli työaasi, joka ei ollut harjoitettu juoksemaan, mutta kuormia kantamaan.

Näetkös, Siionin tytär, kuinka alhainen sinun Kuninkaasi on? Ei hän tule kuudella hevosella, niin kuin muut maailman Kuninkaat tulevat, vaan hän tulee työaasin kanssa, joka on aivan hidas käymään. Semmoisen luontokappaleen päällä hän istuu, jota maailman herrat ja komeat talonpojat laiskaksi koniksi haukkuvat. Sentähden sanoo profeetta, että hän tulee sinulle siveä. Se on: hiljaisuudessa hän tulee ja alhaisena hän kulkee. Ei hän aja hopusti, niin kuin muut maailman herrat tahtovat hopusti ajaa. Ei hän pieksä luontokappaleita, niin kuin maailman herrat ja kunnialliset talonpojat pieksävät ja roiskivat luontokappaleita, että se kuuluu neljänneksen päähän.

Jos sinulla on halu seurata häntä, niin älä pelkää, että hän ajaa niin hopusti, että sinä jäät. Mutta hän istuu vasiten[7] semmoisen työaasin päällä, joka on niin hidas käymään, että ontuvatkin jaksavat seurata. Muutoin olet sinäkin, Siionin tytär, niin laiska ja hidas häntä seuraamaan, kuin tämä työaasin tamma on hidas käymään. Sinä olet niin hidas Siionin Kuningasta seuraamaan, että hänen täytyy sinun hitautesi tähden ajaa laiskan konin kanssa, jota ei yksikään tällä ajalla panisi aisoihin. Kaikki siveät huorat pilkkaavat ja nauravat, kurkistelevat ja viskuttelevat[8] ja saarnaavat keskenänsä: Laiska härkä ja pitkä matka, huono hevonen ja huono mies, publikaanien ja syntisten ystävä, kaikkien villihenkien päämies.

Näin sinun Kuningastasi pilkataan sinun hitautesi tähden, Siionin tytär. Mutta vaikka hän niin huonolla hevosella ajaa, on kuitenkin se työaasi onnellisempi muita aaseja, jotka hopealla ja kullalla ovat varustetut, sillä tämä työaasi saa Kunnian Kuningasta kantaa, joka ei ole niin kova pieksämään juhtaansa, kuin se suuri noita, Bileam, joka pieksi juhtaansa armottomasti. Tämä Bileamin aasi näki kuoleman enkelin paljastetulla miekalla seisovan, mutta sokea isäntä ei nähnyt kuolemaa.

2. Katselkaamme nyt toiseksi, kuinka Siionin tytär tekee, koska Kuningas tulee. Ne murheelliset, katuvaiset ja huokaavaiset sielut, jotka ovat ylönantaneet kaikki maailmassa siinä toivossa, että Jeesus tulee Israelin Kuninkaaksi, ja että he pääsevät Kristuksen kautta autuaalliseen tilaisuuteen,  tulevat nyt iloisiksi, koska Jeesus istuu aasintamman päällä, sillä heillä on se usko, että hän nyt omistaa valtakunnan ja tulee Kuninkaaksi heille. Tämä autuaallinen usko tekee heitä iloiseksi. He alkavat nyt huutamaan: Hoosianna, Daavidin Pojalle. He hajottavat koreutensa tien päälle aasintamman poljettavaksi. Ja siinä uskossa he levittävät vaatteensa tien päälle, että Siionin Kuningas antaa heille paremman koreuden jo täällä maan päällä, koska he tulevat tuomareiksi ja lautamiehiksi Messiaan valtakunnassa.

Ole nyt iloinen, Siionin tytär, koska näet, että sinun Kuninkaasi tulee siveänä, se on: siveydessä, alhaisuudessa ja nöyryydessä. Hajoita nyt pian omanvanhurskauden rääpäleet tien päälle aasintamman poljettavaksi. Kyllä Siionin Kuningas antaa sinulle paremmat vaatteet, koska hän nyt tulee lunastamaan sinun sielusi Baabelin vankeudesta, ja korottamaan sinua drottningiksi ja ulosvalituksi emännäksi, että sinä saat kantaa kunniankruunua ja valkeat vaatteet, koska hän istuttaa sinut morsiamen istuimelle. Ja morsiamen piiat palvelevat sinua ja panevat uudet vaatteet sinun päällesi.

Ole nyt iloinen, Siionin tytär. Katso, sinun Kuninkaasi tulee sinulle siveä, istuen aasintamman päällä. Korota sinun äänesi ja huuda imeväisten lasten kanssa: Hoosianna, Daavidin Pojalle, siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen!" Pian pääset sinä istumaan morsiamen istuimelle. Pian tulevat vieraat taivaasta katsomaan, kuinka ihana ja kaunis Jeesuksen morsian on, jonka hän on lunastanut Baabelin vankeudesta omalla verellänsä. Iloitse ja riemuitse, sinä Siionin tytär. Pian pääset sinä Karitsan häitä pitämään Siionin vuorella ja Uudessa Jerusalemissa, nyt ja iankaikkisesti. Amen

____________________________________________________

/ Jäljennös / Laestadiana 1 Ag:1 / OMA /

 

 

N:o 4     1. SUNNUNTAINA ADVENTISSA

- - - sydämet, niin kuin Herra on sanonut Jes. 56: 7: "Minä ilahutan heitä minun rukoushuoneessani." Ja sitä uskovaisten iloa ei voi suruton kansa kärsiä. Sen tähden Herra kysyy Jeremian 7: 11: "Pidättekö siis tämän huoneen ryövärien luolana? Katso, kyllä minä sen näen, sanoo Herra." Mutta uskooko nyt suruton kansa, että Herra näkee, kuinka he pitävät hänen huoneensa ryövärien luolana ensiksi sen ilon tähden, jonka Herra antaa uskovaisillensa rukoushuoneessansa, niin kuin hän luvannut on. Tätä iloa ei voi suruton kansa kärsiä. Ja sen ilon tähden suruton kansa pitää hänen huoneensa ryövärien luolana.

Koska suruttomalla ei ole yhtään iloa Herran huoneessa, jonka hän muulloinkin ylenkatsoo, niin tulee hänelle paha tunto kristityn ilosta. Ja sen tähden katsoo hän Herran huonetta ryövärien luolaksi. Se muuttuu niin pirun silmissä, sillä se tekee pahaa hänen sydämellensä, se uskovaisten ilo. Mutta jos hattarat nauravat kirkossa, se on riettaan mielestä hauskaa. Se on niin kuin siirappi olis pantu hänelle suuhun. Ei rietas sano orjillensa: "Älkää naurako Herran huoneessa." Ei rietas sano niille, jotka nauravat Herran huoneessa: "Menkää ulos nauramaan. Te teette syntiä. Te teette Herran huoneen ryövärien luolaksi, jos te siellä nauratte." Vaan rietas nauraa vielä itse hattarain seurassa ja tekee hänen konstiansa, että hattarat rupeisivat nauramaan Herran huoneessa, että Herran nimi hyvin pilkattaisiin.

Mutta jos kristitylle tulee ilo Herran huoneessa, silloin tulee riettaalle karvas mieli. Silloin alkaa rietas vääntelemään ruumistansa niin kuin palavain hiilten päällä olis istumassa. Viimein häätyy hänen ulos mennä Herran huoneesta. Ja pudistain päätänsä sanoo hän kirkon takana: "Jo tuli Herran huone ryövärien luolaksi." Mutta Herra kysyy niiltä, jotka pahenevat uskovaisten ilosta: "Pidättekö siis tämän huoneen ryövärien luolana? Katso, kyllä minä sen näen," sanoo Herra.

Kyllä on tosin riettaalla paljon syytä valittaa, että Herran huone tuli ryövärien luolaksi, koska riettaalla ei ole enää rauhaa kirkossakaan, niin kuin ennen suruttomuuden aikana. Koska rietas istui kirkossa totisena ja urhoollisena, siveänä ja vanhan kristityn tavalla, nojaten päätänsä rintapuuta vasten, pyytäen unta ja odottaen, koska nyt sanotaan amen, että hän pääsis kirkkoryyppyä ottamaan pirun paskasta varsin kirkon takana. Silloin oli riettaan orjalla makea uni kirkossa, ja makea pirun paska kirkon takana. Mutta koska riettaan orjan tuntoa rupesivat katuvaisten kyyneleet polttamaan, ja vielä se hengellinen ilo, jonka kautta Herra on ilahuttava, ja on jo monta kertaa ilahuttanut uskovaisten sydämet huoneessansa, koska, sanon minä, Jumalan lasten ilo herättää kateuden ylös, niin että Jumalan lasten ilonkyyneleet putoavat niin kuin palavat hiilet hänen tuntonsa päälle, silloin ei ole enää hauska riettaan orjalla kirkossa istua.

Silloin Juudalle tulee hoppu ulos menemään Herran huoneesta. Ja silloin hän pudistaa päätänsä ja valittaa kirkon takana: "Jo tuli Herran huone ryövärien luolaksi. Ei paali[9] enää kukaan kuulla Jumalan sanaa." Ja onkos riettaallakin halu kuulla Jumalan sanaa? Miksei, koska hän pääsee sitä pilkkaamaan ja nauramaan. Silloin on riettaallakin hauska kuulla Jumalan sanaa. Niin kuin tässäkin kirkossa on moni riettaan huora hattaran nauruja päästänyt. Ja moni on tässä Herran huoneessa rakastanut unta, niin kuin Herra sanoo Hesekielin suun kautta: "He rakastavat unta."

Ja moni on tässä Herran huoneessa istunut kuurona ja mykkänä, niin kuin te nyt istutte. Ja moni on kuullut Jumalan sanan humisevan niin kuin unen kautta, koska se meni yhdestä korvasta sisälle ja ulos toisen kautta, mutta ei tullut sydäntä kohti koskaan. Silloin on rietas istunut Herran huoneessa niin totisena ja urhoollisena, niin kuin vanha kristitty. Mutta koska katuvaisten kyyneleet rupesivat hänen tuntoansa polttamaan, silloin rupesi hän ahdistamaan ulos katuvaisia ulos kirkosta. Sillä riettaan orjat pahenevat Jumalan Hengen vaikutuksista. Mutta kyllä katuvaiset sielut pääsevät sen tähden vielä parempaan kirkkoon, kuin missä riettaan orjat istuvat kuurona ja mykkänä, ja muistelevat, ja hattaran nauruja nauravat.

Katuvaiset sielut otetaan morsiamen tavalla kirkkoon. Ja Herra ilahuttaa heidän sydämensä huoneessansa, niin kuin hän on luvannut profeetta Jesajan 56: 7. Vaikka juomarit ja huorat, joita nyt on kirkko täynnä, ovat sen tehneet ryövärien luolaksi, niin kuin Jeesus on sanonut, koska hän ratsastain aasin päällä, tuli Herran temppeliin ja löysi siellä ostajia ja myyjiä kirkon ympärillä. Kyllä Herra sen tähden kuulee publikaanin huokauksia, vaikka hän seisoo taampana, ja fariseus keskellä kirkkoa. Mutta mitäs nyt rietas arvelee, koska hänen nimensä mainitaan kirkossa, ja vielä maalataan hänen haamunsa? Eikö hän nyt suutu ja sano: "Koira tässä istukoon, koska ei saarnata evankeliumia."

Onkos tässä katuvaisia, joille pitäis saarnattaman evankeliumia? Onkos nyt tässä särjetyitä sydämiä, joille pitäis saarnattaman lohdutusta? Onkos tässä murheellisia, joille pitäis saarnattaman armosta ja syntien anteeksisaamisesta? Onkopa tässä sairaita, jotka tarvitsevat Parantajaa? Minä näen, että kaikki suruttomat, jotka tässä istuvat, tulevat hyvin aikaan ilman armotta. Ei ole niillä hätä. Ei synti heitä polta, eikä Jumalan ankara vanhurskaus niitä paina helvettiin. Kyllä jaksavat vielä iloiset olla maailmassa ja nauraa. Kyllä jaksavat vielä muutamat juoda ja huorata. Ei olekaan miehillä hätää, eikä vaimoillakaan, jos tästä lähin ei tule hätä.

Ja semmoisillekos nyt pitää evankeliumi saarnattaman? Jopa sitte olis koko Raamattu nurin käätty, jos semmoisille pitäis evankeliumi saarnattaman, jotka jaksavat juoda, tapella, huorin tehdä ja varastaa. Jaksavat vielä  pilkata totuutta. Joo, sitten vaan olis tämä Jumalan huone muuttunut ryövärien luolaksi, jos nyt vielä suruttomalle kansalle saarnattaisiin evankeliumi. Olis eri asia, jos täällä olis aivan sairaita, murheellisia, katuvaisia, särjetyitä, alas painetuita, epäileväisiä, köyhiä, alastomia, itkeväisiä ja parkuvaisia, niin saarnattaisiin sairaille parannusta, murheellisille iloa, katuvaisille armosta saarnattaisiin. Särjetyille sieluille saarnattaisiin tämä suloinen evankeliumi, että särjettyä ruokoa ei Herra murenna. Alaspainetuille saarnattaisiin tämä suloinen evankeliumi, että nöyrille antaa hän armon. Epäileväisille saarnattaisiin tämä suloinen evankeliumi: "Älä ole epäileväinen, vaan uskovainen." Köyhille saarnattaisiin kanssa evankeliumia Herran armovuodesta. Jos niitä olis täällä semmoisia, jotka ovat hengessä vaivaiset. Mutta ei olekaan monta semmoista täällä. Alastomille saarnattaisiin kanssa evankeliumi, että he saavat häävaatteita, jos he tulevat häihin. Itkeväisille saarnattaisiin myös tämä suloinen evankeliumi, että he saavat imeä vanhemman rintoja, koska he tulevat niin lapseksi, kuin ne lapsukaiset, joita Jeesus siunasi. Ja parkuvaisille saarnattaisiin myös se suloinen evankeliumi, että taivaallinen Vanhin tulee pian noutamaan parkuvaisia lapsia tämän kylmän lattian päältä, koska he vielä nostavat valkiat, viattomat kätensä taivaaseen päin.

Mutta ei ole täällä nyt semmoisia sairaita, katuvaisia, alaspainetuita. Ei ole täällä murheellisia, katuvaisia, alastomia, itkeväisiä ja parkuvaisia lapsia. Sen tähden emme saarnaa evankeliumia, vaan ainoastansa tuomiota ja kirousta paatuneille. Kyllä Herra sen tähden kuulee niitten itkeväisten ja parkuvaisten ääntä, jotka ovat yhtenä saunaveden kanssa ulos viskatut. Niin kuin hän kuuli Ismaelin äänen, jonka onneton palkkavaimo viskasi helmastansa pensaan alle. Kuule, Aabrahamin Jumala, sen parkuvaisen lapsen ääni, jonka tämä onnetoin äiti on viskannut helmastansa. Isä meidän j. n. e.

 

Me kuulemme tämän päivän evankeliumista, että kunnian Kuningas tuli ratsastain aasin tamman päällä, että profeetan kirjoitus täytettäisiin. Ja kansa hajotti vaatteensa ja karsi oksia - - - / 2 sivun aukko / - - - Ja minä luulen, että he huutavat vielä nytkin, jotka pitävät häntä Kuninkaana. Mutta ne, jotka pitävävät häntä vääränä profeettana, ne huutavat viiden päivän perästä: "Ristiinnaulitse!"

Raamatun tutkijat ovat löytäneet, että tämä ratsastaminen tapahtui palmusunnuntaina. Ja viis päivää jälkeen otettiin Jeesus kiinni. Sillä maailma nousi villiin, koska opetuslapset rupesivat huutamaan: "Hoosianna Daavidin Pojalle!" Kaikki lapsetkin kaduilla rupesivat huutamaan: "Hoosianna Daavidin Pojalle!" Siitä huutamisesta pahenivat maailmanherrat ja parhaat miehet seurakunnassa. He rupesivat varsin kysymään perään, mistä tämmöinen huuto tuli. Ja kävivät sen päälle, että Nasareenuksen pitää heitä vaikaiseman, sillä se lasten huutaminen pilasi fariseusten hartautta. Meidän pitää siis tällä kerralla Jumalan armon kautta perään ajatteleman, minkä tähden fariseukset pahenevat siitä lasten huudosta.

Evankelista Matteus muistelee siinä samassa luvussa, kusta tämän päivän evankeliumi on otettu, että pappien päämiehet ja kirjanoppineet närkästyivät, koska he kuulivat lapsien temppelissä huutavan: "Hoosianna!" Ja evankelista Luukas muistelee, että muutamat fariseuksista kansan seasta sanoivat Jeesukselle: "Mestari, nuhtele opetuslapsias." Se on siis kaikille tiettävä, että pappien päämiehet, kirjanoppineet ja fariseukset kansan seasta närkästyvät ja pahenevat opetuslasten huudosta temppelissä, ja vaativat, että Jeesus Nasareenus pitää nuhteleman opetuslapsiansa, ettei he sais niin kirkossa huutaa.

Mutta me kuulemme taas, että Jeesus on sanonut niille, jotka närkästyvät ja pahenevat opetuslasten huudosta: "Jos nämä vaikenisivat, niin kivet rupeisivat huutamaan." Ja hän otti vielä yhden raamatunpaikan todistukseksi sanoen: "Ettekö koskaan ole lukeneet, (että) lasten ja imeväisten lasten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?" Kaikki nämä asiat ovat niin totisesti tapahtuneet, että koko kansa tietää ensiksi, että lapset ovat huutaneet temppelissä, ja toiseksi, että pappein päämiehet, kirjanoppineet ja fariseukset kansan seasta närkästyvät ja pahenevat siitä opetuslasten huudosta ja vaativat, että Jeesus Nasareenus pitää nuhteleman opetuslapsiansa, etteivät he saisi niin temppelissä huutaa. Ja kolmanneksi, että Jeesus on sanonut niille, jotka pahenevat siitä huudosta: "Jos nämä vaikenisivat, niin kivet pitää huutaman." Muistakaa nyt, kaikki pappein päämiehet, kirjanoppineet ja fariseukset kansan seasta, muistakaa nyt, että niin on tapahtunut.

Meidän pitää nyt arveleman, minkä tähden niin on tapahtunut. Evankelista on sanonut, että se tapahtui sen tähden, että profeetan sana täytettäisiin. Ja tosin nyt on profeetan sana täytetty ensiksi, että Siionin tyttären Kuningas on tullut ratsastain aasin tamman päällä. Hän on tullut siveänä, ei sodan ja kapinan kautta, ei tulen ja miekan kautta, ei verenvuodatuksen kautta. Mutta siveydellä. Se on: rakkaudella ja Jumalan sanalla hän on voittanut Siionin tyttären sydämen. Ja siitä on tullut opetuslasten huutaminen temppelissä, jonka tähden fariseukset närkästyvät ja vaativat, että Nasareenus pitää niitä nuhteleman ja vaikaiseman. Mutta hän ei nuhtele niitä, sillä hän tietää, että Daavidi on kirjoittanut: "Lasten ja imeväisten lasten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut." Koska muut eivät huuda, niin lapset huutavat temppelissä. Ne imeväiset lapset, jotka vielä imevät Taivaallisen Vanhimman rintoja. Ne huutavat. Ja siitä huudosta pahenevat fariseukset. Ne suuttuvat, koska lapset ja imeväiset lapset antavat Jumalalle kunnian. Ja kuusi päivää jälkeen ne huutavat: "Ristiinnaulitse!"

Mutta yksi paikka ei ole kirjoitettu Raamatussa. Nimittäin, että fariseukset ovat ahdistaneet lapsia ulos temppelistä sen huutamisen tähden. Se merkitsee, ettei ole sen aikaiset fariseukset niin läpi pahanilkiset olleet, koska Raamattu täytettiin. Sillä senaikaiset fariseukset olisivat kyllä saattaneet ulos ajaa niitä huutavaisia lapsia temppelistä, mutta eivät he sitä tehneet, sillä ne olivat vielä vähän siveämmät. Mutta jälkeen on kyllä tapahtunut, että fariseukset ovat lapsia ahdistaneet ulos temppelistä. Se asia ei ole vielä kirjoitettu Raamatussa, mutta se pitää tästedes kirjoitettaman jälkeen tulevaisille muistoksi, että fariseukset ovat ajaneet lapsia ulos temppelistä sen huutamisen tähden.

Kaikki muut asiat ovat jo ennen ylöskirjoitetut Raamatussa, niin kuin esimerkiksi se, että pappein päämiehet, kirjanoppineet ja fariseukset kansan seasta ovat närkästyneet. Ja se asia on myös kirjoitettu Raamatussa, että fariseukset ja papit ovat vaatineet, että Jeesus Nasareenus pitää nuhteleman opetuslapsia siitä huutamisesta. Mutta ei hän ole sitä tehnyt, vaan hän on sanonut: "Jos nämä vaikenevat, niin kivet pitää huutaman." Mitähän fariseukset sanoisivat, jos kivet rupeisivat huutamaan? Jokohan ne hämmästyisivät?

Nyt pitää meidän vielä lyhyesti selittämän, minkä tähden fariseukset närkästyvät ja pahenevat siitä opetuslasten huudosta. Se on ensimmäinen syy, että lasten huutaminen tekee heille pahaa. Eivät he voi sitä lasten ääntä kuulla. Se lasten huutaminen pilaa heidän hartautensa. Ja toiseksi käypi se huutaminen fariseusten kunnian päälle. Koska nimittäin lapset huutamisellansa antavat Jumalan Pojalle kunnian, tulee rietas sen kautta häväistyksi. Kateudenperkeleelle tulee paha omatunto, ja tekee hänelle ratki pahaa, niin ettei hän saata semmoista huutamista kuulla. Se kuuluu nimittäin riettaan korvissa niin pahanilkiseksi, jonka tähden hän sanoo, että se on kissan ääni. Fariseus on ennen harjaantunut kuulla huoran lauluja ja juomalauluja, jotka ovat niin suloiset hänen korvissansa, niin kuin enkelin veisu. Vaikka ne huoralaulut eivät ole präntätyt,[10] mutta niitä sen tähden muistetaan paremmin, kuin joku virsi virsikirjassa. Huoralla on nimittäin hyvä muisto niitä huoralauluja veisaamaan, saati hän kerran niitä kuulee.

Mutta jos Jeesuksen morsian veisaa jonkun virren Jeesuksen rakkaudesta, niin kuuluu Jeesuksen morsiamen ääni niin kuin kissan ääni riettaan korvissa. Ja koska lapset ja imeväiset lapset, jotka vielä imevät taivaallisen Vanhemman rintoja, huutavat Jumalan temppelissä: "Hoosianna Daavidin Pojalle," varsin närkästyvät  fariseukset siitä huutamisesta, sillä se tekee heille pahaa. Niin kuin muutamat koirat, joiden korvissa se lasten ääni kutisee, rupeevat haukkumaan, niin fariseukset myös pahenevat lasten ja imeväisten lasten huudosta ja parkumisesta. Ja kuitenkin kuuli Herra Jumala taivaassa sen parkuvaisen lapsen ääntä, jonka se onneton Hagar oli viskannut pensaan alle. Kuulee siis, Jumala taivaassa, lasten ja imeväisten lasten parkumista, niin kuin Daavidi on kirjoittanut.

Mutta moni raavas fariseus on niin kova ja armoton omalle lapselle, että hän kiroo, koska imeväinen lapsi parkuu, ja ärjyy, niin kuin karhu: "Vie ulos sikiän parkumasta!" Mitä sinä kova ja paatunut ihminen tiedät, mikä hätä lapsella on, koska hän parkuu? Taitaa sillä olla nälkä. Taitaa olla imemähalu. Ja sentähdenkös lapsia vihaat, että ne parkuvat? Se on heidän luontonsa niin, että heidän täytyy huutaa, koska heille tulee nälkä ja jano. Heidän täytyy parkua Vanhemman perään. Ja se parkuminen kuuluu Vanhemman korvissa niin surkialta, että hänen täytyy armahtaa parkuvaista lastansa ja antaa hänelle suuta. Ja antaa hänen imeä armoa vuotavaisista rinnoistansa ja kantaa häntä käsivarrella, ja lohduttaa häntä, ja pyyhkii hänen kyyneleitänsä.

Mitäs sinä, raavas ihminen tiedät, mistä syystä lapset parkuvat? Sinulla ei ole mitään kaipuuta Vanhemman perään, joka olet jo aikaa Vanhemman rinnoista pois vieroitettu. Ja sinä olet vielä aikaa Vanhemman talosta luopunut. Olet niin varhain ja niin nuorena karannut pois Vanhemman talosta, ettet muista. Jos Vanhin tarjois sulle rintojansa, niin sinä, raavas ihminen, sylkisit vaan ja sanoisit: "Ei ne minulle kelpaa."

Tämä nyt on oikea syy, minkä tähden fariseukset ovat suuttuneet lapsille, jotka huutavat temppelissä: "Hoosianna!" Heillä on koiran korvat. Se lasten ääni helisee ja kutisee heidän korvissans. Mutta koska nämä murhamiehet huutavat: "Ristiinnaulitse!" Silloin nauravat kaikki hattarat ja mettän perkeleet. Niin kuin tässäkin temppelissä ovat nauraneet, koska rietas kutkuttelee kainalon alta ja pusertaa heidän rintojansa. Ei ole vielä kuulunut, että yksikään fariseus olis moittinut sitä hattaran naurua, joka on nähty koko seurakunnan silmien edessä. Mutta lasten ääntä temppelissä pitävät he pahana.

Ei paali rietas olla rauhassa luolassansa, koska lasten ääni koskee sydämeen. Usein on tapahtunut, että fariseukset ovat häätyneet ulos mennä, niin kuin Juudas Herran ehtoollisen aikana. Mikäs heitä on ulos ajanut? Onkos Jumalan Henki ulos ajanut Herran ehtoollisen huoneesta? Ei ole Jumalan Henki, mutta juuri vihan perkele on heitä ulos ajanut.

Nyt ovat pappein päämiehet, kirjanoppineet ja fariseukset närkästyneet lasten huutamisen tähden. Ja fariseukset kansan seasta ovat ahdistaneet  lapsia ulos Herran temppelistä, jota ei ole vielä ennen tapahtunut. Mutta kyllä lapset sentähden huutavat, vaikka fariseukset närkästyvät. Lasten ja imeväisten lasten ääni kuuluu vielä, vaikka se tekee pahaa fariseusten korvissa. Ja minä luulen, että Herra Jumala taivaassa kuulee heidän huutonsa, jotka huutavat: "Hoosianna Daavidin Pojalle!" Herra Jumala taivaassa kuulee lasten ja imeväisten lasten ääntä, jos - - - / loppu kateissa/

________________________________________________________________

Alkuperäinen (alku, keskiosa ja loppu kateissa) / Mf/Ms 37 Helsingin yliopiston kirjasto /

 

 

N:o 5       4. SUNNUNTAI ADVENTISSA 1848

 

Vapahtaja kysyi kerran juutalaisilta, mistä Johanneksen kaste oli? Mutta juutalaiset vastasivat: "Emme tiedä."

 

Me kuulemme näistä sanoista, jotka luetaan evankelista Matteuksen 21: 25, että juutalaiset eivät viitsi sanoa, mistä Johanneksen kaste oli, sillä he arvelivat keskenänsä: Jos me sanomme, että Johanneksen kaste oli taivaasta, niin hän sanoo meille: Miksette siis uskoneet häntä? Jos me sanomme: Se oli ihmisistä, niin me pelkäämme kansaa, sillä kaikki pitivät Johanneksen profeettana.

Niin ajattelee juutalainen, ennen kuin hän vastaa semmoisiin kysymyksiin, minkä kautta hän joutuisi johonkuhun ansaan eli järjen mutkaan, jos hän vastaisi. Juutalainen pelkää, että hän tulee omilla sanoillansa solmituksi, jos hän rupeaisi semmoisiin kysymyksiin vastaamaan, jotka käyvät juutalaisen kunnian päälle. Ja minkäs tähden Jeesus Nasaretilainen rupesi järjen kysymyksillä juutalaisten tuntoa solmimaan?

Jos joku kristitty kysyisi juutalaisilta, mistä tämä heräys on tullut, niin rupeaisi luonnollinen järki räknäämään ja fundeeraamaan[11], kuinka hänen pitäisi vastaaman, ettei hän tulisi omilla sanoilla solmituksi. Ei luonnollinen järki tahdo uskoa, että tämä kaste on tullut Jumalasta. Mutta koska kansa on ruvennut uskomaan, että Johanneksen kaste on tullut Jumalan asetuksen jälkeen, niin ei viitsi maailman herrat julkisesti sanoa, että se on ihmisten juoni. Mutta jos he taas tunnustavat, että tämä Johanneksen kaste on tullut Jumalasta, niin he pelkäävät tuota jälkimäistä kysymystä: Miksette siis uskoneet häntä? Viimein häätyvät[12] maailman herrat ja ylimmäiset papit sanomaan: Emme tiedä, mistä tämä Johanneksen kaste on tullut. Ja tämän tietämättömyyden kautta he luulevat pääsevänsä sivuitse helvettiä.

Samaan tietämättömyyteen panevat he itsensä, koska kysymys tulee, mistä tämä kristillisyys on alkunsa saanut. Eivät maailman herrat ja suruttomat papit viitsi juuri julkisesti sanoa, että tämä kristillisyys on riettaan hengen vaikutus. Mutta ei ne tahdo sitäkään tunnustaa, että se on Jumalasta tullut, sillä he pelkäävät tuota jälkimäistä kysymystä: Miksette siis uskoneet häntä? Miksette usko, että se on oikein, mitä nyt saarnataan kristillisyydestä?

Mutta kuinkas fariseukset saattavat sen uskoa, että tämä kristillisyys on Jumalasta, koska luonnollinen järki ottaa niin kovin vastaan, että he pikemmin menisivät festningiin[13], kuin että he tulisivat niin hulluksi, että he heittäisivät viinan ryyppäämisen, viinakaupan, kirouksen, tappeluksen, ahneuden ja maailman ilon. Kristillisyys tulee niin vastahakoiseksi[14] ja kokonansa mahdottomaksi, että jos he tunnustaisivat tämän Hengen vaikutuksen olevan Jumalasta, he joutuisivat siinä samassa tuomitsemaan itsensä.

Jos kaikkien pitäisi tulla semmoiseksi, kuin Johannes Kastaja, joka niin hävyttömästi haukkui maailman kunniallisia ihmisiä kyykäärmeen sikiöiksi ja huoruuden siemeneksi, niin kääntyisi viimein koko maailma ylös alas käsin.[15] Maailman herrat, fariseukset ja kuolleen uskon tunnustajat joutuisivat tuomitsemaan itsensä, jos he tunnustaisivat senkaltaisen miehen opin oikeaksi. Kun he räknäävät[16] ja lukevat läksyjä, ja freistaavat[17] sanojansa passata[18], etteivät he tulisi solmituksi, sanovat he viimein: Emme tiedä.

Ja tämä fariseusten luonto on niin merkillinen esimerkki niillekin, jotka nyt tekevät itsensä mykäksi, että se on paras neuvo luonnolliselle järjelle, koska hän muutoin ei pidä puoliaan, että hän panee itsensä mykäksi ja tietämättömäksi. Jos nimittäin joku kristitty kysyy maailmanlapsilta, onko tämä kristillisyys Jumalasta vai ihmisistä, onko se Pyhän Hengen vaikutus vai riettaan Hengen vaikutus, niin sanokoon luonnollinen ihminen: Emme tiedä. Sellaisella tietämättömyydellä he luulevat pääsevänsä ahtaasta paikasta.

Vaikka nyt juutalaisilla oli se sisällinen vakuutus, että Johannes Kastaja ei mahtanut olla oikea opettaja, koska hän haukkui maailman kunniallisia herroja niin hävyttömästi, eivät ne sen tähden yhteisen kansan tähden viitsi sanoa, että Johanneksen kaste on riettaan hengen vaikutus. On vissimmästi[19] tämänaikaisilla fariseuksilla sama usko, kuin silloin, että tämä kristillisyys, joka nyt on ilmoittanut itsensä, ei ole Jumalasta, mutta että se on juuri riettaan hengen työ. Vaikka maailman herrat eivät viitsi sen yhteisen kansan tähden ilmoittaa ajatuksiansa.

On myös semmoisia armonvarkaita, jotka eivät saata muuta ajatella, kuin että tämä kristillisyys on juuri riettaan hengen vaikutus, koska armonvarkaita niin kovin ahdistetaan ulos lammashuoneesta. Mutta jos katsotaan sen päälle, mitä tämä kristillisyys on vaikuttanut, minkälaisen muutoksen se on matkaan saattanut sekä uskossa että elämässä, niin tulevat maailman ihmiset mykäksi. Eivät he tohdi sanoa, että semmoinen muutos uskossa ja elämässä on riettaan hengen vaikutus.

Mutta se haukkuminen ja tuomitseminen, joka oli aina Kastajan suussa, jonka kautta hän tuomitsi parhaat miehet seurakunnassa kadotukseen, se oli juutalaisten mielestä niin hirveä ja niin kauhistavainen, että semmoinen mies ei ole ollenkaan oikea profeetta, joka niin haukkuu ja tuomitsee kunniallisia ihmisiä kadotukseen. Onkos se oikea opettaja, joka sanoo kunniallisille ihmisille: Te kyykäärmeen sikiöt, kuka teitä on neuvonut välttämään sitä tulevaista vihaa? Ei se ole oikea opettaja, joka niin hirveästi haukkuu kunniallisia ihmisiä.

Tämän haukkumisen tähden eivät tahdo maailman herrat, eivätkä muut kunnialliset ihmiset tunnustaa, että Johanneksen kaste on Jumalasta. Erinomattain[20] olivat siveät huorat niin kovin suuttuneet Kastajalle, että ne tahtoivat hänen päänsä vadin päälle. Ja yhden siveän huoran tähden leikattiin Johanneksen kaula poikki. Semmoisen kiitoksen sai tämä totuuden tunnustaja sen aikaisilta ihmisiltä. Jos vielä nytkin tämä totuuden tunnustaja nousisi ylös kuolleista ja rupeaisi niin hävyttömästi haukkumaan kunniallisia ihmisiä, niin kuin hän silloin teki, kyllä näkisitte, mitä maailman ihmiset tekisivät hänelle. Juutalaisten päämiehet ajattelivat hänestä, että hän ei mahda olla oikea opettaja, joka siihen laihin haukkuu.

Ja niin ajattelevat vielä nytkin tämänaikaiset juutalaiset eli armonvarkaat, että semmoinen opettaja ei ole Jumalasta, joka haukkuu ja soimaa ihmisiä synnistä. Juutalaiset sanoivat nimittäin, että Johanneksella oli perkele, koska tämä totuudentunnustaja ei elänyt niin kuin muut maailman herrat. Ei hän pannut viinaa suuhunsa, eikä syönyt niin herkullista ruokaa, kuin maailman herrat. Sen tähden sanottiin, että hänellä oli perkele. Ja kuka tiesi, jos semmoinen opettaja nyt ilmestyisi maailmassa, joka kovin lain kautta soimaisi maailman ihmisiä vääryydestä, kuinka paljon kiitosta hän saisi. Se on jo monessa paikassa nähty, että se, joka sanoo totuuden maailman ihmisille, se tulee maailman vihamieheksi. Joka soimaa suruttomia ihmisiä vääryydestä, se on heidän mielestänsä pahempi, kuin itse vihollinen. Ei se ole siis ihme, että Johannes Kastajaa pidettiin vääränä profeettana, ja että juutalaiset olivat hänelle vihaiset.

Johannes Kastaja sanoo tämän päivän evankeliumissa, että hän on huutajan ääni korvessa, ja että hän oli tullut valmistamaan Herralle tietä. Meidän pitää tänä päivänä kuunteleman, kuinka tämä ääni huutaa, ja kuinka hän valmistaa Vapahtajalle tien ihmisten sydämiin. Koska me olemme ensinnä rukoilleet sitä suurta Ristinkantajaa, joka Johanneksen jälkeen tuli, jonka kengän rihmoja Johannes ei ollut mahdollinen päästämään, että hän avaisi kuurojen korvat kuulemaan, mitä huutajan ääni huutaa korvessa, ja että hän antaisi huutajalle voiman valmistamaan Herralle tien suruttomien ihmisten sydämiin. Ja me toivomme, että hän kuulee kaikkien niiden rukoukset, jotka hengessä ja totuudessa rukoilevat: Isä meidän, joka olet taivaassa j. n. e.

 

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän tällä hetkellä kuunteleman, mitä huutajan ääni korvessa huutaa. Ensimmäinen tutkistelemus. Hän huutaa: Valmistakaa Herralle tietä. Toinen tutkistelemus. Hän huutaa: Minun jälkeeni tulee se, joka minun edelläni ollut on, ja jonka kengän rihmoja minä en ole mahdollinen päästämään. Antakoon se taivaallinen Herra Jeesus armonsa, että huutajan ääni korvessa kuuluisi kauas, niin että se tunkisi ihmisten sydämeen ja vaikuttaisi siellä totisen katumuksen ja parannuksen, silloin olisi tie valmistettu Herralle. Amen.

Ensimmäinen tutkistelemus. Mitäs huutajan ääni korvessa huutaa? Hän huutaa: Valmistakaa Herralle tietä. Ensinnä, koska huutajan ääni rupesi huutamaan korvessa: valmistakaa Herralle tietä ja tehkää parannus, taivaan valtakunta on läsnä, koska, sanon minä, huutajan ääni rupesi niin huutamaan, olivat kaikki kuurot ja mykät. Muutamat sanoivat, että hänellä on perkele. Muutamat luulivat, että se on manalainen, joka niin huutaa. Se oli niin outo, se huutajan ääni, että he rupesivat kysymään, niin kuin me kuulemme tämän päivän evankeliumista: Kukas olet? Mikäs mies sinä olet, joka niin huudat? Ja miksi sinä kastat, koska et ole Kristus?

Se huutajan ääni kuului ensinnä maailman ihmisten korvissa, niin kuin koira olisi haukkumassa. Mutta koska he rupesivat kuuntelemaan, mitä se haukkuu, niin se kuului, niin kuin karhuille ja jalopeuroille hän olisi haukkumassa. Kyllä he sen kuulivat, ettei ole se koira jänikselle haukkumassa, mutta juuri karhuille ja metsän pedoille hän on haukkumassa, koska hän niin vihaisesti haukkuu. Kyllä he sen kuulivat, ettei se huutajan ääni ole mykkä koira. Niin kuin Herra soimaa muutamia profeetoita Vanhassa Testamentissa, että he olivat mykät koirat, jotka eivät hauku koskaan, vaikka he näkivät niin paljon armonvarkaita tulevan Isännän puotiin.

Mutta huutajan ääni korvessa ei suinkaan ollut mykkä koira. Kyllä hän jo haukkui karhuille ja jalopeuroille niin paljon, kuin hän saattoi. Muutamat koirat haukkuvat ainoastansa kerjäläisille, jotka käyvät ryysyissä, joiden rääpäleet rieppaavat polvien ympäri. Mutta tämä koira haukkui enimmiten niille, joilla olivat koreat vaatteet. Koska hän näki herroja, rupesi hän oikein vihaisesti haukkumaan: Te kyykäärmeen sikiöt. Niin kuuluvat hänen haukkumasanansa: Te kyykäärmeen sikiöt, kukas on teitä neuvonut välttämään sitä tulevaista vihaa? Jo on kirves pantu puitten juureen, jokainen puu, joka ei kanna parannuksen soveliaita hedelmiä, hakataan pois ja heitetään tuleen.

Mutta mitäs se auttaa, vaikka koira haukkuu karhulle? Enemmän semmoinen peto ärtyy ja paatuu koiran haukkumisesta. Varoittaa karhu ainoastansa perseensä, ettei koira pääsisi sen kautta puremaan, erinomattain[21] semmoinen karhu, joka syö vuotavaa pirun paskaa, jolla hän vahvistaa luontonsa. Mutta vaikka karhu on niin urhoollinen ja rohkea peto, viipyy hän niin kauan koiran kanssa, että pahempi vihollinen, joka pensaan takana naakii,[22] pääsee häntä ampumaan. Jos karhulla olisi se ymmärrys, että hän lähtisi varsin[23] pakenemaan, koska koira rupeaa haukkumaan, niin saataisi hän mitämaks[24] henkensä varjella. Mutta karhu on niin hullu, että hän suuttuu koiralle enemmän kuin viholliselle, joka hiipii puitten takana. Sen saman asian tähden pääsee ampumamies likemmäksi ja likemmäksi, sillä aikaa kuin karhu viipyy koiran kanssa. Karhu katsoo koiran pahemmaksi viholliseksi. Ei hän ymmärrä, että pahempi vihollinen on selän takana, joka ampuu luodilla läpi sydämen, ja sitten hän pääsee karhun nahkaa nylkemään ja hänen lihaansa keittämään ja kuuta[25] paistamaan.

Voi, voi, sinua, sokea raukka, joka et ymmärrä pelätä sitä, joka saattaa  sinun henkesi tappaa viekkaudellansa. Sinä suutut niin kovin koiralle, ja se viha tekee sinut niin sokeaksi, ettet ymmärrä varjella henkeäsi siltä, jolla pyssy, keihäs ja nuolet ovat kädessä. Juuri niin kävi myös juutalaisille, jotka suuttuivat Kastajalle sen haukkumisen tähden. Heidän päällensä tuli jälkeen pahempi vihollinen, joka hävitti heidän kaupunkinsa. Ja se vihollinen pääsi sillä tavalla heidän sielujansa paistamaan helvetissä.

Kohta viisaammat ovat jänikset ja eksyneet lampaat, jotka lähtevät jalkoin[26], koska koira rupeaa haukkumaan. Ei heillä ole semmoinen luonto, kuin karhuilla. Jänis lähtee pakenemaan, koska koira rupeaa haukkumaan. Aina hän löytää jonkun turvapaikan, joka koiran haukkumisesta pelästyy. Eksyväiset lampaat myös pelästyvät koiran haukkumisesta ja lähtevät juoksemaan Paimenen tykö, sillä ei koira tee lampaille mitään, mutta hän haukkuu ainoastansa ja ajaa lampaita Paimenen tykö. Ja Paimen pitää semmoisen lammaskoiran hyvässä arvossa, joka ajaa lampaita kotia. Jos joku paimenkoira olisi semmoinen, että se rupeaisi lampaita puremaan, niin viilataan häneltä hampaat poikki. Johannes Kastaja oli semmoinen lammaskoira, joka haukkui ihmisiä. Ja sillä haukkumisella hän sai muutamia kääntymään Vapahtajan tykö. Ne eksyneet lampaat Israelin huoneesta, joita se Hyvä Paimen oli tullut etsimään, niitä Johannes Kastaja ensinnä oli haukkunut, eli lain saarnaamisen kautta niin valmistanut, että he rupesivat uskomaan Vapahtajan päälle. Ei tosin hedelmä näkynyt heti Johanneksen lain saarnaamisesta, mutta hän oli kuitenkin vaikuttanut niin, että muutamat rupesivat uskomaan Vapahtajan päälle.

Tämän haukkumisen kautta on tämä huutajan ääni korvessa valmistanut Herralle tietä. Ja jos kaikki sen Taivaallisen Isännän koirat olisivat niin kiivaat haukkumaan varkaita, kuin tämä oli, vissimmästi rupeaisivat varkaat pelkäämään, ettei ole hyvä mennä varastamaan semmoisessa talossa, missä niin vihainen koira on.  Mutta Herra valittaa jo Vanhassa Testamentissa, että muutamat profeetat ovat mykät koirat, jotka eivät hauku, vaikka he näkevät niin paljon varkaita. Varkaat bruukaavat myös suostuttaa talon koiria lihalla eli leivällä, jota he kantavat kainalon alla. Tällä tavalla saavat varkaat muutamia koiria vaikenemaan.

Mutta tämä huutajan ääni korvessa oli semmoinen koira, joka ei antanut itseään suostuttaa lihakappaleilla taikka leipäpalasilla. Hän oli niin uskollinen Isännälle, että hän haukkui kahta kiivaammin, jota enemmän varkaat freistaisit häntä suostuttaa. Ja se on arvattava, että jos karhut ja pedot ovat vihaiset semmoiselle koiralle, joka pureskelee heitä perseen puolelta, kyllä ovat armonvarkaat vielä vihaisemmat semmoiselle koiralle, joka ei anna heidän varastaa rauhassa. Armonvarkaat suuttuvat niin kovin talon koirille, että sappikin puhkeaa. Mutta ei se auta. Armonvarkaille tulee viimein juuri sula hätä, koska he eivät pääse varastamaan. Armonvarkaat joutuvat paastoamaan, koska heidän varkautensa ei tahdo menestyä.

Mutta muutamat varkaat ovat niin viekkaat, että he varastavat päivällä, vaikka ihmiset ovat valveilla. Saati he saavat silmäin väliä, eli sillä aikaa, kuin ihminen kääntää selkänsä, ovat he jo muutaman voilimpun näpänneet ja vatsaansa nielleet. Ja vaikka Isäntä kyllä kaipaa omaansa, ihmiset myös moittivat ja sanovat muutamalle varkaalle: Sinä olet kyllä yksi armonvaras. Mutta hän kieltää ja osoittaa käsiänsä ja käskee itseänsä visiteerata[27]. Välistä rupeaa hän myös itkemään ja sanoo: Viattomasti minua haukutaan. Armonvaras suuttuu välistä niin kovin, että käärmeen kyyneleet rupeavat vuotamaan hänen silmistänsä. Ja vaikka kaikki ihmiset tietävät, että hän on yksi päämestari varastamaan armoa, yhtä hyvin hän kieltää ja sanoo, että viattomasti häntä haukutaan.

Mutta vaara on, että varkaat kerran saavutetaan. Koska hengellinen viskaali tulee visiteeraamaan varkaitten puotia, koska se puhumaton vieras mies[28], joka on nähnyt heidän varkautensa, rupeaa todistamaan heitä vastaan, silloin täytyy heidän kantaa kaikki tyynni takaisin, mitä he ovat varastaneet. Ja se on aina nähty, että varkaat tulevat viimein niin köyhiksi, että heidän täytyy kerjätä. Se olisi paras, että kaikki varkaat toisivat takaisin kaikki, mitä he ovat varastaneet, ennen kuin aurinko laskee, etteivät he joutuisi vasta helvetissä maksamaan takaisin, mitä he ovat varastaneet.

Toinen tutkistelemus. Mitäs huutajan ääni vielä huutaa? Hän huutaa: Minun jälkeeni tulee se, joka minun edelläni ollut on, jonka kengän rihmoja minä en ole mahdollinen päästämään. Niin kuin uskollinen talon koira, oli Johannes haukkunut niitä armonvarkaita. Mutta ei koira hauku sen tähden, että hän saattaa varjella Isännän kalua varkailta, mutta hän luottaa sen päälle, että Isäntä itse tulee varjelemaan omansa. Niin ei Johanneskaan omistanut itsellensä sitä kunniaa, että hän oli Kristus. Ainoastansa niin kuin Vapahtajan edesajaja, oli hän valmistanut Vapahtajalle tien. Hän tunsi niin muodoin, ettei hän ole mikään. Hänellä oli se nöyryys, ettei hän tahtonut itsellensä kunniaa. Mutta hän osoitti sormellansa Vapahtajan kaikille murheellisille, köyhille ja alaspainetuille, jotka hänen haukkumisensa kautta olivat syntiseksi tulleet.

Hän tunnusti siis, ei ainoastansa katuvaisille, mutta myös suruttomille, ettei hän ole itsestänsä mitään. Ettei kenenkään tarvitse hänen päällensä uskoa. Jos hän olisi omaa kunniatansa etsinyt, olisi hän saattanut pettää ihmisiä, jotka olivat jo alkaneet uskomaan, että hän oli Vapahtaja. Mutta hän tunnusti julkisesti, ettei hän ole mahdollinen Vapahtajan kengän rihmoja päästämään. Ja hänen tarkoituksensa oli ainoastansa, että ihmiset lain saarnaamisen kautta heräisivät synnin unesta, että he totisen katumuksen ja parannuksen kautta pakenisivat sen Parantajan tykö, joka saattaa heidän haavojansa parantaa.

Vaikka nyt maailmanlapset kuulivat Johanneksen omasta suusta, ettei hän ole Vapahtaja eikä Elias, eikä profeetta, yhtä hyvin[29] olivat he suuttuneet hänelle sen tähden, että hän oli niin paha haukkumaan kunniallisia ihmisiä. Varkaat bruukaavat suuttua enemmän koiralle, kuin Isännälle. He arvaavat, että jos koira olisi mykkä, pääsisivät he varastamaan rauhassa. Sen tähden suuttuvat he enimmiten koiralle, joka on kiivas haukkumaan. Tavallisen koiran haukkuminen kuuluu välistä peninkulman päähän, koska tyven on. Mutta jos on kova vastatuuli, niin ei kuulu koiran haukkuminen neljänneksen päähän.

Koska tämä talon koira rupesi haukkumaan, niin ei kuulunut hänen haukkumisensa kauas. Maailman kova tuuli vei hänen äänensä. Ja ne, jotka likimmäiset olivat, suuttuivat siitä haukkumisesta ja tukkivat korviansa, ja sanoivat keskenänsä: Mitä tuo koira haukkuu? Emme viitsi semmoista haukkumista kuunnella. Viimein tuli tyven, ja koiran haukkuminen rupesi kuulumaan edemmäksi. Ja ihmiset rupesivat viimein arvelemaan keskenänsä: Mitä tuo koira haukkuu? Vissimmästi siellä on joku karhu, eli muu metsän peto.

Mutta koska he rupesivat kuuntelemaan, ymmärsivät he, että varkaita hän myös haukkui, ei ainoastansa karhuille. Viimein tuli myös tämä haukkuminen kuninkaan korviin. Ja kuningas antoi tuoda tykönsä sen miehen, joka oli alkanut kunniallisia miehiä haukkumaan. Mutta tämä totuuden tunnustaja haukkui myös kuningasta sen tähden, että hän piti huoria. Ja sen soimauksen tähden heitettiin tämä totuuden tunnustaja torniin. Ja siellä leikattiin hänen kaulansa yhden huoran tähden. Ja kaikki siveät huorat sanovat vielä nytkin: Se oli juuri soma hänelle, kukas käski haukkua?

Mutta niin kuin profeetat ovat haukkuneet, niin on Johannes Kastaja haukkunut, niin on myös Jeesus Nazarenus haukkunut, ja vääryyden tähden soimannut syntisiä. Ja sen haukkumisen tähden on maailma heitä vihannut ja pilkannut, ja viimein tappanut. Sillä maailman ihmiset, erinomattain juutalaiset ja pakanat kantavat hengellistä vihaa totuuden tunnustajille. Niin se on ollut ennen, ja niin se on vielä nytkin. Huorat, varkaat, juomarit ja viinaporvarit suuttuvat niin kovin huutajan äänelle, joka vaivaa heitä parannuksen huudolla, että he rupeavat janoamaan hänen vertansa. Ja koska he näin vihaavat ja vainoavat Jeesuksen opetuslapsia, luulevat he tekevänsä Jumalalle palveluksen. Mutta kerran he saavat nähdä, ketä he pistäneet ovat. Silloin taitaa olla hiljan[30] ruveta parannusta ja katumusta tekemään, koska armonaika on sivuitse mennyt.

Mutta ne harvat sielut, jotka huutajan äänen kautta ovat heränneet ja tulleet totuutta tuntemaan, seuratkoon Kastajan esimerkkiä. Ja älkää ihmetelkö, että maailma teitä vihaa. Niin on maailma ennenkin vihannut kristityitä, jotka ovat totuuden tunnustaneet. Mutta me toivomme ja rukoilemme, että se suuri Ristinkantaja antaa ristinkantajille voimaa kärsimään kaikkinaisia vaivoja. Sen kautta koettelee Herra heidän uskonsa. Ja he pääsevät viimein iloitsemaan Jumalan seurakunnassa. Amen.

_________________________________________________

/ Alkuperäinen. SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

 

 

N:o 6     4 SUNN. ADVENTISSA 1858 (EHTOOSAARNA)

Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon ja totuuteen, jonka sinä teit palvelijalles.

1. Moos. 2: 10.

 

Näin sanoi Israel, koska hän oli hädässä ja ahdistuksessa veljensä tähden, joka tuli häntä vastaan, koska hän oli tulemassa takaisin Isän maalle.  Jakobille tuli siinä paikassa mahdottomuuden tunto, koska hän muisti, kuinka paljon Jumala oli häntä siunannut ruumiin ja sielun puolesta.  Kuolema tuli myös liki hänelle, koska tuo paha Esau uhkais veljensä hävittää. Siinä mahdottomuuden tunnossa hän painiskeli tuntemattoman kanssa koko yön, ja voitti rukouksillansa Jumalan.  Ja Jumala auttoi Jakobia sillä lailla, että pakanan viha muuttui rakkaudeksi, Ja hänen täytyi itkeä veljensä kaulassa, vaikka hän oli hirmuisen vihan ja murhan halun kanssa tullut.

Se on mahdollinen ajatella Jakobin sieluntilaisuudesta, että hän tuli oikiaan mahdotto­muuden tuntoon ensiksi sen tähden, että kuolema tuli liki hänelle, Ja toiseksi sen tähden, että hän tunsi ja tunnusti, kuinka suuri armo oli hänelle tapahtunut.  Molemmat, mahdottomuuden tunto ja armon tunto, mahtuvat kyllä yhden kristityn sydämeen, kussa oikia mahdottomuus on.  Mutta väärä mahdottomuus ja armontunto ei mahdu yhteen sydämeen.  Kaikille Vanhan Testamentin pyhille on tullut oikiata mahdottomuuden tuntoa, jonka Jumalan Henki on vaikuttanut.  Mutta tällä ajalla tahtoo olla monella se väärä mahdottomuuden tunto, jonka se väärä omavanhurskaus vaikuttaa.  Oikia mahdottomuuden tunto ei ahdista pois Jumalasta, vaan se hopittaa katuvaisia Jumalan tykö.  Mutta se väärä mahdottomuus, se ahdistaa pois Jumalasta, estää Herran ehtoollisesta, sekä panee muutampia hirttämään itsensä, niin kuin esimerkiksi Juudas.  Mutta suruttomat ja armonvarkaat ei tunne kumpaakaan, ei oikiata eikä väärää mahdottomuutta.  Ja sen väärän mahdottomuuden alla makaa yksi hirmuinen ylpeys, joka merkitsee, ettei ole sydän särjetty.  Ne tuntevat, ettei he ole mahdolliset Herran ehtool­lisella käymään ja sanovat itsensä mahdottomaksi.  Mutta siinä samassa väärässä mahdotto­muudessa on semmoinen suuri ylpeys ja viha kristityille.  He sanovat itsensä mahdottomaksi rippivieraaksi, mutta jaksavat yhtä hyvin pilkata kristityitä.

Kaikki katuvaiset saavat kyllä tuta itsensä mahdottomaksi kaikkeen armoon ja laupeuteen, jonka Jumala heille osoittanut on erinomattain silloin, koska pakanat tulevat perkeleen voimalla ja suurella julmuudella heitä vastaan. Koska katuvaiset ovat tulemassa takaisin paka­nain maasta isänmaalle, silloin saavat katuvaiset tuta ja koetella, kuinka mahdottomat he ovat kaikkeen armoon ja laupeuteen, jonka Jumala heille osoittanut on. Mutta älkäät sen tähden peljästykö, te katuvaiset ja Isän maalle pyrkiväiset, vaikka pakanat tulevat suurella vihalla ja julmuudella teitä vastaan, vaan painiskelkaat sen tuntemattoman kanssa siihen asti, että häntä voitatte rukouksillanne ja huokauksillanne. Ja tunnustakaat teidän hädissänne ja tuskissanne, kilvoitellen siinä suuressa sodassa ja kilvoituksessa, mahdottomuuden tunnon alla: minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon ja laupiuteen, jonka palvelijalles osoittanut olet.  Mitämaks kuulee Herra teidän huokauksenne, koska te huudatte niin korkialla äänellä, että ääni kuuluu taivaaseen, ja uskotte, että se suuri sotasankari, joka on kuoleman ja helvetin ylitsevoittanut, jaksaa vielä pelastaa teidän sielujanne, ei ainoastansa vihollisen kahleista, mutta myös kääntää pakanain sydämet niin, että viha muuttuu rakkaudeksi, ja he täytyvät itkeä teidän kaulassanne. Niin täytyi se suuri ja julma Esau tehdä, hän täytyi itkeä veljensä kaulassa, vaikka hän oli lähtenyt suurella vihalla ja julmuudella veljeänsä hävittämään.

Rukoilkaat siis kaikki oikiaan Isän maahan matkustavaiset, että Herra kääntäis pakanain sydämet, että heidän vihansa muuttuis rakkaudeksi, että heidän täytyis itkeä teidän kaulassanne. Ja niin paljon, kuin he ovat teitä ennen vihanneet, vainonneet ja pilkanneet, niin paljon täytyis heidän siunata teitä sen sijaan.  Kuule, sinä suuri sotasankari, murheellisten, katuvaisten, ja hädässä olevaisten huokaukset, koska he painiskelevat sen tuntemattoman kanssa koko yön, siihen asti, että aamurusko koittaa!  Isä meidän j. n. e.

 

 

Tämän päivän evankeliumissa tunnustaa Johannes Kastaja, ettei hän ole kelvollinen Vapahtajan kengänrihmoja päästämään.  Näiden sanain johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta tällä armon hetkellä katseleman, kuinka yksi totuuden saarnaaja tuntee itsensä mahdottomaksi Vapahtajan kengänrihmoja päästämään. Ensiksi: Mikäs on oikian mahdot­tomuuden tuntomerkki? Toiseksi, mikäs on väärän mahdottomuuden tuntomerkki? Kaikki mahdottomat tulkoot mahdolliseksi!  Kaikki mahdolliset tulkoot mahdottomaksi!

Ensiksi: Mikäs on oikian mahdottomuuden tuntomerkki?  Kaikki Vanhan Testamentin pyhät ovat tunteneet itsensä mahdottomaksi kaikkeen siihen armoon ja laupiuteen, jonka Jumala heille tehnyt on. Johannes Kastaja viimeiseksi tunsi ja tunnusti mahdottomuutensa Vapah­tajan kengännauhoja päästämään. Meidän pitää siis uskoman, että yksi oikia mahdotto­muuden tunto löytyy, joka on työläs eroittaa väärästä.  Vanhalla Israelilla ei ollut väärä, mutta oikia mahdottomuuden tunto, koska hän painiskeli tuntemattoman kanssa.  Johannes Kastajalla oli myös oikia mahdottomuuden tunto, koska hän tunsi itsensä mahdottomaksi Vapahtajan kengänrihmoja päästämään. Mutta Pietarilla oli väärä mahdottomuus, koska maailman kunnia pani häntä vastustamaan Vapahtajaa, eikä tahtonut ottaa puhdistuksen vastaan.  Niin myös oli silloin Pietarilla väärä mahdottomuus, koska hän sanoi Jeesukselle: "Herra, mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen." Koska me siis kaikkien kristittyin koettelemuksen jälkeen katselemme oikian ja väärän mahdottomuuden luontoa, niin me löydämme, että oikia mahdottomuuden tunto pakottaa hätäisiä ja katuvaisia Kristuksen tykö, mutta väärä mahdottomuus ahdistaa pois, eikä laske Jeesuksen tykö.  Me ymmärrämme siis, että väärä mahdottomuus on riettaan hengen vaikutus.  Se on omavanhurskaus, joka sen vaikuttaa, mutta oikia mahdottomuus on Jumalan Hengen vaikutus.  Paavali sanoo, että laki on kurittaja Kristuksen tykö. Mutta omavanhurskaus ei laske Kristuksen tykö.

Toiseksi: Mikäs on väärän mahdottomuuden tuntomerkki?  Se, kuin äsken sanottiin, ettei hän laske katuvaisia Kristuksen tykö. Umpipakanat ja armonvarkaat ei tunne kumpaakaan mahdot­tomuutta, ei oikiaa eikä väärää mahdottomuutta.  Mutta jokainen, jolla on yksi paha ja kalvava omatunto, alkaa tuntemaan itsensä mahdottomaksi rippivieraaksi. Ja tämä väärä mahdottomuus on omanvanhurskauden vaikutus.  Näinä aikoina on ilmestynyt paljon mahdot­tomia rippivieraita, jotka sanovat itsensä mahdottomaksi, ja ei kuitenkaan ole oikiassa mahdottomuuden tunnossa.  Ei semmoisilla ole herännyt omatunto, vaan ainoastansa yksi paha ja kalvava omatunto, joka ei jaksa tuomita heitä helvettiin, vaan panee heidän lykkäämään oikian katumuksen siihen asti, että kuolema tulee päälle. Silloin he sanovat: Noutakaat pappi. Antakaat sakramenttiä. Mutta ne raukat, jotka väärän mahdottomuuden tähden ei käy Herran ehtoollisella, ne tulevat armonvälikappalten ylönkatsojaksi ja Kristuksen veren tallaajaksi. Ne ei tahdo ottaa solmua tunnon       päälle, ei ne tahdo tehdä parannuksen lupauksia, ne tahtovat juosta peurana metsässä. Kaikki poislangenneet ovat nyt mahdottomaksi rippivieraaksi tulleet, kaikki joiden tunto on vähäisen liikkunut laista, kaikki joiden tunto heräyksen jälkeen nukkui, ne ovat nyt mahdottomat rippivieraat, jotka ei vaivaa Jeesusta huudollansa eikä kuluta rippiviinaa. He kääntävät selkänsä Herralle, mutta ei kasvojansa.  Mutta koska hätä tulee, (niin he) sanovat: Nouse ja auta meitä!  Kukas tiesi, onko silloin Jeesus Natsarenus niin liki olemassa, että hän kuulee heidän huutonsa ja valituksensa.  On meillä vielä yksi esimerkki Raamatussa, joka osottaa, että armonvarkaat ei ole mahdottomat rippivieraat.  Juudas oli aikainen armonvaras, joka meni Herran ehtoolliselle, niin kuin mikä vanha kristitty.  Ei hän hävennyt antaa jalkojansa pestä, eikä hän hävennyt antaa Jeesukselle suuta. Niin käyvät myös armonvarkaat tällä ajalla antamaan Jeesukselle suuta Herran ehtoollisessa, ja sanovat: "En ole minä pettäjä." Kaiken ulkonaisen puhdistuksen he ottavat vastaan, mutta sydän jääpi puhdistamatta.  Sentähden sanoi Jeesus opetuslapsillensa: "Te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki."

Nyt on Israel ja Johannes Kastaja osoittanut meille, kuinka oikia mahdottomuus erotetaan väärästä mahdottomuudesta, koska se vanhempi veli Esau, joka oli pakana, rupeis vihaamaan ja vainoamaan Israelia sen siunauksen tähden, jonka Israel oli saanut Isältänsä.  Silloin rupeis Israel tuntemaan itsensä mahdottomaksi kaikkeen siihen armoon ja laupiuteen, jonka Jumala oli osoittanut hänelle.  Silloin hän painiskeli tuntemattoman kanssa rukouksissa siihen asti, että voitti Jumalan, sydämen ahdistuksessa, kuoleman            pelvossa. Niin myös te, pakanain maasta tulevaiset, Isän tykö matkustavaiset, koska pakanat tulevat suurella vihalla teitä vastaan, tuntekaat, kuinka te olette mahdottomat kaikkeen siihen armoon ja laupiuteen, jonka Jumala on tehnyt teitä kohtaan. Ja painiskelkaat sen suuren tuntemattoman kanssa koko yön, siihen asti, että aamurusko koittaa teidän sydämissänne, ja armon aurinko rupeaa nousemaan. Silloin saatte myös voimaa rukoilemaan pakanain edestä, ja sanomaan sille tuntemattomalle: En minä päästä sinua, ennen kuin sinä siunaat minua.  Ja näette Jumalan Karitsan, joka pois ottaa maailman synnit. Saatte taas tuta, että te olette kelvottomat hänen kenkänsä rihmoja päästämään.  Ja tämä on se oikia mahdottomuuden tunto, joka ahdistaa teitä Kristuksen tykö, etsimään armoa häneltä. Ja minulla on se toivo, että se suuri Ristinkantaja on vielä     niin nöyrä ja alhainen, että hän pesee teidän jalkojanne, joitten päälle synnin tomu varisee joka päivä, että jalat matkustavaisilla tulisit oikein puhtaaksi, ennenkuin he astuvat hääsaliin.

Teillä on vielä niin kankia selkä, ettette voi sujua itse pesemään teidän jalkojanne.  Ei jalat tule vielä sillä puhtaaksi, että te pyyhitte teidän jalkojanne kuusen havuilla, ennen kuin te astutte sisälle siihen saliin, vaan teidän täytyy antaa Jeesuksen pestä teidän jalkojanne, koska hän on niin nöyrä ja alhainen, että hän palvelee teitä. Vaikka kuinka mahdotoin olet, Pietari, että Jumalan Poika pitää palveleman sinua, ei sinulla ole osaa hänen kanssansa, ellet anna hänen pestä sinun jalkojas.  Silloin vasta tulet puhtaaksi ja mahdolliseksi astumaan siihen saliin jossa Herran ehtoollinen pidetään.  Isäntä on osoittanut teille suuren salin, raketun ja valmistetun.  Siellä saatte syödä pääsiäislammasta Jeesuksen kanssa.  Amen.

___________________________________________________

/ Jäljennös / Olga Palton kokoelma / Oulun maakunta-arkisto /

 

 

N:o 7      Joulupäivänä 1845

 

Jumala puhui muinoin usein ja monella muotoa Isille profeettain kautta.  Näinä viimeisinä päivinä on hän meille puhunut poikansa kautta.  Hebr. 1: 1

 

Näistä sanoista kuulemme me, että Jumala on usein ja monella muotoa puhunut ihmisille, ja antanut tiedon itsestänsä, ja viimein on hän myös puhunut Poikansa kautta.  Mutta se on tietämätöntä, jos ihmiset sen tähden tuntevat Jumalata oikein.  Jeesus, se Jumalan Poika, jonka syntymäjuhla nyt pidetään on vissimmästi antanut meille täydellisen tiedon Jumalasta, ja hän on sanonut, että se on iankaikkinen elämä, että tuta Jumalata, ja sen, jonka hän lähetti, nimittäin Jeesuksen Kristuksen. Mutta se on sen tähden tietämätöntä, jos me nyt tunnemme Jumalata oikein, ja sen, jonka hän lähetti, nimittäin Jeesuksen Kristuksen.

 

Juutalaiset olivat myös opetetut Mooseksen ja profeettain kirjoitusten kautta. Heillä oli myös kouluja ja kirkkoja ja pappeja. Heille saarnattiin myös Jumalan sana joka sunnuntaina.  Mutta eivätpä he sen tähden tunteneet Jumalata oikein. Ja vaikka Kristus oli maalattu heidän silmiensä eteen profeetoilta, eivätpä he sen tähden tunteneet häntä, koska hän ilmestyi, sillä heillä oli aivan väärä luulo ja ajatus hänestä.  Juutalaiset odottivat nimittäin yhtä maallista vapahtajaa.  Ei heillä ollut sitä järkeä, että hengellinen vapahtaja on tarpeellisempi kuin maallinen vapahtaja.  Ei ollut heillä sitä ymmärrystä, että synti se on, joka tekee ihmisen onnettomaksi.  Sillä heidän sydämensä oli tarttunut maailmaan, ja niihin asioihin, jotka maailmassa ovat.  Ja tämä maailman rakkaus oli tehnyt heitä sokeaksi. Eivät he tunteneet Jumalata, vaikka hän vaelsi heidän silmiensä edessä.

Nyt luulevat myös tämän aikaiset suukristityt, että he tuntevat Jumalata paremmin, kuin Juutalaiset.  Mutta se on tietämätöntä, jos he tuntevat Jumalata oikein, vaikka hänet on maalattu heidän silmäinsä eteen, sillä se Jumalan tunteminen on monenlainen.  Kyllä vissimmästi meille on annettu parempi tieto, ja parempi oppi kuin juutalaisille.  Meille on nimittäin parempi tilaisuus annettu sekä kuulemaan että oppimaan Jumalan sanaa.  Meillä on niin paljon kirjoja, joista me saisimme valoa ja ylösvalistusta, jos me niitä kirjoja ostaisimme ja lukisimme.  Mutta eipä se näy olevan monella halu niitä kirjoja lukemaan, vaikka ne annettaisiin lahjaksi. Aivan maailmaan käsin on ihmisten mieli kääntynyt.  Markkinoilta tuodaan paloviinaa, tuodaan hopeata, tuodaan koreutta. Mutta eipä moni tuo sieltä hengellisiä kirjoja.  Ja niin se tapahtuu, että yhdessä seurakunnassa, kussa Jumalan sana on saarnattu monta sataa ajastaikaa, on juuri musta pimeys, juuri selvä pakanallisuus.  Ei ole siitä oikeasta kristillisyydestä paljon tietoa.

Kyllä ne sentähden ovat mielestänsä viisaat. He luulevat tuntevansa Jumalata, vaikka Jumala on peräti tuntematon.  Jumala sanoi jo muinoin profeetan Jesajan kautta Israelin lapsille: "Härkä tuntee omistajansa, ja aasi Isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne Jumalatansa." Se on: Ihminen ei tunne Luojaansa. Mitä silloin on saarnattu Israelin lapsille, se sopii vielä näihin aikoihin.  Sillä ehkä moni nyt luulee tuntevansa Jumalata paremmin kuin härkä tuntee Isäntänsä, niin se on vaara, että he tuntevat paremmin porojansa ja karjaansa kuin Jumalata.  Sillä jos he oikein tuntisivat Jumalata, niin se tulisi muutetuksi koko maailma. Koko ihmisen haamu ja elämän laatu tulisi erilaiseksi, jos Jumala nyt olisi oikein tuttu meiltä. Älkää uskoko, että se tuntee Jumalata oikein, joka ei ole kristityksi tullut.  Moni oppinut mies luulee tuntevansa Jumalata sentähden, että hän on lukenut paljon Raamatun kirjoituksia, ja tutkinut luonnon rakennusta, ja käyttänyt järkeänsä syvimmissä ajatuksissa. Mutta kyllä sentähden yksi yksinkertainen kristitty tuntee Jumalata ja Vapahtajansa paremmin, kuin korkein oppinut pakana.  Sillä ihmisen mielessä ja ymmärryksessä saattaa olla yksi suuri viisaus ja oppi, vaikka sydämessä on musta pimeys ja surkea sokeus. Ihmisen mielen keinot ovat moninaiset, joita me tunnemme, niin kuin esimerkiksi muisti, järki, ymmärrys ja tahto, omatunto ja sydän.  Jos nyt Jumalan sana pysyy pelkästään muistossa, mitä se vaikuttaa kristillisyyteen? Ei mitään. Jolla on hyvä muisto, saattaa kyllä lukea ulkoa katekismuskysymykset, virsikirjat, postillat, raamatunpaikat, eikä sentähden tiedä Jumalasta mitään, koska järki ja ymmärrys ovat sumussa ja pimeydessä.  Hän on yhtenä muistonsa kanssa yksi suuri pakana.  Ja valitettavasti pysähtyy kristillisyys näinä aikoina usein siihen ulkomuistoon. Ei se Jumalan tunteminen kostu ymmärrykseen ollenkaan.

Se on juuri harva, joka ymmärtää, mitä hän lukee.  Ja niiden harvain seassa, jotka luulevat ymmärtävänsä Jumalan sanaa, ovat vielä harvemmat, joidenka Jumalan tunteminen on kostunut omaantuntoon ja sydämeen.  Mitäs nyt vaikuttaa ymmärrys ja järki, koska omatunto on nukkumassa ja sydän on kylmä niin kuin rautakappale pakkasen aikana. Ei se ulkonainen tieto maksa mitään, koska omatuntoja sydän ovat vielä liikkumatta.  Se ulkonainen tieto on yhtä kuin tyhjä, koska omatunto ja sydän ovat vielä luonnollisessa tilaisuudessansa.  Sentähden sanon minä, että useimmat ihmiset tässä seurakunnassa tuntevat paremmin porojansa ja karjaansa kuin Jumalata, vaikka he ovat opetetut Jumalan sanassa ja autuuden opissa. Sillä härkä tuntee omistajansa, ja aasi tuntee isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne Jumalata. Ihminen ei tunne Luojaansa. Voi sitä syntistä kansaa, sitä pahanilkistä siementä, niitä vahingollisia lapsia, jotka Herran hylkäsivät ja Israelin pyhän pilkkasivat. He poikkesivat takaperin.  Hamasta kantapäästä niin kiireeseen asti ei hänessä ole tervettä, vaan haavat ja sinimarjat ja veripahat, jotka eivät ole puserretut. Niin valitti Herra profeetan Jesajan kautta Israelin seurakunnan ylitse, joka sokeudessansa vaelsi surkeassa pimeydessä ja kaukana autuuden tuntemisesta.

Mutta niinkös te luulette, että ainoastaan Israelin seurakunta oli niin sokeassa pimeydessä?  Niinkös te luulette, että ihmiset silloin olivat pimeydessä, mutta nyt he ovat ylösvalaistut? Minä luulen, että niin kuin suurin osa silloin oli pimeydessä, niin ovat vielä nytkin useimmat pimeydessä. Ja niin kuin aasi ja härkä silloin tunsivat Isäntänsä paremmin kuin Israel tunsi Luojansa, niin se on vielä nytkin.  Luontokappale kyllä tuntee sen, joka häntä ruokkii, mutta ihminen ei tunne Luojaansa ennen kuin Pyhä Henki ottaa pimeyden pois hänen sielustansa.

Tänä päivänä 1845vuotta tätä ennen syntyi se Taivaallinen Ylösvalistaja, jonka tykönä aasi seisoi ja härkäinen, ja nämä luontokappaleet tunsivat Luojansa paremmin kuin me, jotka olemme järjen saaneet ja ymmärryksen. Jospa hän valaisisi meidän pimeän järkemme, että hänen oppinsa tulisi omaantuntoon asti, ja hänen sovintonsa tunkisi sydämeen asti, ettemme enää tästedes vaeltaisi pimeydessä, niin kuin me tähän asti olemme pimeydessä vaeltaneet. Ja niin kuin Herran kirkkaus ympärivalaisi paimenet puoliyön aikana, koska heille tuotiin sanomia taivaasta, että maailman Vapahtaja oli syntynyt, niin valaiskoon myös Herran kirkkaus meidän pimeän sielumme, koska me tänä päivänä kuulemme sanomia taivaasta, siitä äsken syntyneestä Vapahtajasta. Kuulkoon se kolmiyhteinen Jumala meidän huokauksiamme, koska me nousemme ylös ja veisaamme kiitosvirren Vapahtajan kunniaksi. Isä meidän, j. n. e.

 

Me kuulimme juhlapäivän evankeliumista ilosanomaa taivaasta, siitä äsken syntyneestä Vapahtajasta, joka on Herra Kristus Daavidin kaupungissa. Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka kaikelle kansalle tapahtuva on.  Tästä taivaallisesta joulusaarnasta kuulemme, että se taivaallinen vieras, joka tultuansa maailmaan oli niin köyhä ja niin ylenkatsottu, että hänen täytyi syntyä yhdessä tallissa luontokappaleitten keskellä, oli valmistava ihmisille suuren ilon.

Katselkaamme nyt Jumalan armon kautta, kutka ne ovat, jotka tämän suuren ilon tuntevat, ja kuinka tämä suuri ilo tuntuu, ja missä paikassa se tuntuu.

Me tiedämme vakaisesti, että se suuri ilo, jonka se äsken syntynyt Vapahtaja on valmistanut kaikelle kansalle, ei mahda olla yksi maallinen ilo taikka lihallinen huvitus. Ei se mahda olla semmoinen ilo, joka tulee paloviinasta, taikka lihallisesta rakkaudesta, taikka maailman hauskuutuksista, vaan se on vissimmästi joku hengellinen ilo, jonka se taivaallinen Sanansaattaja ilmoitti.  Kysymys on siis se, jos me tunnemme sen ilon, josta enkeli puhui, vai olemmeko vielä sitä iloa paitsi.

Mikä ilo se siis mahtaa olla, josta enkeli puhui? Me tiedämme, että ilo tulee monesta syystä, muutamille tulee ilo sangen vähästä asiasta. Maailmanlapset erinomattain ovat iloiset ja nauravat, koska paloviina nousee päähän, koska joku kamala juttu heille muistellaan, koska he ovat tieraamassa. Muutamat myös iloitsevat toisen ihmisen vahingosta.  Muutamat iloitsevat siitä, että he saattavat kavaluudella pettää yksinkertaisia, ja muutamat taas iloitsevat siitä, että toinen ihminen lankeaa syntiin.  Niin kuin semmoiset ovat hyvin opetetut isältänsä, siltä riettaalta hengeltä, niin he ovat aina iloiset, niin kanan kuin se en ilo riittää.

Mutta se ilo, josta enkeli puhui, ilmoittaa itsensä erinomaisella tavalla. Ei se ole niin kuin maailman ilo.  Koska Jeesuksen äiti tuli Elisabetin tykö, sanoi hän: "Minun henkeni iloitsee Jumalassa, minun Vapahtajassani." Mikäs asia se oli, jonka tähden Maria oli niin iloinen?  Olikos hän päissä?  Vai olikos hän ison tavaran löytänyt?  Niin  maailmanihmiset kyllä luulivat, koska he näkivät Pyhän Hengen vaikutuksia helluntaipäivänä, että opetuslapset olivat päissä.  Sillä maailman lapset eivät saata ymmärtää, mistä se ilo tulee, jonka Vapahtaja välistä ylösherättää yhden oikean kristityn sydämessä.  Tämän taivaallisen ilon tunsi ensinnä Maria, Jeesuksen äiti, koska hän rupesi kiittämään ja ylistämään Jumalata sen suuren armon edestä, että hänet katsottiin mahdolliseksi kantamaan maailman Vapahtajan sydämensä alla. Ja sen saman ilon tunsivat myös paimenet, koska he palaisit laumansa tykö ylistäen ja kunnioittaen Jumalata kaikesta siitä, kuin kuin he nähneet ja kuulleet olivat siitä äsken syntyneestä Vapahtajasta. Ja koska ensimmäiset kristityt rupesivat puhumaan muilla kielillä, sen jälkeen kuin Henki antoi heidän puhua, niin luulivat muut ihmiset, että he olivat päissä.

Ja jos nyt yksi maailman ihminen tulisi yhteen huoneeseen, jossa muutamat ihmiset itkevät ilosta, muutamat naureskelevat itseksensä, muutamat huokaavat, muutamat lankeavat horroksiin eli menehtyvät, muutamat veisaavat yhden kauniin virren, muutamat saarnaavat Jumalan armosta, ja toiset istuvat ristissä käsin ja kuuntelevat. Vissimmästi se näyttäisi oudolta, ja se ajatus nousisi ilman epäilemättä maailman ihmisen mieleen: Ovatko nämä ihmiset selvät? Vai ovatkos ne houraamassa? Niin oudolta näyttävät Pyhän Hengen vaikutukset maailmalliselle ihmiselle, että hänen täytyy ihmetellä ja kysyä niin kuin helluntaipäivänä kysyttiin: "Mitäs luulet tämän olevan?"

Tämä on nyt se ilo, jonka enkeli tuli ilmoittamaan paimenille. Se ilo, jonka piti tapahtuman kaikelle kansalle sen vastasyntyneen Vapahtajan kautta.  Mutta toinen kysymys on se, jos senkaltaista iloa on nähty näissä paikoissa?  Me olemme kuulleet, että löytyy vielä senkaltaisia ihmisiä muutamissa paikoissa, niin kuin Tanskassa, Ruotsissa ja myös Suomen niemessä, joita pidetään hulluina sentähden, että he pyhäpäivinä kokoontuvat johonkuhun paikkaan, kussa he saavat rauhassa olla maailman lapsilta. Ja siellä he lukevat jonkun hengellisen kirjan, jonka tähden heitä kutsutaan lukijoiksi. Muutamat saarnaavat Jumalan armosta ja Pyhän Hengen vaikutuksista, jonka tähden heitä kutsutaan puhujiksi. Muutamat veisaavat jonkun hengellisen laulun ja muutamat pitävät rukouksia.

Koska nyt maailman lapset, jotka pitävät ilonsa joulupyhänä soittamisella[31] ja tanssimisella, korteilla ja juomingeilla, tieraamiisella ja koreilemisella, koska nämä maailman lapset, jotka ovat jo kyllikseen saaneet Jumalan sanasta, papin saarnasta, eivätkä luule enemmän tarvitsevansa, sillä he ajattelevat niin, että he tulevat autuaaksi vähemmällä lukemisella, jos jo tulevat. Ja jos autuus ei ole heille määrätty, niin ei auta enää lukeminenkaan. Koska, sanon minä, nämä maailman lapset näkevät näitten erottavan itsensä heidän seurastansa ja kokoontuvan eri paikkaan lukemaan ja veisaamaan, niin muutamat siitä suuresta joukosta ihmettelevät, muutamat pilkkaavat ja kutsuvat heitä pilkkaamisen tähden pyhäksi, koska ne erottavat itsensä maailman humusta, eivätkä saata niin rohkeat olla, kuin se suurempi joukko, josta joku[32] osa suuttuu sentähden, että heitä manataan usein parannukseen.

Nyt minä kysyn teiltä, jotka olette viisaat, ja niin kuin apostoli sanoo, kärsitte kyllä, että joku lyö teitä poskelle, kumpi on parempi kristitty? Se joka kuluttaa pyhäpäivänsä lukemisella ja veisaamisella, eli se, joka istuu krouvipaikassa ja juo itsensä päihin?  Kumpi on parempi kristitty?  Se joka saarnaa Jumalan armosta eli se, joka puhuu kaikkia maailman lapparia?  Kumpi on teidän mielestänne likempänä taivaan valtakuntaa, se joka etsii senkaltaisia kumppaneita, joidenka kanssa hän saattaa puhua Jumalan valtakunnasta, eli se, joka hakee senkaltaisia kumppania, joidenka kanssa hän saattaa korttia lyödä ja tierata? Ja kumpi heistä saattaa ilolla jättää tämän maailman: Se, joka on etsinyt ilonsa Jumalan sanan tutkistelemisesta, lukemisessa ja rukouksissa, eli se, joka on ollut rohkea hääräämään ja leikittelemään[33] maailman kanssa? On ollut viinassa usein pyhinäkin, on kironnut ja tapellut ihmisten kanssa, on kiivas ollut kaipaamaan oikeutensa ulos, on aina hyvän hinnan ottanut vaivastansa ja kalustansa? 

Ka, semmoisia löytyy monta tässäkin seurakunnassa, joidenka taloissa juopuneita seisoo niin kuin sääskiä.  Mutta kuinka monta niitä on, jotka manaavat syntisiä, että he heittäisit pois sitä joutavata elämän laatua, joka nyt harjoitetaan[34] maailmassa, ja rupeisit toista ajattelemaan.  Eipä niitä monta semmoista ole tässä seurakunnassa, jotka saarnaavat parannuksesta. Jotka iloitsevat Jumalan armosta. Jotka itkevät ilosta ja riemusta, taikka huokaavat omantunnon kaivamisen tähden. Minä pelkään, että se suuri ilo, jonka enkeli lupasi tänä päivänä Vapahtajan kautta, ei ole vielä kostunut tähän seurakuntaan. Minä pelkään, että meidän kristillisyytemme on tyhjä varjo ja ulkokullaisuus. Se on petollisuus ja valhe, jolla ihmiset pettävät itsensä, että he ovat muka kristityt, koska he käyvät kerran, kahdesti ripillänsä, kumartavat polviansa alttarin vieressä ja tekevät parannuksen lupauksia siellä. He valhettelevat sielläkin, eikä tule se parannus koskaan tehdyksi.  Niinkös te luulette, että totinen kristillisyys ei pitäisi tuntuman jossa kussa paikassa sielussa ja ruumiissa?  Niinkös te luulette, että totisen kristillisyyden ei pitäisi näkymän elämän laadusta, ei pitäisi tuntuman silmistä ja katsannosta, ei pitäisi kuuluman ihmisen puheesta?

Lukekaa teidän kirjanne paremmin, niin te saatte nähdä, kuinka kristillisyys ilmoitti itsensä suurella ilolla ja riemulla, suurella voimalla ja rohkeudella puhumaan Jumalan valtakunnasta suurella uskalluksella armon tuntemisesta, suurella pelvolla ja vapistuksella synnistä, suurella surulla ja murheella armon kaipaamisesta.  Niin kuin se totinen ja elävä kristillisyys vielä nytkin ilmoittaa itsensä, kussa se löytyy, välistä suurella ilolla ja riemulla, ja välistä taas suurimmalla murheella. Sillä synnin himo polttaa välistä kristityn sydäntä niin hirmuisesti, ettei ole ruokalysti eikä nukkumarauha. Ei saata yksi kristitty, koska se murheellinen mielentila tulee, olla maailman ihmisten keskellä, vaan hänen täytyy paeta kauas sinne metsään, ja itkeä siellä itseksensä.  Se on joku salainen synti, joka ahdistaa hänen sydäntänsä niin kovin, ettei hän jaksa elää.  Se tulee niin suureksi tuskaksi ja vaivaksi, että sydän kohta halkeaa.

Tätä omantunnon poltetta ja sydämen ahdistusta valittaa jo Daavidi usein katumusvirsissänsä.  Hän valittaa, että hän itkee koko yön, että hän kastelee makauksiansa kyyneleillä. Kyllähän yksi kristitty tuntee näitä Daavidin koettelemuksia, koska hän sanoo: Minä olen niin väsynyt huokauksista.  Minä uitan minun vuoteeni yli yötä, ja kastan minun leposijani kyyneleilläni.  Semmoisiin koettelemuksiin on yksi kristitty hyvin opas.  Mutta ei hän sen tähden saata heittää itsensä juuri suruttomuuteen taikka mitättömyyteen, vaan hänen täytyy aina kilvoitella siinä suuressa hengellisessä sodassa, niin kuin Israel painiskeli sen tuutemattoman miehen kanssa koko yön, eikä päästänyt häntä, ennen kuin hän sai siunauksen. Niin täytyy myös yhden kristityn painiskella Jumalan kanssa rukouksessa, huokauksella, sydämen kilvoituksella, siihen asti, että taivas taas aukenee ja armon aurinko, joka oli synnin sumulta peitetty, rupee taas paistamaan pimeään sieluun.  Sydän tulee yhtä äkkiä keveäksi. Murhe katoaa niin kuin sienellä olisi pyyhitty.  Kukas otti pois sen kuorman, joka painoi sinun sydäntäsi?  Se oli tuntematon, jonka kanssa sinä painiskelit, Israel.  Ei voi Jumalakaan kestää syntisen edessä, koska syntinen rupeaa ylen kovin kolkuttamaan taivaan portin päälle huokauksilla ja kyyneleillä. Jo täytyy ovenvartijan aukaista. Älä ajattele, murheellinen sielu, että sinä olet hyljätty, vaikka se hengellinen susi tulee niin kuin kiljuva jalopeura, ja näyttää sinulle hampaitansa ja uhkaa sinun sielusi repiä kappaleiksi yhdellä haukkaamisella.  Sillä se on juuri tämä hengellinen kilvoitus ja hirmuinen sota, josta sinä mahdat arvata, että sinä olet oikealla tiellä.  Sinä olet ristin kantamassa murheen laaksossa.  Eihän perkele vaivaa niitä ollenkaan, jotka ovat hänen omansa.  Kyllähän ne ovat aina iloiset.  Ei niillä ole ikävä koskaan, mutta juuri harvoin, koska viina ja tupakka loppuu.  Ja koska he saavat viinaa ja tupakkaa, niin he ovat taas iloiset.  Mutta kristityitten kanssa se koettaa vihollinen oikein taistella.  Ei hän sentähden voita paljon uhkauksillansa, vaikka hän kiskoo ja raataa omantunnon hellimmät paikat ja tekee sydämen oikein araksi.  Kyllä ne haavat sentähden paranevat, niin pian kuin sieluin parantaja tiputtaa muutamia armonpisaroita niihin haavoihin, juuri puoliyön aikana, koska kuoleman mustat varjot häilyvät joka kantilta, aukenee taivas äkkiä, yksi ihmeellinen kirkkaus ympäri valaisee sinun pimeän sielusi, ja yksi taivaallinen sanansaattaja, joka paistaa niin kuin aurinko, tulee alas taivaasta. Minä, sanoo hän, minä ilmoitan murheellisihe sieluihe suuren ilon: tulkaa katsomaan: yksi vastasyntynyt lapsi makaa seimessä.  Ja koska sinä menet sinne, niin se ihantelee sinulle. Mikäs lapsi se on, joka makaa tallissa luontokappalten keskellä? Se on sinun Vapahtajasi.  Etkös näe, kuinka se ihantelee sinulle?

 

Maailman lapset myös kuulevat, että yksi lapsi on syntynyt tallissa.  Mutta koska siinä ei ole viinaa eikä muita herkkuja, sillä ei jaksa köyhät vanhemmat pitää ristiäisiä, niin kuin Karesuvannon rikkaat pitävät ristiäiset joulupyhinä kummilahjain tähden.  Koska maailman lapset, sanon minä, kuulevat, että yksi lapsi on syntynyt tallissa, mutta että siinä ei pidetä ristiäisiä ollenkaan, niin ajattelevat he: Ei se mahda olla maailman Vapahtaja se, joka tallissa syntyy, eipä sillä ole mitään.  Ei sillä ole tavaraa. Ei sillä ole vaatetta. Ei sillä ole koreutta. Ei sillä ole hopeata. Ei sillä ole taloa. Ei sillä ole vänaryyppyäkään antamista ihmisille.  Näin köyhäkös maailman Vapahtaja on? Ei se ole mahdollinen.  Se on ilmankin joku[35] jalkalapsi.  Mutta siinä hän kuitenkin on.  Ei ole hänellä parempi ulkomuoto[36].  Ei se taida kelvata teille Vapahtajaksi, jotka olette maailman perään ankarat, ja tavaran perään ahneet, rohkeat hääräämään maailman kanssa, mutta kiivaat vastustamaan, jos vaivaisille apua teiltä anotaan. Kuinkapa se lapsi kelpaisi teille Vapahtajaksi, jotka olette hurskaat, siveät ja kunnialliset miehet kaikki? Paitsi muutamia, joidenka silmät ovat aukenemassa, jotka eivät tohdi enää niin rohkeat olla, kuin ennen on oltu. Jos niitä suljetaan pois, joidenka silmät ovat pikkuisen raollaan, että he näkevät sen verran juuri, että tämä elämä ei kelpaa, niin kuin nyt eletään maailmassa, että se tavallinen meno vie heitä juuri suoraansa helvettiin, niin on se suurempi joukko hyvin rohkea hääräämään ja leikittelemään[37] maailman kanssa, niin kuin ei mitään enempätä olis.     Sillä tässä juodaan, tässä tapellaan, tässä tehdään kauppaa, tässä pidetään ristiäisiä ja hautajaisia[38], tässä määrätään hinta hyvin kalusta ja vaivasta. Ei suinkaan omatunto huuda eikä soimaa jälkeen, että ylen paljon on otettu matkustavaisilta ja tarvitsevaisilta.

Yhdessä seurakunnassa, kussa taloissa seisoo juopuneita yhtenä tuiskuna, kussa pyhäpäivä erinomattain käytetään juomapäiväksi ja hourauspäiväksi, ja tierauspäiväksi, kussa parikunnat tappelevat keskenänsä, muutamat ruuan päältä, muutamat viinaottingin päältä, kussa lapset puolen toista kyynärän pituudesta rupeevat jo itse isännäksi kasvamaan.  Senkaltaisessa seurakunnassa, sanon minä, ei taida se lapsi kelvata Vapahtajaksi, joka tallissa makaa, jolla ei ole mitään antamista, muuta kuin huokaukset ja kyyneleet, viha ja pilkka maailmalta.

Mutta maailman ruhtinas, jolla on kultakruunu päässä ja koreat vaatteet ja iso aarnihauta, ja viinakauha kädessä, ka se, se sopii paremmin kuninkaaksi.  Itsepä hän on sanonut: Nämä kaikki annan minä sinulle, jos lankeet maahan ja kumarrat minua.  Monta on niitä, jotka palvelevat tätä maailman ruhtinasta sen tavaran tähden, jonka hän antaa palvelijoillensa, lihan huvituksen tähden, jonka hän sallii heidän nautita, kunnian tähden, jonka he saavat maailmalta, koreuden tähden, jonka he kantavat ruumiinsa päällä, herkkuin tähden, joita he saavat syödä, viinan tähden, jota he saavat juoda.

Älä mene, murheellinen sielu, niiden seuraan, jotka niin elävät kuin tämä maailma nyt elää.  Et suinkaan sinä löydä sinun Vapahtajaasi siellä, kussa maailman suuri joukko seisoo ja pilkkaa sitä ristiinnaulittua.  Et sinä löydä Jeesusta siinä paikassa, kussa maailman lapset ovat heitänsä koonneet tieraamaan ja iloa pitämään, vaan kussa kaksi eli kolme ovat Jeesuksen nimeen tulleet yhteen paikkaan, lukemaan ja veisaamaan, siinä mahdat pikemmin löytää Vapahtajasi.  Ei hän ole tullut pitämään iloa maailman kanssa, vaan hän ilmoittaa itsensä erinomattain niille, jotka pitkästyvät yötä, ja odottavat päivän koittavan heidän sydämmissänsä.  Ne köyhät paimenet, jotka kaitsevat laumaansa tämän pimeän maailman korvessa, ne saavat ensinnä kuulla enkelten sanomia siitä äsken syntyneestä Vapahtajasta.  Ne murheelliset syntiset, jotka istuvat pimeydessä ja kuoleman varjossa, ne saavat häntä nähdä.  Amen

___________________________________________________

Alkuperäinen / Laestadiana l: Bk 5./ Oulun maakunta-arkisto /

 

Huom! Painetussa Postillassa vierasperäiset sanat ovat tekstissä ja selitykset loppuviitteissä, siis päinvastoin kuin muutamissa tässä nettipostillassa olevissa saarnoissa.

 

 

N:o 8  RIPPISAARNA JOULUNA 1848

 

Minä seison oven edessä ja kolkutan. Joka avaa minulle, hänen tykönsä tahdon minä mennä sisälle ja pitää ehtoollista hänen kanssansa.

 

Nämä sanat löytyvät kirjoitettuna Johanneksen Ilmestyskirjassa, kussa Vapahtaja osoittaa, kuinka hän kolkuttaa sydämen päälle, ja tahtoo sisälle tulla. Mutta ei moni laske Jeesusta sisälle, koska sydämessä on paljon muita vieraita, jotka ovat kutsumatta tulleet, ja käskemättä majan itsellensä rankentaneet ihmisen sydämeen.

Suruttoman ihmisen sydämessä on maailmanruhtinas rakentanut itsellensä majan. Itse hän asuu keskellä sydäntä ja muut riettaat henget ovat hänen palvelijansa, jotka vahtaavat ovea, ettei Kunnian Herra pääsisi ovesta sisälle. Niin kauan kuin maailmanruhtinas ja hänen palvelijansa asuvat ihmisen sydämessä, ei ole Jeesuksella sijaa siinä. Kuitenkin kolkuttaa Jeesus aina suruttomain sydämessä eli sydämen oven päälle. Hän huutaa Jumalan sanan kautta ja opettajain kautta.

Mutta suruton on kuuro ja mykkä sen  tähden, että rietas on juottanut hänelle unijuomaa. Ja koska suruton menee Herran pöytään, ottaa hän sieltä suruttomuuden ainetta sen sijaan, että hänen pitäisi heräämän suruttomuudestansa ripilläkäymisen kautta. Sillä hänellä on se usko, että hänen syntinsä ovat anteeksiannetut siellä, vaikka hänellä ei ole mitään katumuksen merkkiä. Suruton menee Herran ehtoolliselle kuollutta uskoansa vahvistamaan. Ja sillä tavalla hän syö ja juo itsellensä kuoleman ja kadotuksen.

Jos nimittäin suruttomalla olisi ennen joku tunto, että olisi kukaties jossakussa paikassa väärin tehnyt, menee hän Herran ehtoolliselle siinä luulossa, että kaikki hänen syntinsä annetaan siellä anteeksi, vaikka hänessä ei löydy totisen katumuksen eikä parannuksen merkkiä. Ei hänellä olekaan se aikomus, että tästedes heittää niitä vanhoja kotosyntejänsä. Niin esimerkiksi juomari menee Herran pöytään. Ja koska hän on kääntänyt selkänsä alttarille, menee hän viinaporvarin tykö, ja ripittää itsensä paloviinalla. Puolipäivän aikana hän syö ja juo Herran ruumista ja verta, ja puolipäivän jälkeen hän oksentaa ulos Herran ruumista ja verta yhtenä paloviinan kanssa. Hän on kuitenkin siinä uskossa, että hän on ollut mahdollinen rippivieras.

Joka pitää maailman tavaraa jumalana, se menee myös Herran ehtoolliselle ja ottaa sieltä suruttomuuden ainetta. Nukuttaa sen kautta omantuntonsa, ja palvelee kuitenkin epäjumaliansa. Vaikka nyt Jeesus kolkuttaa suruttoman sydämen oven päälle sekä sanan, että sakramentin kautta, ei hän kuitenkaan pääse sisälle. Ei ole Jeesuksella sijaa suruttoman sydämessä, sillä suruttoman ihmisen sydämessä on niin paljon vieraita, joita hän ruokkii ja holhoaa, ettei Vapahtajalla ole siellä sijaa ollenkaan.

Suruttoman ihmisen sydämessä on maailmanruhtinas  yhdessä joukkonsa kanssa. Siellä on maailma ja maailman huvitus, tavara ja hekuma. Siellä on ahneus ja viha. Siellä on huoruus, koreus, prameus, omarakkaus ja maailman kunnia. Siellä on valhe ja kirous, ja panetteleminen ja ylpeys. Suruttoman sydän on niin täynnä niitä joutavia ajatuksia, ettei hän siellä paljon muuta ajattele, kuin mitä maailmaan kuuluu. Ja sen tähden ei pääse Vapahtaja suruttoman ihmisen sydämeen, vaikka hän seisoo oven edessä ja kolkuttaa.

Mutta suruton ihminen ei laske häntä sisälle. Hän lykkää nimittäin parannuksensa päivästä päivään ja vuodesta vuoteen, erinomattain siitä syystä, että hänellä on väärät autuuden perustukset. Joku suruton ajattelee, että hän on siveästi elänyt, ja että Jumala sen tähden ei saata tuomita häntä helvettiin. Joku taas luottaa kuolleen uskonsa päälle ja ajattelee, että Jumala on hänelle armollinen, vaikka oikea katumus ei ole koskaan tapahtunut. Näin pettää moni suruton itsensä ja luulee olevansa oikea kristitty, vaikka hänen elämänsä on Jumalan sanaa vastaan sotivainen.

Vaikka nyt Jeesus seisoo oven edessä ja kolkuttaa, ei suruton ihminen kuitenkaan laske häntä sisälle koska rietas on kääntänyt suruttoman silmät nurin. Koska nimittäin ihminen lukee Jumalan sanaa nurin, luulee hän olevansa Jeesuksen sylissä, vaikka hän on riettaan sylissä. Hän luulee olevansa oikealla tiellä, vaikka hän on väärällä tiellä. Hän luulee, että hän on vaeltamassa taivaaseen, vaikka hän on vaeltamassa kadotukseen.

Nyt ajattelee myös herännyt ihminen, koska hän tuntee niin paljon pahuutta tykönänsä, ettei Jeesuksella ole sijaa hänen sydämessänsä, koska sydän on kova, ilkeä, ja pahuutta ja pahoja ajatuksia täynnä. Mutta se on yksi suuri erotus sen välillä, joka tuntee pahuutensa, ja sen välillä, joka ei tunne syntiänsä. Se, joka tuntee itsensä pahaksi, ilkeäksi ja riettaan kaltaiseksi, se on vissimmästi hädässä ja tahtoo kaikella muotoa vapahdetuksi tulla riettaan hengen kiusauksista, vaikka kuinka kaukana hän vielä olisi lunastuksesta, niin kauan kuin omavanhurskaus häntä estää tulemasta Vapahtajan tykö semmoisena, kuin hän on.

Mutta luonnollinen ihminen ei tunnekaan pahuuttansa, vaikka hän suulla tunnustaa itsensä syntiseksi. Mutta hän valehtelee ainoastansa syntiä päällensä, eikä sen tähden tiedä, kuinka ja koska hän olisi niitä syntiä tehnyt. Se, joka on oikein herännyt, tuntee syntiänsä. Ja ne synnit tulevat hänelle vaivaksi. Ne polttavat hänen tuntoansa. Sen tähden tuntee hän myös, että synnit painavat häntä helvettiin.

Jos heränneellä sielulla olisi voimaa huutamaan niin korkealla äänellä, että ääni kuuluisi helvetin syvyydestä taivaaseen asti, niin vissimmästi tulisi Taivaallinen Vanhin varsin auttamaan lastansa, joka on hukkumassa. Kuinkas Vanhin saattaa kärsiä, että kaikkein nuorin lapsi hukkuu? Taivaallinen Vanhin on itse kärsinyt suuren tuskan ja vaivan pelastaessansa lastansa hukkumasta ja helvetin tulessa palamasta. Jos se onneton - - -

- - - jos he rupeavat oikealla ajalla huutamaan apua, niin tulee Vanhin ja ryöstää heitä riettaan sylistä. Jokainen lapsi, joka riettaan kynsissä huutaa ja parkuu, niin kuin tiainen haukan kynsissä, täytyy tulla autetuksi. Kuulkaa siis, te heränneet ja armoitetut sielut! Avatkaa ovi! Vanhin kolkuttaa oven päälle ja tahtoo sisälle tulla ja pitää ehtoollista teidän kanssanne. Jos teillä on se sydämellinen tarkoitus, että te tahdotte ottaa häntä vastaan, niin avatkaa ovi ja laskekaa hänet sisälle.

Te heränneet ja oman viheliäisyytenne kanssa taistelevaiset sielut, ottakaa Jeesus vastaan, verisenä, orjantappuroilla kruunattuna, haavoissa, verta vuotavaisena ja ristiinnaulittuna. Vaikka Vanhin seisoo oven edessä ja kolkuttaa, niin ajattelevat muutamat lapset: Emme tohdi häntä laskea sisälle, koska sydämen kamari on korjaamatta ja täynnä synnin riettautta. Emme ole ennättäneet pestä huonetta jouluksi.

Mutta ne lapset, jotka niin ajattelevat ja häpeänä pitävät, että sydämen kamari on roskainen, koska Vanhin tulee, jos ne sen asian tähden eivät tohdi laskea Vanhempaansa sisälle, niin ne lapset saavat ilman viinatta olla joulupäivänä ja vielä pääsiäispyhänä. Jos lapset roskan tähden ei tohdi avata, koska Vanhin kolkuttaa, niin menee Vanhin pois. Ja ne saavat korjata kamarinsa iäksi päiväksi, eikä tule sydämen kamari koskaan lasten korjaamisella puhtaaksi. Mutta jos Vanhin lasketaan sisälle, niin hän korjaa sen kamarin. Puhdistaa sen ja pesee sen omalla verellänsä. Nyt kolkuttaa Jeesus teidän sydämenne oven päälle. Joka avaa, hänen tykönsä hän tulee ja pitää ehtoollista hänen kanssansa. Avatkaa siis teidän sydämenne ovi, ja ottakaa hänet vastaan. Tule siis, rakas Vanhin kaikkien niitten sydämiin, jotka ovat hädässä, ja jotka ovat sinua kauan aikaa odottaneet. Amen.

________________________________________________________________________________

Jäljennös /Arkistoviittaus puuttuu / Seppo Leivon valokopiokokoelma /

/ Kopion lopussa mahdollisesti jäljentäjän nimi:  Lars Fredrik Engelmark /

 

 

N:o 9     JOULUPÄIVÄNÄ 1849

 

Eikö minun, joka muut saatan synnyttämään, pitäis myös itse synnyttämän?  sanoo Herra.  Pitäiskö minun antaman muitten synnyttää, ja itse hedelmätöin oleman?  sanoo sinun Jumalas. Jes. 66: 9

 

Näistä Jumalan sanoista kuulemme me, että Jumalalla myös on synnyttämisen halu, niin kuin vanhan Testamentin vaimoilla oli suuri halu synnyttää, eli lapsia saada, että Jumalan kunnia täytettäisiin, koska Hän siunasi ensimmäisen parikunnan sanoen: "Lisääntykäät ja täyttäkäät maata." Oli myös Abrahamilla ja Isakilla synnyttämisen halu, koska he rukoilit Jumalata, että Hän antais heille lapsia. Ja tämä synnyttämisen halu on Luojalta istutettu kaikille luontokappaleille. Että nyt Vanhemman sydämen vaatimus täytettäisiin, on Jumala itsekin aikonut hedelmälliseksi tulla ja synnyttää puhtaan neitseen kautta Pojan kaikille Jumalan lapsille suureksi iloksi ja riemuksi.

Mutta riettaalle on siitä tullut kateus, että Jumalalla on Poika, ja hällä ei ole.  Me tiedämme nimittäin, että perkele on, ei ainoastansa murhaaja ja valehtelija, mutta myös huora.  Sentähden hän ei saata synnyttää, vaan hän varastaa Adamin lapsia ja opettaa heitä myös varastamaan, juomaan, kiroamaan, tappelemaan ja huorintekemään, että hän pääsis pilkkaamaan Jumalata, koska hän saattoi Jumalan lapsia väärälle tielle, josta myös Taivaalliselle Vanhimmalle tuli suuri muret, niin kuin se kirjoitettu on jo 1. Moseksen kirjassa, että Jumala tuli murheelliseksi ja katui, että Hän oli ihmisen luonut.  Tämä Taivaallisen Vanhimman muret vaikutti niin paljon, että muutamat niistä lapsista rupeevat katumaan, että he ovat saattaneet Vanhimpansa murheelliseksi.  Ja tämä lasten katumus vaikutti taas niin paljon, että he tulivat sovitetuksi Vanhimman kanssa.  Mutta vihollinen, jolla ei ole yhtään lasta omasta takaa, muuta kuin mitä hän on varastanut eli vietellyt, ei hän tiedä millinen Vanhimman sydän on. Hän arvais sen verran, että Jumalalle tulee muret siitä, koska kaikki Hänen lapsensa eksyvät väärälle tielle.  Mutta ei vihollinen arvannut, että tästä Vanhemman murheesta piti tuleman sovinto niitten lasten kanssa, jotka katuvaisella sydämellä pakenevat Vanhimpansa tykö; vaan vihollinen ajatteli, ettei Taivaallinen Vanhin saata enää tunnustaa niitä lapsiksensa, jotka kerran ovat Hänestä luopuneet ja väärälle tielle eksyneet

Sovintoasia on yksi suuri salaisuus, jota myös enkelit nähdä himoitsevat.  Koska siis vihollisella ei ole yhtään lasta, niin ei hänellä ole vanhimman sydän.  Sen tähden hän ei saata arvata, millinen Vanhemman sydän on.  Hän luulee ainoastansa tekevänsä Vanhimmalle surun ja mielikarvauden, koska hän saattaa kaikkia Hänen lapsiansa väärälle tielle.  Mutta että tästä Vanhemman surusta ja murheesta piti tuleman sovinto niitten lasten kanssa, jotka katuvat syntiänsä, sitä ei vihollinen arvannut; ja niin muodoin tuli hän petetyksi siinä asiassa.  Mutta Jumalalla, joka on synnyttänyt Pojan ennen iankaikkisuutta, on Vanhimman sydän.  Ja koska Hän vielä antoi ainoan Poikansa syntyä puhtaan neitseen kautta, tuli tämä suuri salaisuus ilmi, että Jumalan ainoa Poika tuli ihmiseksi.  Tämän asian tähden sanoo Herra profeetta Jesajan kautta: "Pitäiskö minun antaman muitten synnyttää ja itse hedelmätöin olla? sanoo Herra sinun Jumalas." Me kuulemme siis, että Taivaallinen Vanhin ei tahdo hedelmätöin olla, mutta Jumalan ja ihmisten vihollinen, hän ei tahdo hedelmälliseksi tulla, sillä hän on vanha huora.  Ja me tiedämme, ettei yksikään huora tahdo hedelmälliseksi tulla.

Riettaan huorat kätkevät hedelmänsä, ettei yksikään huomaitsis, millä tiellä he ovat.  Muutamat huorat ajavat hedelmän ulos, ja pirun paskalla tappavat hedelmänsä.  Huoran lapset tulevat siis äpäräksi, jotka ei tiedä, kuka heidän isänsä on; mutta äpärät ei kärsi vaikeutta, sillä heidän isänsä on heitä tehnyt pimeydessä. He rääkkyvät hämytessä mettässä ja kaipaavat kastetta, mutta heidän isänsä, joka on heitä pimeydessä tehnyt ei tahdo heitä tunnustaa omaksensa.  Sen tähden on Jumala heitä hyljännyt ijankaikkiseen pimeyteen heidän vanhempainsa kanssa, jotka ovat valehtelijat ja huorat.

Mutta Jumala on tunnustanut Poikansa omaksensa, koska hän Davidin suun kautta on tunnustanut: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä olen minä sinun synnyttänyt." Ja joulupäivänä on Jumala enkelitten kautta tunnustanut Poikansa omaksensa. Ja silloin myös, koska Jumalan Poika kastettiin, on Jumala tunnustanut Poikansa. Ja monta kertaa jälkeen, niin kuin esimerkiksi kirkastamisen vuorella.

Mutta maailman herrat ei tahdo tunnustaa niitä lapsia omaksensa, joita he tekevät salavuoteudessa. Erinomattain jos se on yksi köyhä ja ylönkatsottu äiti, niin he kieltävät varsin pois omia lapsiansa, jos vielä äiti lapsen hädässä olis huutanut ja sanonut, kuka lapsen oikia isä on.  Mutta yhtähyvin ajavat perkeleen orjat sen äitin tunnustuksen valheeksi. Ja kuinkapa he saattavat tunnustaa niitä lapsia omaksensa, joita he ovat tehneet pimeydessä ja salavuoteudessa. Jos he tunnustaisit niitä lapsia omaksensa, niin he tulisit kunniattomaksi, ja muut herrat tulisit tietämään, että he ovat huorat.  Maailman kunnia ei laske heitä tunnustamaan semmoisia töitä, joita he ovat tehneet pimeydessä.  Ja niistä ilmanki ovat muut huorimiehet ottaneet esimerkin, koska he kieltävät omia lapsiansa, joita he ovat tehneet salavuoteudessa.

On tässäkin seurakunnassa 67 henkeä, joilla ei ole isän nimeä. Ei yksikään tiedä, kuka niitten oikia isä on.  Rietas on opettanut heitä kieltämään omia lapsiansa. Ilmanki valheen isä viimein tunnustaa niitä lapseksensa, jotka täällä kieltävät omia lapsiansa.

Jumala on julkisesti tunnustanut maailman edessä, että se neitseen Marian lapsi, joka on syntynyt hevoisen tallissa, on Hänen Poikansa, vaikka ihmiset luulit, että se on Josefin poika.  Mutta maailman siviät huorat ei ollenkaan viittineet tunnustaa sitä lasta omaksensa, joka on hevoisen tallissa syntynyt, ja jonka äiti on niin köyhä ja ylönkatsottu, ettei kukaan lainannut hänelle huonetta.  Ei olis yksi kunniallinen talonpoika viittinyt tunnustaa, että hän on sen lapsen isä, joka niin huonossa paikassa syntynyt on.  Mutta Jumala tunnusti sen köyhän ja ylönkatsotun neitseen Pojan omaksensa.  Ei olekaan Jumalalla niin suuri kunnia kuin yhdellä kunniallisella talonpojalla, sillä Jumala on tunnustanut maailman edessä, että Hän on sen Pojan Isä, joka tänä päivänä on syntynyt hevoisen tallissa.  Mutta maailman siviät huorat ei viittis sitä tunnustaa, sillä maailman herrat luulevat, että Marian Poika on huoran sikiä.  Ei he sano tietävänsä, mistä tämä mies on tullut.  He sanovat Vapahtajalle: Emme ole äpäränä syntyneet, me olemme vapaana syntyneet, meillä on Isä, nimittäin Jumala.  Ja koska Vapahtaja sanoi heille: "Te olette siitä isästä perkeleestä!" Silloin rupeisit he kiviä poimimaan.  Ja kukapa olis tuota hirviätä sanaa viittinyt kuulla, että hän on siitä isästä perkeleestä. Joka siviä ja kunniallinen ihminen olis sen soimauksen pahaksi ottanut, koska yksi semmoinen ihminen, joka on pidetty vääränä profeettana ja kansan häiritsijänä tulis häntä soimaamaan, että hän on siitä isästä perkeleestä.  Sillä ei kukaan tahdo olla perkeleen lapsi, vaikka kuinka olis perkeleen töitä tehnyt.  Mutta jokaisella suruttomalla ihmisellä on se aina mielessä, että jos hän ei ole Jumalan lapsi, ei hän ole perkeleen lapsikaan.  Mutta me tiedämme, että perkeleellä ei ole yhtään lasta, jota hän olis itse synnyttänyt, eikä hän tahdo yhtään lasta synnyttää.  Hän on niinkuin muukin huora, joka ei sois ollenkaan, että hänelle tulis lapsia.  Sentähden ovat myös riettaan huorat hedelmättömät.  Ei he tule raskaaksi, jos he vielä makaisit Pyhän Hengen vieressä joka yö.  Mutta vaikka rietas itse on hedelmätöin, kyllä hän sentähden varastaa niitä Adamin lapsia, joilla ei ole risti rinnassa.  Sanotaan, että maahiset myös kapaloittevat lapsiansa, mutta ei kärsitä ristiä pantavan rinnan päälle, sillä Jesuksen risti ahdistaa rintoja.  Sentähden ei tohdi maahisen tyttäret vaihettaa niitä ihmisen lapsia, joiden rinnassa risti on.  Mutta niitä lapsia he vaihettavat, joilla ei ole risti rinnassa.  Mutta koska maahiset vaihettavat lapsia, panevat he omia lapsiansa sijaan.  Ja ne maahisen lapset rääkkyvät yöt ja päivät, ja heillä on niin iso vatta, ettei he saa kyllänsä koskaan.  Eiköhän ne kaikki ole maahisen lapset, jotka rietas on vaihettanut itsellensä, ja joilla on niin suuri vatta, että kaikki ajatuksetki menevät sinne, ja joilla on niin isot silmät, mutta ei kärsi valkeutta nähdä.  Pääasia näistä arveluksista on se, että rietas ei ole synnyttänyt yhtään poikaa.  Sentähden hän ei tiedä millinen vanhimman sydän on.  Mutta Jumala on tunnustanut, että Hän on sen Pojan Isä, joka tänä päivänä on syntynyt tallissa, vaikka moni herra ja myös talonpoika ei viitti tunnustaa niitä lapsia omaksensa, joita he salavuoteudessa tehneet ovat. Ja sen huoruuden ja valheen on valheen isä perkele heille opettanut.  Ei he sentään viitti kuulla, että he ovat siitä isästä perkeleestä.  Mutta sen me tiedämme, että Jumalalla on vanhemman sydän, koska Hän on synnyttänyt Pojan.

Paetkaat siis Hänen tykönsä kaikki murheelliset orpolapset, joita perkele ja maailma on jättänyt alastomaksi parkumaan maailman kylmän laattian päälle.  Paetkaat Hänen tykönsä, te murheelliset orpolapset, joita omat luonnolliset vanhemmat maailman kunnian tähden ovat viskanneet sontatunkioon.  Nostakaat teidän kätenne ylös, ja parkukaat niin korkialla äänellä, että ääni kuuluu taivaaseen asti.  Siellä on Isä sillä Pojalla, joka tänä pänä on syntynyt tallissa luontokappalten keskellä. Ja Hänellä on Vanhimman sydän. Ei Hän jaksa kuulla lapsiansa parkuvan nälässä ja vilussa maailman kylmän lattian päällä.  Hän ottaa heitä syliinsä ja antaa heidän imeä armosta vuotavaisia rintojansa. Parkukaat, parkukaat, te murheelliset ja alastomat orpolapset, joita maailma ja rietas on jättänyt kylmän lattian päälle. Parkukaat niin kovin, että Taivaallinen Isä kuulee.  Hänellä on Vanhemman sydän, mutta ei muilla.  Hän armahtaa niitä, jotka rukoilevat Jeesuksen nimeen, Isä meidän j. n. e.

 

Evangeliumin kirjoittaja on muistellut, että neitsy Maria synnytti Pojan, ja sen Pojan isästä ei ollut vakainen tieto.  Muutamat luulit, että Josef olis sen Pojan oikia isä, vaikka ei Maria häpiän tähden viittinyt sitä tunnustaa, mutta evankelistat ovat myös jättäneet meille sen muisteluksen, että Josef tahtoi heittää morsiamensa Marian sentähden, että hän oli tullut raskaaksi.  Siitä arvataan, ettei Josef ole tahtonut tunnustaa itsiänsä lapsen isäksi.  Ja koska ei ainoastansa juutalaiset, vaan myös pakanat luulevat, että Marian Poika on äpärä eli huoran sikiä, täytyy meidän tällä hetkellä tutkistella, kuka on sen Pojan oikia isä, joka tänäpänä on syntynyt tallissa, ja onko sen Pojan Isällä vanhimman sydän?  Ja siinä samassa pitää meidän myös kysymän perään, kuka niitten isä on, joitten isän nimi ei löydy kirkonkirjassa?  Onkohan niillä isän sydän, eli hukan sydän, jotka ei tahdo tunnustaa lapsiansa omaksensa?  Meidän Herramme Jesuksen Kristuksen Isä, joka on tunnustanut maailman edessä, että Hän on sen Pojan Isä, joka tallissa syntynyt on, tehköön kaikki neitseet hedelmälliseksi, rakkaaksi ja raskaaksi, että he synnyttäisit ja tunnustaisit maailman edessä, kuka sen uuden ihmisen oikia Isä on. Ja kaikki ne lapsukaiset, jotka turmelemattomasta siemenestä syntyneet ovat, tulisit tuntemaan, kukä heidän oikia Isänsä on.

Ensimmäinen kysymys: Kuka on niitten isä, joitten nimiä ei löydy elämän kirjasta?  Niitten isä sanotaan olevan helvetissä, vaikka ne riettaan huorat, jotka ovat hänen kanssansa huoranneet, nämät huorat ei tiedä, kuinka ja koska he olisit riettaan kanssa maanneet.  He ovat niin raskaasti nukkuneet, ettei he ole tunteneet, koska rietas olis heidän rintojansa pusertanut. Synnin unessa ovat he maanneet riettaan sylissä.  Ja siinä unessa ovat he myös hänen kanssansa huoranneet.  Sanovat kyllä muutamat tyttäret, ettei heillä ole niin raskas uni, että kasakat saattaisit tehdä lapsen heille niin salaisesti, ettei heidän pitäis heräämän.  Mutta me tiedämme, että rietas suostuttaa heitä unijuomalla, johonka on pantu käärmeen kuuta, pirun paskaa ja kuolleen uskon liivaa.  Siitä on tullut niin raskas uni, ettei he tiedä enää tulevaisesta ilmasta mitään.  Silloin pääsee rietas pusertamaan heidän rintojansa niin kuin Vapahtajan uskotoin morsian Israel antoi pusertaa rintojansa Egyptiläisen huorimiehille, ja teki huorin monen epäjumalan kanssa.                      Mutta tämänaikaiset huorat ei tiedä, että he ovat huoranneet riettaan kanssa. Vasta jälkeen, koska joku heistä herää, tuntevat he, että riettaan siemenet puikivat sydämen juuressa, siellä he puikivat niin kuin käärmeet, sammakon pojat ja liiskot.  Silloin he rupeevat kyllä moittimaan, ettei taida olla oikiata laitaa heidän kanssansa, koska se niin oksennukselta kaivaa.

Mutta mitä se auttaa enää, koska käärmeen siemenet ovat päässeet juurtumaan sydämen juuressa?  Sydän paisuu päivä päivältä, eikä se parane, vaikka verta lasketaan.  Mutta jos ne jaksaisit matkustaa Kaanaan maalle, jos ne jaksaisit ristiänsä kantaa Golgathan mäelle, jos ne jaksaisit kontata Jesuksen ristin juurelle, jos ne jaksaisit viimein avata suutansa, että Hän, se siunattu Vaimon Siemen, joka on musertanut käärmeen pään, sais tiputtaa yhden ainoan pisaran siitä punaisesta ja kalliista sovintoverestä heidän suuhuns.  Silloin voisit ne käärmeen siemenet, jotka puikivat sydämen juuressa, kuolla, eli tulla niin voimattomaksi, ettei he jaksais enää puikia ja paisuttaa sydäntä. Lähtekäät siis Kaanan maalle, te riettaan huorat, jotka olette heränneet.  Lähtekäät matkustamaan Betlehemiin.  Kantakaat ristiä Jerusalemin kaupungista Golgatan mäelle, kontatkaat Jeesuksen ristin juureen, ja avatkaat suutanne, että se siunattu Vaimon Siemen tiputtais yhden ainoan pisaran siitä punaisesta ja kalliista verestä teidän suuhunne, että ne käärmeen siemenet, jotka puikivat sydämen juuressa ja kaivavat sydämen juurta ja imevät sydämestä verta, kuolisit ja palaisit helvetissä ynnä heidän isänsä kanssa, joka on kirottu ijankaikkisesti.

Toinen kysymys.  Kukas niitten isä on, joitten nimiä ei löydy kirkon kirjassa?  Niitten isä on joku perkeleen poika, joka on käynyt faarinsa koulussa, ja on siinä koulussa oppinut huorin tekemään ja valehtelemaan, niin kuin itse vanha faari on murhaaja alusta ollut, ja valehtelija ja valheen isä, niin hän opetti myös poikiansa surmaamaan omia lapsiansa ja valehtelemaan, ettei he ole sen jalkalapsen eli äpärän isä, joka ei tiedä isänsä nimeä. Hattarat ja mettänperkeleet nauravat, koska heidän nimensä huudetaan, sillä heidän nimensä ei löydy kirkon kirjassa, eikä myös elämän kirjassa; mutta heidän nimensä on mettänperkele, he ovat vaimojen päälle niin kuin kiimakoirat, ja pahemmat vielä kuin kasakat.  Niitten seassa löytyy myös joku naaraspiru, joka tahtoo huorin tehdä monen mettänperkeleen kanssa. Mutta yksi naaraspiru, joka on yksi pohjatoin huora, ei taida hedelmälliseksi tulla, eikä huora tahdo hedelmälliseksi tulla, vaan jos   huoruudesta   tulis hedelmä, niin hän ajaa hedelmän ulos elävällä hopialla eli käärmeen nahalla, eli pusertavat rintojansa niin, että lapsi hänen kohdussansa surmataan.  Mutta muutamat ovat niin kunnialliset, ettei he tahdo ollenkaan tunnustaa, että he ovat huorin tehneet naaraspirun kanssa, vaan he kieltävät pois, ettei he ole semmoisia häpiällisiä töitä tehneet.  Ja niin muodoin tulevat huorain sikiät äpäräksi.

Onkos niillä vanhemman sydän, jotka kieltävät omia lapsiansa?  Pois se!  Vaan niillä on hukan sydän, karhun sydän, eli jalopeuran sydän, eli lohikäärmeen sydän, sillä lohikäärme ei kanna vaaria pojistansa.  Hän panee muniansa hiedan sisälle ja jättää siihen. Kukas on siis niitten äpäräin isä, jonka nimiä ei löydy kirkon kirjassa? Niitten isä on vissimmästi joku mettänperkele, ja niitten äiti on naaras piru. Kaikki linnut taivaan alla elävät avioliitossa,mutta mettänperkeleet, ja hukat, ja siat, ja lohikäärmeet, ja naudat elävät erinänsä.  Ja koirat ja velhot, net ei tule koskaan vihille.  Silläpä Ilmestyskirjassa sanoo, että koirat ja velhot ovat ulkona.  Ja siellä he saavat ulvoa iankaikkisesti.

Kolmas kysymys: Kukas on sen Pojan Isä, joka tänäpänä on syntynyt tallissa?  Muutamat arvelevat, että Josef on sen Pojan isä, mutta Josef ei ole saattanut tunnustaa itsensä sen Pojan isäksi, sillä Evangelista Matteus muistelee, että Marian ylkämies Josef tahtoi heittää morsiamensa, koska hän tuli tietämään, että Maria oli raskaana.  Ja minkätähden Josef tahtoi heittää kihlatun morsiamensa?  Sentähden, että hän tiesi vakaan, ettei hän ole sen lapsen isä, joka Marian kohdussa oli. Kukas oli siis sen lapsen Isä?  Juutalaiset ei uskoneet ollenkaan, että Jumala oli sen Pojan Isä, vaan he luulit, että perkele oli hänen isänsä, sillä he sanoit sille miehelle, joka oli sokiana syntynyt, ettei he tiedä mistä se mies oli tullut, joka sokian silmät avais, mutta sen he luulit tietävänsä vakaan, ettei hän ole Jumalasta.  Ja siinä samassa uskossa ovat vielä muutkin maailman viisaat, ettei Jesus ole Jumalan Poika, mutta että hänellä on isompi järki kuin muilla ihmisillä.  Sen he antavat myöten.  Mutta me kuulemme tämän päivän evangeliumista ja muista Raamatun paikoista, että Jumala on tunnustanut maailman edessä,  että Hän on sen Pojan Isä, joka syntyi hevoisen tallissa luontokappalten keskellä. Mutta maailman herrat ei tunnusta sitä, eikä kunnialliset talonpojatkaan viitti tunnustaa niitä lapsia omaksensa, joita he ovat salavuoteudessa tehneet. 

Yhdellä kunniallisella talonpojalla on siis suurempi kunnia kuin Jumalalla, sillä yksi kunniallinen talonpoika ei tahdo häpeän tähden tunnustaa omia lapsiansa omaksensa.  Mutta Jumala on tunnustanut, että se Poika, joka syntyi tallissa, on Hänen Poikansa, vaikka juutalaisten herrat ei ole sitä uskoneet, eikä moni maailman herra sitä uskois, että sen köyhän ja ylönkatsotun neitseen Marian Poika on Jumalan Poika.  Sentähden ei viitti maailman herrat mennä hevoisen talliin katsomaan maailman Vapahtajaa, kussa se makaa heinäin ja olkein päällä köyhänä ja ylönkatsottuna, pilkattuna ja kirottuna maailman herroilta, jotka pelkäävät, että heidän verka- ja silkkivaatteensa rupeisit haisemaan sonnalta, jos ne kävisit hevoisen tallissa katsomassa Jumalan Poikaa, jota he pitävät äpäränä.  Eikä myös kunnialliset talonpojat viitti käydä tallissa katsomassa tätä Marian Poikaa, erinomattain semmoiset talonpojat, joilla on verkavaatteet ja verkarokit päällä, pelkäävät, että jos he kävisit tallissa, rupeisit hekin haisemaan sonnalta ja tulisit apostolitten kaltaiseksi, jotka luettiin maailman sontatunkioksi.  Mitäpä maailman  herrat ja kunnialliset talonpojat huolivat semmoisesta Vapahtajasta, joka makaa seimessä heinäin ja olkein päällä luontokappalten keskellä?  Hän on niin köyhä ja ylönkatsottu, ettei Hänellä ole sijaa ihmisten majassa, paljota vähemmin taitaa Hänellä olla sijaa ihmisten sydämissä.

Oli ilman epäilemättä Betlehemissä kestikievarin talossa komiat rakennukset[39], mutta kestikievari oli saanut maailman herroja vieraaksi. Kuinkapa hän saattoi lainata yösijaa Marialle, joka oli paksuna,  ja kukatiesi muutampi kulkeva huora?  Hänen täytyi siis mennä yösijaa hakemaan tallissa, kussa aasi ja härkäinen tunsi Luojansa, niin kuin profeetta Jesaja kirjoittaa, että aasi ja härkä tuntevat isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne minua, sanoo Herra.

Koska nyt Jumalan Pojan äiti on niin köyhä ja ylönkatsottu, ettei kukaan maailman herroista eikä kunniallisista talonpojista viitti katsoa hänen päällensä, sillä ei hänellä ole varaa pitää ristiäisiä ja kalaasia, niin kuin maailman herrat ja kunnialliset talonpojat vaativat.  Jerusalemin vaivaiset ja kerjäläisetkään ei mene hevoisen talliin katsomaan Jumalan Poikaa ja maailman Vapahtajaa, sillä maailman vaivaisilla ja kerjäläisillä on usein Jumala peräsuolessa.  Ja Jumalan Pojan äiti on itse niin köyhä ruumiin puolesta, ettei hän jaksa vaivaisten rapavattaa täyttää.  Niin ei yksikään maailman lapsista mene katsomaan Jumalan Poikaa, vaan ainoastaan ne karjan paimenet, jotka olit valvomassa, koska muut olit nukkumassa.  Niille ilmoitit Jumalan enkelit, että Herra Kristus Davidin kaupungissa oli syntynyt, ja ne muut kiiruhtivat Betlehemiin katsomaan vapahtajaa, ja juttelit kaikille, mitä he olit nähneet ja kuulleet siitä lapsesta. Mutta ainoastansa Maria kätki ne sanat sydämeensä, mutta kaikki muut pidit niitä ilmoituksia jaarituksina.

Neljäs kysymys: Onkos sillä miehellä vanhimman sydän, joka tunnustaa maailman edessä, että se köyhä ja ylönkatsottu lapsi, joka on syntynyt tallissa, on Hänen Poikansa?  On, Jumalan kiitos!  Sillä miehellä on vanhimman sydän, ja niin palava rakkaus on sen miehen sydämessä, että rakkaimman äidin sydän on kylmä niin kuin jää sen ylenpalttisen rakkauden suhteen, joka meidän Herramme Jesuksen Kristuksen Isän sydämessä on.

Ei olekaan vielä yksikään äiti antanut ainoan Poikansa kuolemaan huorain ja varkaitten edestä, niin kuin meidän Herramme Jesuksen Kristuksen Isä on tehnyt. Katso nyt, rakas äiti, kuinka kylmä sinun sydämes on Taivaallisen Vanhimman sydämen suhteen.  Sinun sydämes on, rakas äiti, kylmä niin kuin jää Taivaallisen Vanhimman sydämen suhteen. Sinun sydämes on niin kuin hukan sydän sen sydämen suhteen, joka Taivaallisen Vanhimman rinnassa vuotaapi verta.  Sinä et antais lammastakaan kuolemaan huorain ja varkaitten edestä, jopa sitte ainoan Poikasti.  Mutta Taivaallinen Isä on antanut ainoan Poikansa huorain ja varkaitten edestä. Katso nyt, rakas äiti! kuinka huono ja kelvotoin sinun rakkautes on Taivaallisen Vanhimman rakkauden suhteen.  Sinulla on niin suuri maailman kunnia, rakas äiti, että jos yksi sinun lapsistas tulis huoraksi ja varkaaksi, niin sinun sydämes jäähtyis ja tulis kylmäksi.  Sinä ajat sen onnettoman lapsen pois talostasi, etkä kärsi enää nähdä häntä silmäisti edessä. Et sinä viitti kuulla, että sinä olet huoran eli varkaan äiti.  Mutta Taivaallisen Vanhimman sydän on vielä niilleki lapsille rakas, jotka ovat huoraksi ja varkaaksi tulleet.  Hän on jo monta kertaa saanut kuulla, että Hänen lapsensa ovat huorat ja varkaat.  Mutta Hänen sydämensä ei ole jäähtynyt vielä, eikä kylmäksi tullut, vaikka Häntä on haukuttu huorain ja varkaitten isäksi.  Tuntekaat, te maalliset vanhemmat, jos te jaksaisitte sen kärsivällisesti kantaa. Teidän rakkautenne loppuu varsin, koska lapset tulevat huoraksi ja varkaaksi. Te ajatte pois semmoisia talostanne, koska te itse olette kunnialliset. Ette viitti semmoisia nähdä teidän silmäinne edessä.  Mutta Taivaallinen Vanhin ottaa vielä niitäkin lapsia syliinsä, jotka ovat katuvaiset huorat, ja katuvaiset varkaat.  Ja vaikka nämät jumalattomat lapset ovat Hänen kyyneleensä palkanneet, yhtä hyvin antoi Hän ainoan Poikansa kuolemaan huorain ja varkaitten edestä.  Voi!  Voi! sitä Taivaallisen Vanhimman rakkautta, kuinka palava se on.  Rietas luuli, että kaikki Taivaallisen Vanhimman lapset ajetaan pois, koska hän sai kaikkia heitä huorin tekemään ja varastamaan. Hän ajatteli, että Taivaallinen Vanhin ajaa semmoisia pois talostansa ijankaikkiseksi ajaksi.  Mutta rietas tuli tässä asiassa petetyksi, sillä riettaalla ei ole lapsia omasta takaa, muuta kuin mitä hän on ryöstänyt ja varastanut Jumalalta.  Ja sen tähden on hän kokonansa tietämättömyydessä, kummoinen Vanhimman sydän on.  Mistäpä rietas tunsi Vanhemman sydäntä? koska hän ei ole koskaan synnyttänyt.  Lohikäärme panee muniansa hietaan.  Ja sinne hän ne jättää.

Siinä tuli siis vihollinen petetyksi, ettei hän tuntenut Taivaallisen Vanhimman sydäntä.  Hän ei arvannut sitä, että Taivaallinen Vanhin saattaa sovitetuksi tulla lastensa kanssa, vaikka he ovat huorat ja varkaat, jos he tulevat nöyränä ja katuvaisella sydämellä kerjäämään armoa.

Paetkaat siis, te katuvaiset huorat ja katuvaiset varkaat Taivaallisen Vanhimman tykö.  Rientäkäät Betlehemiin katsomaan sitä köyhää lasta, joka makaa seimessä, hyljättynä, ylönkatsottuna, maailmalta pilkattuna ja ulos huoneesta vatkattuna, jolla ei ollut sijaa suruttomain ja katumattomain majassa.  Ottakaat Häntä huoneeseen, te hengessä köyhät paimenet, te murheelliset ja katuvaiset sielut.  Härkä ja aasi, ottakaat Häntä huoneeseen, koska Hänellä ei ole sijaa ihmisten majassa.  Lampaat ja karitsat, ottakaat Häntä huoneeseen. Tiaiset ja pulmukaiset, ottakaat Häntä huoneeseen. Pääskyiset ja kaikki pienet linnut, ottakaat Häntä huoneeseen, sitä ylönkatsottua lasta, joka makaa seimessä olkein ja heinäin päällä. Ottakaat Häntä teidän sydämenne huoneeseen, amen!

_________________________________________

Jäljennös / Iisakki Poromaan jäljennöskirja /

 

 

N:o 10       JOULUPÄIVÄNÄ 1851

 

Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, ja minun kansani ei ymmärrä. Jes. 1: 3.

 

Tässä profeetta Jesaja todistaa, että luontokappaleet paremmin tuntevat omistajansa kuin ihminen, sillä luontokappale ei ole peräti tunnoton. Se tuntee, kuka häntä vastaan on kova. Se tuntee myös, kuka häntä vastaan on hyvä. Mutta paatunut ihminen ei tunne Luojaansa. Ei paatunut ihminen tunne, kuka hänelle suo hyvää ja kuka hänelle tekee pahaa.

Juomari luulee, että viinaporvari tekee hänelle hyvää, koska hän ottaa juomarilta viimeisen tolpan vuotavasta pirunpaskasta. Mutta sen juomari pitää pahimpana vihollisena, joka häntä haukkuu juopumuksen synnistä. Niin myös viinaporvari kiittää sen virkamiehen hyväksi, joka ei kanna häneltä sakkoa viinan myymisestä. Mutta se on pahempi kuin itse perkele, joka sakottaa juomaria ja viinaporvaria, että he viimein lakkaisivat[40] pilaamasta ja pahentamasta maakuntaa pirunpaskallansa. Huora rakastaa huorapukkiansa, joka hänelle tekee jalkalapsia, ja sen kautta turmelee hänen maallisen ja taivaallisen onnensa. Mutta niitä hän vihaa, jotka pyytävät häntä estää huoruudesta. Moni huora suuttuu vanhimmalle, koska vanhin vetää häntä väkisin huorapukin alta.

Varkaat pitävät niitä parhaina ystävinä, jotka kätkevät heidän varastetun kalunsa, mutta niille varkaat aikovat kostaa, jotka heitä ilmoittavat. Kaikki paatuneet henget pitävät niitä parhaana ystävänä, jotka ovat avulliset synninteossa, mutta niitä ne vihaavat, jotka pyytävät estää heitä synnistä. Niitä ne rakastavat, jotka auttavat heitä pikimmiten helvettiin, mutta niitä ne vihaavat, jotka pyytävät estää heitä synninjuoksussa.

Luontokappaleella on myös parempi tunto, kuin suruttomalla ihmisellä, sillä luontokappale ei tee tuntoansa vastaan mitään. Hän välttää vaarallisia paikkoja. Jos luontokappale tulee huonon jään päälle, niin hän pyörtää takaisin. Mutta ylpeä ihminen ei pyörrä takaisin. Ja erinomattain, koska vuotava pirunpaska liottaa sydämen, tulee hän niin rohkeaksi, ettei kuolemakaan pelota häntä. Jos kettu tarttuu rautoihin, puree hän jalkansa poikki ja pelastaa sillä lailla henkensä, mutta suruton ihminen ei pure yhtään sormea, vaikka hän on vihollisen raudoissa kiinni. Luontokappale ei tee koskaan tuntoansa vastaan, mutta suruton ihminen tekee paljon syntiä tuntoansa vastaan, vaikka hänen tuntonsa on paksumpi kuin nautahärän vuota, niin ettei hän tunne mitään muuta synniksi, kuin juuri niitä karkeimpia[41] varkauksia ja murhatöitä. Mutta tekee hän vielä semmoisia töitä, joita omatunto kieltää. Eikä paatunut ihminen ole semmoinen luontokappale, että se tottelee ruoskaa. Nautahärkä kuitenkin pakenee, koska häntä ruoskitaan. Mutta ihminen ei pakene synninteosta, vaikka häntä piiskataan ja sakotetaan.

Ei varas muista kauan, että hän on seisonut puolassa. Eikä huora muista kauan, että hän on kerran kirkon rangaistuksen kärsinyt. Ei juomari lakkaa[42] juopumuksesta, vaikka hän sairastaa kauan aikaa jälkeen ja on nuopea, niin kuin paskaa olisi syönyt. Ei viinaporvari lakkaa[43] viinan myymisestä, vaikka häntä kerran on sakotettu. Ja moni vannoo vielä itsensä helvettiin viinasakon tähden.

Koska nyt suruttomalla ihmisellä on niin paksu tunto ja niin paatunut nahka, ettei se tottele ruoskaa, sen tähden sanoo Herra sen saman profeetan Jesajan kautta: Mitä varten teitä enää lyödään, koska te aina harhailette. Koko pää on sairas ja koko sydän on väsynyt. Hamasta kantapäästä niin kiireeseen asti ei hänessä ole tervettä, vaan haavat ja sinimarjat ja veripahkat, jotka ei ole puserretut eikä sidotut eli öljyllä sivellyt. Minä luulen, että luontokappaleet paremmin tuntevat Luojansa, kuin muutamat paatuneet ihmiset. Johannes näki hevosia taivaan valtakunnassa ja neljä eläintä, mutta ei hän nähnyt suruttomia ihmisiä, muuta kuin helvetissä puikivan[44]. Ja hän näki myös, kuinka he kiroavat Luojaansa, jota enemmän vaivaa he kärsivät.

Minkäs tähden te luulette Vapahtajan syntyneen tallissa? Evankelista on muistellut, ettei ollut hänen köyhällä äidillänsä sijaa majassa. Mutta kyllä Jumalan äidillä oli hauskempi ja rauhallisempi yösija tallissa kuin majassa eli kestikievarin talossa, kussa juomarit kiroavat ja tappelevat. Ei semmoisessa majassa ole hauska Jumalan äidillä olla, eikä myös hänen pojallansa, kussa markkinaväki turhuuden markkinoilta päissä tultuansa juovat, kiroavat ja trallaavat, tappelevat ja pahaa menoa pitävät. Pian semmoisessa majassa poljetaan Jumalan äiti lapsinensa. Hauskempi on Jumalan äidillä olla tallissa luontokappaleitten keskellä, kuin semmoisessa majassa, kussa ihmiset elävät pahemmin kuin luontokappaleet. Eivät luontokappaleet, vaikka he ovat järjettömät, tee Jumalan äidille pahaa. Ja ne luontokappaleet, jotka siinä ovat, tuntevat paremmin Luojansa, kuin ne paatuneet ihmiset, jotka majassa ovat.

Seisokaa nyt, luontokappaleet, ja kuunnelkaa, kuinka se vastasyntynyt Jumalan Poika itkee. Koska hän tulee tähän syntiseen maailmaan alastomana ja turvattomana, ei yksikään ota häntä majaansa. Ei yksikään anna hänelle suojaa. Ei kestikievari aja ulos juopuneita, jotka olisivat soveliaat[45] makaamaan paskahyysikässä, vaan niille hän antaa kamarinsa. Niille hän laittaa punssia. Ja vaikka ne kiljuvat ja trallaavat puoliyöhön asti,  ei hän suutu niille. Mutta koska Jumalan äiti tulee köyhänä ja maailmalta ylönkatsottuna pyytämään yösijaa, niin maailman kestikievari, joka on maailman herrain paras ystävä, käskee hänen mennä hevosen talliin. Ilmankin hän arvelee, että Jumalan äiti on yksi maailman huora ja yksi portto, joka on kulkenut Galileasta ja tulee nyt hänelle vaivaksi synnyttämään huorasikiön hänen talossansa. Ei hän pidä vaivana kuulla juopuneitten kiroavan ja tappelevan talossansa. Mutta jos Jumalan Poika itkee, koska hän syntyy tähän kylmään ilmaan, sitä hän pitää vaivana. Ja sen tähden hän käskee hänen mennä talliin. On kaunis kestikievari Betlehemissä, joka ei ota Jumalan Poikaa majaansa. Mutta jos itse perkele tulisi pyytämään yösijaa, kyllä hän sille antaisi.

 Nyt kuulevat luontokappaleet, kuinka Jumalan Poika itkee. Ja paremmat niillä ovat korvat kuulla, kuinka Jumalan Poika itkee ja valittaa, etteivät ihmiset ota häntä majaansa. Parempi rauha on myös Jumalan äidillä tallissa, kuin kestikievarin majassa, kussa juopuneet kiroavat ja trallaavat. Niin seisokaa nyt te, aasi ja härkäinen, ja kuunnelkaa, kuinka Jumalan Poika itkee, koska hän syntyy tähän kylmään ilmaan. Lakatkaa puremasta teidän olkianne ja kuunnelkaa pystyssä korvin, kuinka Jumalan Poika itkee kylmässä tallissa ja valittaa, että ihmiset ovat niin kovat, etteivät he ota häntä majaansa. Hengittäkää te hänen päällensä ja lämmittäkää häntä teidän hengellänne, ja huoatkaa teidän sydämestänne, koska ihmiset eivät huokaa. Ja koska te panette maata, niin pankaa ensinnä polvillenne ja taas huoatkaa, koska ihmiset eivät huokaa. Kukas tiesi se suuri Luoja, joka makaa seimessä, kuulee teidän huokauksianne odottaen Jumalan lasten ilmestystä. Kuule myös Josefin ja Marian huokaukset, sinä vastasyntynyt Juudan Kuningas. Isä meidän j. n. e.

 

Me kuulemme meidän pyhästä evankeliumistamme, että Josef ja Maria tulivat Betlehemiin veron eli henkikirjoituksen tähden, ja siinä matkassa syntyi Vapahtaja, ja pantiin seimeen, ettei ollut sijaa majassa. Ja muutamat paimenet kuulivat enkeleiltä, että Vapahtaja oli syntynyt Betlehemissä. Ja ne paimenet tulivat sinne ja löysivät Marian lapsinensa. Seuraavaisesti siitä, pitää meidän Jumalan armon kautta tällä kerralla perään ajatteleman , minkä tähden Jumalan Pojalla ei ole sijaa ihmisten majassa, koska hän syntyy tähän maailmaan, eli minkä tähden Jumalan Poika makaa seimessä heinäin ja olkien päällä luontokappaleitten keskellä. Eli minkä tähden ihmiset eivät armahda häntä ja ota häntä majaansa, ja minkä tähden he antavat hänen olla kylmässä tallissa.

Evankelistat muistelevat, että Josef ja Maria joutuivat[46] olemaan yötä tallissa, ettei ollut sijaa majassa. Mutta minkä tähden ei ollut sijaa majassa? Sen tähden ilmankin, että siinä oli paljon muita vieraita. Ja ne vieraat olivat rikkaammat ja kunniallisemmat, kuin Josef ja Maria. Maja oli kestikievarin talo. Ja kestikievari on velkapää vastaanottamaan vieraita ja palkan edestä laittamaan heille yösijan ja ruoan. Mutta kestikievari on tavallisesti[47] semmoinen mies, että hän ottaa kunniallisia vieraita ja maailman herroja majaan. Mutta köyhiä hän ei ota vastaan, sillä hän pelkää, ettei niillä ole rahaa, millä he maksavat edestänsä. Koska siis semmoiset köyhät vieraat tulevat kestikievarin taloon ja pyytävät huonetta, niin vastaa kestikievari: Ei ole majassa sijaa. Menkää hevosen talliin. Ensinnä voi kestikievari kysyä Josefilta ja Marialta, mistäs nämä vieraat tulevat? Ja he vastaavat: Galileasta, Nasaretin kaupungista. Silloin sanoo kestikievari: Tuleekos Nasaretista mitään hyvää? Jos Josef ja Maria sanovat kestikievarille: Me olemme Davidin suvusta, ja me olemme tulleet tänne veron maksamisen tähden, silloin sanoo kestikievari: Davidin suku on niin köyhä, eivätkä ne ole paremmat kuin talonpojat. Menkää muualle. Jos Josef sanoo kestikievarille: Tämä Maria on minun kihlattu emäntä ja hän on vähävoipanen, eikös isäntä olisi niin hyvä ja lainaisi meille huonetta, silloin sanoo kestikievari: Minä näen, että hän on paksuna. Kukas tohtii semmoisia kulkuhuoria ottaa huoneeseen? Ilmankin hän on tullut tänne synnyttämään ja salaamaan sikiönsä, etteivät ihmiset tietäisi, millainen huora se on. Jos Josef vielä sanoo kestikievarille: Ei se ole huora. Minulle on unessa ilmoitettu, että se on Pyhästä Hengestä raskaaksi tullut, silloin suuttuu  kestikievari ja sanoo: Pyhästä Hengestäkös nyt huorat tulevat raskaaksi? Kyllä nyt moni huora sanoo, että hän on tullut raskaaksi Pyhästä Hengestä, mutta eivät semmoiset ole muut kuin villihenget. Menkää talliin ja synnyttäkää siellä. Jos nyt Josef kysyy: Mitkäs vieraat teillä on, koska majassa ei ole sijaa, silloin vastaa kestikievari: maaherrat, voudit, herastuomarit, porvarit ja muut maailman herrat. Ne ovat nyt korttia lyömässä salissa ja punssia juomassa. Ja ne tarvitsevat yön rauhan. Jos nyt Maria, sinun huorasi, synnyttää lapsen yöllä, niin se alkaa täällä parkumaan yöllä, ja ihmiset eivät saa nukkumarauhaa. Ei se passaa. Ja sitten hän sanoo kovin Josefille: Mene huorasi kanssa minne tahdot. Tässä majassa ei ole teille sijaa.

Niin muodoin täytyy Jumalan Pojan äidin mennä kylmään talliin synnyttämään Jumalan Pojan. Koska ihmiset eivät ota häntä majaansa, niin täytyy hänen mennä luontokappaleitten tykö, jotka paremmin tuntevat Luojansa, kuin ihmiset.

Mutta nyt sanovat kaikki kestikievarit: Jos Jumalan äiti tulisi meidän taloomme, niin me ajaisimme ulos majasta kaikki herrat ja talonpojat, ja me ottaisimme hänet kiitollisuudella vastaan. Me sanoisimme punssiherroille: Menkää paskahyysikkään teidän pirunpaskaanne juomaan. Tänne on tullut Jumalan Pojan äiti, ja hän tarvitsee rauhassa olla. Me sanoisimme juomareille, jotka ovat kokoontuneet pirttiin: Menkäät helvettiin sen vuotavan pirunpaskanne kanssa ja juokaa ja kirotkaa ja tapelkaa siellä. Tänne on tullut Jumalan Pojan äiti, joka senkaltaista kirottua elämää ei kärsi, ja hän tarvitsee rauhassa olla.

Mutta minä sanon kaikille maailman kestikievareille, jotka vielä ovat siinä vanhassa juutalaisten uskossa, että jos Jumalan äiti tulisi heidän taloonsa niin kuin Maria, köyhänä, ylenkatsottuna ja raskaana, niin he sanoisivat niin kuin Betlehemin kestikievari: Kuka on velvollinen vastaanottamaan kaikkia kulkulaisia. Menkää navettaan, eli menkää talliin, ja synnyttäkää teidän sikiönne siellä.

Jos me nyt kysyisimme, minkä tähden Jumalan Pojalla ei ole sijaa ihmisten majassa, niin meidän täytyy vastata niin kuin Johannes evankelista: Hän tuli omiensa tykö, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Jos me kysyisimme, minkä tähden Jumalan Pojan täytyy olla hevosen tallissa, koska hän syntyy tähän maailmaan, niin meidän täytyy vastata, niin kuin evankeliumin kirjoittaja: Ei ole sijaa majassa. Ihmiset ovat niin kovat, että he antavat Jumalan Pojan olla kylmässä tallissa. He antavat hänen maata siellä heinäin ja olkien päällä luontokappaleitten keskellä.

Jos Jumalan äiti tulisi niin kuin suuri maailman kuningatar[48], niin kaikki maailman herrat panisivat pois punssilasin ja menisivät ulos häntä vastaan, ja kumartaen rukoilisivat häntä. Jos Jumalan Poika olisi ollut Herodeksen linnassa, niin olisivat kaikki herrat tulleet sinne kumartaen rukoilemaan häntä. Mutta hän syntyi tallissa. Ettei kukaan lainannut hänelle huonetta, sen tähden täytyi hänen olla siinä kylmässä tallissa ja luontokappaleet ottivat hänet vastaan, vaikka eivät ihmiset ottaneet häntä vastaan. Nyt täytyy siis vastasyntyneen Jumalan Pojan olla kylmässä tallissa sillä aikaa kuin maailman ruhtinas on majassa paistamassa persettänsä tulen[49] edessä ja punssia juomassa maailman herrain kanssa. Siellä ne juhlivat[50] salissa ja lyövät korttia. Mutta Jumalan Poika saa olla kylmässä tallissa. Ja kukas maailman herroista menee talliin kumartaen rukoilemaan häntä, vaikka olisi vielä suurempi kuin Jumalan Poika? Ei maailman herroista yksikään menisi kumartaen rukoilemaan häntä, vaan he sanoisivat: Ei Jumalan Poika ole niin köyhä, että hänen pitää oleman tallissa. Eivät talonpojatkaan menisi kumartaen rukoilemaan häntä tallissa. He sanoisivat vain: Ei Jumalan Poika ole niin köyhä, että hänen täytyy syntyä tallissa. Nikodemuksen evankeliumissa seisoo niin, että kaikki herrat, ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja fariseukset pitivät Jumalan Poikaa jalkalapsena. Ja niin pitävät vielä nytkin maailman herrat, että hän on jalkalapsi. Joka paikassa, kussa Jumalan Poika itkee ja surkuttelee maailmanlasten kovuutta ja armottomuutta, etteivät he ota häntä majaansa, sanovat maailman herrat: Se on jalkalapsi ja salavuoteudessa hän on syntynyt.

Mutta ei maailman vaivaisetkaan tahdo mennä hevosen talliin kumartaen rukoilemaan häntä, sillä hän on niin köyhä, ettei maailman köyhät saa häneltä mitään. Hänen äitinsä on vielä yksi muukalainen ja vieras maan päällä, jolla ei ole varaa pitää ristiäisiä. Ei ole kaloleipääkään antamista niille vaivaisille, jotka muka nälän tähden tulisivat talliin katsomaan Jumalan poikaa. Jos se olisi kuninkaan poika, eli jonkun rikkaan herran poika, niin menisivät kyllä vaivaiset sinne katsomaan häntä, sillä he voisivat saada jotakin suuhunsa. Mutta Jumalan Pojan äidillä ei ole mitään antamista maailman vaivaisille, sillä hän on itse köyhä siitä maallisesta tavarasta. Ja jos hän rupeaisi tarjoamaan hengellisiä, niin pakenisivat maailman vaivaiset kauas ja sanoisivat: Jumalan Pojan äitikös semmoinen on. Ei se anna mitään vaivaisille. Hän vain haukkuu. Niin muodoin saa Jumalan Pojan äiti olla rauhassa Poikansa kanssa tallissa, ja Josef kolmantena, siihen asti, että paimenet tulevat katselemaan häntä.

Mutta ei sitä ole pantu kirjaan, mitkä paimenet ne olivat. Jos niillä oli lampaita eli keitureita, eli sikoja, joita he paimensivat. Se ainoastansa on merkitty, että he olivat valvomassa ja vartioimassa heidän laumaansa. Niille ilmestyi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympärivalaisi heitä. Muutamat paimenet eivät jaksa valvoa yöllä, vaikka he tietävät, että paljon on hukkia metsässä. Ja sen tähden ei Herran kirkkaus ympärivalaise heitä. Ja mistäs semmoiset laiskat paimenet, jotka nukkuvat yöllä ja antavat laumansa kaikille pedoille raatelukseksi tulla, mistäs semmoiset paimenet tietävät, missä paikassa Jumalan Poika on syntynyt? Eivät semmoiset paimenet tiedä laumastansa mitään, jopa sitten Jumalan Pojasta.

Mutta ne paimenet, jotka valvovat yöllä ja vartioivat heidän laumaansa, saavat nähdä Jumalan Pojan, koska Herran kirkkaus ympärivalaisee heitä. He saavat kuulla enkeliltä, missä Jumalan Poika makaa. He saavat kuulla sen suuren taivaallisen sotaväen veisaavan ja kiittävän Jumalaa, ja toivottavan maalle rauhaa ja ihmisille hyvän tahdon vastaanottamaan sen ylenkatsotun ja maailmalta hyljätyn, mutta Marialle ja Josefille rakastetun lapsukaisen, joka makaa heinäin ja olkien päällä luontokappaleitten keskellä. Ja luontokappaleet huokaavat, koska ihmiset eivät huokaa sen sydämen kovuuden ylitse, että ihmiset eivät armahda häntä ja ota häntä majaansa, vaan antavat hänen maata siinä kylmässä tallissa. Kuitenkin toivottavat taivaan enkelit niille koville ja armottomille ihmisille hyvän tahdon vastaanottamaan Daavidin Pojan Vapahtajaksi.

Mutta ihmisillä ei ole koskaan hyvä tahto ollut vastaanottamaan sen kaltaista Vapahtajaa, joka seimessä makaa, vaan he ovat häntä vihanneet ja vainonneet hamasta syntymästä asti. Maailman kuninkaat tahtovat hänet tappaa varsin lapsuudessa, ennen kuin hän pääsee suureksi tulemaan. Ja maailman herrat eivät huoli hänestä, niin kauan kuin hän makaa seimessä, vaan luulevat, että Marian Poika on jalkalapsi. Kuitenkin tulevat ne paimenet, jotka ovat valvomassa ja vartioimassa heidän laumaansa pimeyden aikana, koska Herran kirkkaus ympärivalaisee heitä, ja he saavat kuulla enkelin suun kautta, että Vapahtaja on syntynyt, joka on Herra Kristus Daavidin kaupungissa. Ne paimenet, sanon minä, jotka ovat vartioimassa laumaansa, ne tulevat kiiruhtaen Betlehemiin ja löytävät Jumalan Pojan makaavan seimessä. Mutta ne paimenet,  jotka silloin ovat nukkumassa, eivät tiedä mitään Jumalan Pojan syntymisestä.

Niin käykäämme nyt Betlehemiin ja katsokaamme sitä, kuin tapahtunut on, jonka Herra meille ilmoitti. Käykäämme sinne katsomaan, jos se on tosi, että Jumalan  Poika makaa seimessä heinäin ja olkien päällä luontokappaleitten keskellä. Käykäämme sinne katsomaan, jos se on tosi, että ihmiset ovat niin kovat ja niin armottomat, että he antavat sen vastasyntyneen lapsukaisen maata kylmässä tallissa, kussa luontokappaleet huokaavat ja huokauksillansa lämmittävät häntä, koska ihmiset eivät ota häntä majaansa.

On kyllä tosi, niin löytävät ne paimenet, jotka tulevat sinne. On kyllä tosi, että Jumalan Poika makaa seimessä yhdessä kylmässä tallissa. On kyllä tosi, ettei ole hänellä sijaa ihmisten majassa. On kyllä tosi, että härkä ja aasi kuulevat, kuinka tämä taivaallinen lapsukainen itkee, koska hän syntyy tähän kylmään ilmaan. Hän itkee ihmisten kovuuden ja armottomuuden tähden, jotka eivät ota häntä majaansa, vaan antavat hänen maata kylmässä huoneessa ja itkeä siellä ja valittaa, ettei ole hänelle annettu suojaa, koska hän oli niin köyhä ja alaston.

Maailman herrat eivät ota häntä majaansa, sillä he eivät saa nukkumarauhaa, jos hän rupeaa itkemään ja valittamaan heidän sydämensä kovuuden tähden. Ja sen saman syyn tähden eivät kestikievarit tahdo ottaa häntä majaansa, sillä heillä on niin paljon muita vieraita, jotka ovat kunniallisemmat kuin Jumalan Poika. Heillä ovat salit ja kamarit täynnä maailman herroja, jotka tarvitsevat nukkua rauhassa. Ja kestikievarin pirtissä on paljon talonpoikia, jotka siellä veronkantamisen aikana juovat ja trallaavat. Ei hän raski niitäkään ulos ajaa ja ottaa Jumalan Poikaa siihen majaan.

Eivät viinaporvarit ota Jeesusta majaan, sillä he joutuisivat[51]  kaatamaan viinojansa maahan, jos he ottaisivat Jumalan Pojan majaansa. Eivät maailman vaivaisetkaan huoli Jumalan Pojasta, sillä hän on niin köyhä, ettei hänellä ole mitään antamista vaivaisille muuta kuin evankeliumi. Ja vaikka tämän maailman vaivaiset luulevat, että Jumalan Poika on armollisempi heille kuin rikkaille, niin hän on kuitenkin sanonut opetuslapsillensa, että teillä on aina vaivaiset, ja koska ikänänsä te tahdotte, niin te saatte antaa heille, mutta minä en ole aina teillä. Tässä paikassa kuuluu niin kuin Vapahtaja  tahtoisi itsellensä saada sitä kallista narduksen voidetta, jota Juudas tahtoi antaa vaivaisille. Mutta jos tämä kallis narduksen voide olisi myyty 300 penninkiin ja annettu vaivaisille, niin olisivat kyllä maailman suruttomat vaivaiset kiittäneet Juudasta enemmän kuin Vapahtajaa, jolla ei ole mitään antamista.

Niin muodoin saa nyt Jumalan ja Marian Poika asua siinä kylmässä tallissa, koska ihmiset ovat niin armottomat ja kovat, etteivät he ota häntä majaansa. Siellä hän saa nyt maata seimessä ja valittaa, että hänellä on kylmä. Jos luontokappaleitten huokauksista ei tule lämpimämpi henki, joka häntä hautoo, niin hän saa kyllä ihmisten tähden olla siinä kylmässä  huoneessa.

Vai onkos tässä joku sielu, joka armahtaisi sitä vastasyntynyttä Jumalan ja Marian Poikaa ja ottaisi hänet majaansa? Onkos tässä yksikään, jonka sydän värisee ajatellessansa sitä sydämen kovuutta ja armottomuutta, jolla maailman ihmiset sulkevat ulos sen pikkuisen Marian Pojan majastansa? Onkos tässä yksikään, jolla olisi vielä sen verran sijaa majassa, että hän ottaisi ja armahtaisi sitä köyhää, ylenkatsottua ja parkuvaista lasta, joka nyt makaa kylmässä huoneessa ja valittaa, etteivät ihmiset ota häntä majaansa, vaikka Josef ja Maria ovat rukoilleet isäntää ja emäntää, ja pyytäneet huonetta, ei itse tähtensä, mutta Jumalan Pojan tähden, jolla ei ole huonetta?

Armahtakaa häntä, te hengessä vaivaiset, te murheelliset ja epäileväiset sielut. Armahtakaa häntä, ja ottakaa te Jeesus majaan, koska muut eivät ota häntä. Ottakaa te Jumalan köyhä Poika majaanne, ja kumartaen rukoilkaa häntä, sillä luontokappaleet aina kumartavat polviansa hänen edessänsä, ennen kuin he panevat maata, ja sitten huokaavat odottaen Jumalan lasten ilmestystä. Amen

_____________________________________________________________

/ Jäljennös. M. E. Miettisen kopio / Norrbottens läns landskanslis arkiv Härnösand /

 

N:o 11       JOULUPÄIVÄNÄ 1852 (AAMUSAARNA)

 

Luetussa pyhässä evankeliumissa evankelista ja apostoli Johannes puhuu hengellisestä valkeudesta, joka syttyi maailmassa Vapahtajan syntymän kautta. Hän puhuu ensin Sanasta, joka oli Jumalan tykönä. Tämä Sana ei ollut mikään Jumalan puhuma sana, eikä myöskään kirjoitettu sana, vaan Jumalaa itseään kutsutaan tässä Sanaksi. Johanneksen viimeisinä elinvuosina oli joitakin maailmanviisaita, jotka olivat tunnustavinaan kristillisyyttä, mutta he olivat itse asiassa luuloviisaita pakanoita, jotka yrittivät selittää Vapahtajan jumalallista luontoa. He väittivät, että Sana oli sama kuin järki ja tämä järki olisi jotakin muuta kuin Jumala itse. Mutta Johannes osoittaa, että Jumala itse oli Sana, eli Jumala ja Jumalan viisaus ovat yhtä. Sitten hän osoittaa, että kaikki on luotu Jumalan Sanan kautta, ja tällä Sanalla hän tarkoittaa Jumalan Poikaa, joka on maailman Vapahtaja. Siten myös Jumalan Poika on meidän Luojamme eli elämämme antaja. Hänessä oli elämä, toisin sanoen hän oli itsessään elämä ja ylläpitää ihmisenkin elämän. Mutta on jo vaikeampi ymmärtää, kuinka tämä elämä on ihmisten valkeus. Luonnollinen elämä ei voi olla ihmisten valkeus, koska se ei tuota eikä sisällä mitään valaistusta.

Vaan hengellinen elämä on ihmisen valkeus, mutta hengellinen elämä on vielä salatumpi kuin luonnollinen elämä. Vielä ei kukaan ole voinut käsittää tai ymmärtää, mitä elämä on. Se on meille aivan käsittämätöntä, kuinka ihminen voi elää. Kuitenkin kaikilla ihmisillä on se usko, että Jumala ylläpitää ihmisen elämän. Ja tämä usko on varmasti hyvä, jos ihminen hoitaisi luonnollista elämäänsä niin, että hän voisi vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Mutta useimmat ihmiset lyhentävät omaa elämäänsä jumalattomuudellaan, he lyhentävät maallista elämäänsä juopumuksella, haureudella, laiskuudella ja maallisilla huolilla, niin että vähän on ihmisiä, jotka eivät kuole ennen aikaansa.

Jos nyt luonnollinen elämä on niin ihmiseltä salattu, ettemme voi käsittää, mitä tämä elämä on ja kuinka voimme elää täällä maailmassa, niin hengellinen elämä on vielä salatumpi järjeltä, joka ei voi käsittää, mitä se on ja mistä se koostuu. Mutta koska Johannes sanoo, että elämä on ihmisten valkeus, niin hän tarkoittaa varmasti hengellistä elämää, joka on valkeus eli totinen tieto Jumalasta, sillä ruumiillinen elämä ei ole mikään tieto. Mutta hengellinen elämä ei ole pelkkää tietoa vaan myös tunnetta, jonka ainoastaan hengellinen ihminen tuntee. Hengellinen elämä on valkeus eli totinen tieto armonjärjestyksestä, joka voi olla ainoastaan sillä, joka on kokenut hengellisen elämän vaikutuksia. Sen tähden luonnollinen ihminen hapuilee pimeydessä ja tietämättömyydessä totisesta kristillisyydestä. Hän ei tiedä, mitä totinen kristillisyys on.

Edelleen hän sanoo, että valkeus paistaa pimeydessä ja pimeys ei le sitä käsittänyt. Tässä hän tarkoittaa valkeudella hengellistä valkeutta, joka paistaa pimeydessä, mutta pimeydellä hän tarkoittaa hengellistä pimeyttä, joka on tietämättömyyttä Jumalasta ja hengellisistä asioista, tiedon puutosta totisen kristillisyyden olennosta. Niin kuin luonnollinen ihminen ei voi käsittää, mitä totinen kristillisyys on, niin ei hän voi myöskään käsittää, mikä hengellinen valkeus pimeydessä paistaa. Sillä hän näkee hyvin, että hengellinen valkeus paistaa, mutta hän ei voi käsittää, mikä valkeus se on; hän ei voi käsittää, onko se perkeleen sytyttämä valkeus vai onko se Jumalan sytyttämä valkeus.

Gamaliel oli valistunein mies neuvostossa, kun tuli kysymys kristillisyydestä, mutta hän ei tiennyt, oliko se Jumalasta vai oliko se ihmisistä. Eivät juutalaisetkaan tienneet, oliko Johannes Kastaja Jumalasta vai ihmisistä. Ja kaikkialla, missä kristillisyyden valkeus syttyy, ovat pimeyden henget tietämättömiä siitä, mikä valkeus se on. Muutamat arvelevat, että kristillisyys on kauhea eksytys, jota kukaan järjellinen ihminen ei voi vastaanottaa. Muutamat maailmanviisaat ovat väittäneet, että maailma olisi paljon onnellisempi, jos kristillisyyden haaveilu ei olisi tullut maailmaan. Toiset ovat väittäneet, että Jeesus Nasaretilainen oli siveyden esikuva, joka tahtoi opettaa ihmisiä elämään siveästi ja järjellisesti. Toiset ovat väittäneet, että Jeesus Nasaretilainen oli pettäjä, joka halusi herättää huomiota ja houkutella tykönsä yksinkertaista kansaa. Toiset ovat väittäneet, että Kristuksella oli suurempi ymmärrys kuin muilla ihmisillä ja että sen vuoksi häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi, mutta ettei hänkään silti ollut enempää kuin ihminen. Tästä maailman tavasta arvioida Vapahtajan persoonaa nähdään, että maailma ei ole voinut käsittää, mitä hän oikeastaan tahtoi ja tarkoitti.

Sen tähden hänen jaloin opetuslapsensa on kirjoittanut tämän päivän evankeliumissa, että valkeus tuli maailmaan mutta pimeys ei voinut sitä käsittää. Jos maailma on langettanut niin nurjia arvosteluja Vapahtajasta, kuinka kristitty voi odottaa maailmalta parempaa arvostelua? Jos he ovat kutsuneet Mestarin Belsebubiksi, miksi he kutsuvat hänen opetuslapsiaan? Kristillisyyden valkeus on ollut kaikkina aikoina vihattava. Pimeyden henkien, jotka ovat tottuneet lapsuudesta asti elämään mustassa pimeydessä, täytyy osaksi pelätä valkeutta, osaksi vihata valkeutta. Mutta niillä, jotka asuvat pimeydessä, on suuri halu nähdä, mitä valkeudessa asuvat toimittavat. Vaikka pimeyden henget tekevät pimeyden töitä, he ovat kuitenkin saaneet kirkkaat silmät ja terävän näön näkemään kristittyjen vikoja.

Juutalaiset löysivät monia vikoja ja puutoksia Vapahtajan elämästä. Hengellinen viha oli antanut heille sen valistuksen, että Jeesus Nasaretilainen oli pettäjä, että hänellä oli perkele. Johannes Kastajallakin oli perkele. Ja jokaisella, joka alkaa nuhdella ihmisiä heidän jumalattomasta elämästään, on perkele. Hän on pettäjä. Niin tuomitsee maailma. Juuri sen tähden, että valkeus tuli maailmaan, täytyy kaikkien kääntymättömien ja uudestisyntymättömien vihata valkeutta, koska heidän työnsä ovat pahat. Peittääkseen oman jumalattoman vaelluksensa pimeyden henkien täytyy vihata kristillisyyden valkeutta, koska he pelkäävät, että heidän alhaiset ja häpeälliset työnsä tulevat päivänvaloon.

Kaikkina aikoina on ollut fariseuksia, jotka ovat hyvin terävänäköisiä kristittyjen elämän suhteen, ja näillä fariseuksilla on myös oma uskonsa, joka perustui Vapahtajan aikana Moosekseen, ja Lutherin aikana tämä kuollut usko perustui paavikuntaan, mutta meidän aikanamme fariseusten usko perustuu Lutherin kirjoituksiin. Niin arvelevat kaikki fariseukset ja armonvarkaat, että heidän uskonsa on yhtäpitävä Lutherin uskon kanssa. Nämä mustat henget eivät voi myöskään kärsiä tai käsittää kristillisyyden valkeutta, koska perkele on uskotellut heille, että tämä valkeus on riettaan hengen tuohusvalkea. Sellaisille armonvarkaille perkele on muuttanut itsensä valkeuden enkeliksi, hän on uskotellut heille, että oikea valkeus on kipinä pohjattomuudesta. Ja sen tähden eivät armonvarkaat tohdi tulla lähemmäksi tätä valkeutta, koska he pelkäävät pyhää valkeaa, jota Vapahtaja tuli sytyttämään maan päälle.

Moni kärpänen pörisee sytytetyn kynttilän ympärillä, mutta muutamat kärpäset lentävät suoraan kynttilänliekkiin, missä ne polttavat siipensä. Siinä ne sitten makaavat selällään ja potkivat. Mutta kaikki pimeyden henget vihaavat valkeutta, koska heidän pahat työnsä voivat tulla ilmi kristillisyyden valkeuden kautta. Kaikki varkaat ja huorat vihaavat valkeutta, kaikki viinaporvarit ja juomarit vihaavat valkeutta, siveät huoratkin vihaavat valkeutta, rehelliset varkaat vihaavat valkeutta, raittiit juomarit vihaavat valkeutta, armonvarkaat vihaavat valkeutta. Ainoastaan ne sielut, jotka on vapahdettu pimeyden valtakunnasta armon ja elävän uskon kautta, rakastavat valkeutta, joka palaa Betlehemissä.

Mutta kuinka monta niitä on, jotka rakastavat tätä valkeutta? Ehkäpä vain Joosef ja Maria ja paimenet, jotka valvovat laumaansa. He rakastavat tätä valkeutta ja tulevat valkeuteen. Joosef ja Maria, jotka rakastavat tätä valkeutta, istuvat nyt yksinään seimen äärellä valvoen vastasyntyneen Vapahtajan vierellä ja odottaen Israelin lohdutusta. Huoaten he odottavat nousevan päivän koittoa. Kuitenkin täytyy Joosefilla ja Marialla olla vahva usko, sillä näyttää mahdottomalta, että alastomasta lapsesta, joka nyt makaa seimessä heinien ja olkien päällä härkien ja aasien keskellä, tulee maailman valkeus ja maailman Vapahtaja. Näyttää aivan mahdottomalta meidän järjellemme, että lapsesta, jota kuninkaat vihaavat ja vainoavat jo nuorena, tulee Israelin kuningas ja että hän levittää valtakuntansa yli koko maanpiirin. Mutta Jumala ei olisi Jumala, ellei hän voisi tehdä ihmeitä. Sinusta näyttää tosin pimeältä, Joosef ja Maria, mutta ole kuitenkin kärsivällinen ja usko ja odota vähän aikaa, kunnes tämä lapsi varttuu ja alkaa levittää oppiaan ympäri maata. Silloin saat nähdä, että Jumalan neuvot ovat ihmeellisiä. Tästä lapsukaisesta, joka itkee seimessä, kasvaa suuri kuningas. (Amen)

______________________________________________________

Alkuperäinen, ruotsinkielinen / SKHS Kollerin kokoelma /

 

 

N:o 12   JOULUNA 1859 (PÄIVÄSAARNA)

 

Luetussa pyhässä evankeliumissa apostoli Johannes puhuu Sanasta, joka tuli lihaksi. Ja monet korkeasti oppineet ovat mietiskelleet tätä raamatunpaikkaa. He ovat nimittäin tahtoneet käsittää, kuinka Sana saattoi tulla lihaksi, mutta vielä he eivät ole kyenneet selittämään tätä raamatunpaikkaa niin selvästi, että kukaan yksinkertainen olisi voinut käsittää sen. Meidän uskonkappaleisiimme kuuluu tosin, että Poika on syntynyt Isästä iankaikkisuudessa ja ajan täytyttyä hän syntyi neitsyt Mariasta. Mutta kun me emme voi käsittää järjellämme luonnollista sikiämistä, kuinka voisimme silloin käsittää järjellämme yliluonnollisen syntymän ja yliluonnollisen sikiämisen. Mutta jo Johanneksen aikana oli joitakin oppineita, niin kutsutuita maailmanviisaita, jotka mietiskelivät kovasti tätä asiaa, kuinka Jumalan Poika oli syntynyt Isästä iankaikkisuudessa ja kuinka hän sikisi Pyhästä Hengestä jne. Mutta miten kauan he sitten mietiskelivätkin tätä asiaa, niin he eksyivät, sillä he tahtoivat käsittää ensin ja uskoa sitten.

Näitä korkeasti oppineita maailmanviisaita eli filosofeja vastaan Johannes kirjoitti evankeliuminsa, ettei väärä oppi eksyttäisi ja viettelisi kristityitä. Ja tämä väärä oppi oli ennen kaikkea se, ettei Jeesus Nasaretilainen ollut Jumala vaan ihminen, jolle oli annettu suurempi ymmärrys kuin muille ihmisille. Ja tätä suurempaa viisautta kutsuttiin Jumalan viisaudeksi eli Logokseksi, joka merkitsee sekä viisautta että järkeä. Apostoli Johannes kirjoitti evankeliuminsa näitä maailmanviisaita vastaan, jotka kielsivät Kristuksen jumaluuden, ja osoitti, että Sana eli Jumalan viisaus oli jo ennen luomista ja tämä Sana tuli nyt lihaksi.

Mutta tätä salaisuutta ei kukaan ihminen voi käsittää eli ymmärtää, vaan se riippuu siitä, uskotko sinä, että hän on Jumalan Poika, syntynyt Isästä iankaikkisuudessa ja siinnyt Pyhästä Hengestä neitsyt Marian kohdussa. Tätä eivät juutalaiset uskoneet, vaan he uskoivat, että hän oli Joosefin poika. Mutta apostoli Pietari oli ensimmäinen, joka alkoi uskoa, että Jeesus oli Jumalan Poika, ja siitä lähtien kaikilla kristityillä on ollut sama usko kuin Pietarilla. Ja tätä uskoa on pidetty niin välttämättömänä kristityille, että joka ei uskonut, että Jeesus oli Jumalan Poika, julistettiin pannaan eli suljettiin ulos seurakunnasta. Häntä pidettiin turkkilaisena ja pakanana. Mutta mitä auttaa meitä nyt se usko, että Jumalan Poika on tullut ihmiseksi, että hän on vaeltanut täällä maan päällä, että juutalaiset ovat syyttäneet häntä pettäjäksi ja kapinoitsijaksi, että roomalainen maaherra Pontius Pilatus on tuominnut hänet kuolemaan? Mitä auttaa tämä usko, jos se on ainoastaan pääkallossa? Saat kyllä uskoa, mitä apostolit ovat saarnanneet, että tämä Pontius Pilatuksen kuolemaan tuomitsema juutalainen on tuomittu syyttömästi kuolemaan. Saat kyllä uskoa, että hän kuoli todella ristillä, että hän virkosi jälleen ja nousi kuolleista, vaikka nykyään on monta, jotka eivät usko sitäkään, vaan arvelevat elämän olleen kuitenkin jäljellä hänessä, vaikka hänestä tuli valekuollut.

Mutta mitä sinua auttaa tämä usko, että hän kuoli todella ja virkosi jälleen, jos et usko tätä samalla mielenlaadulla ja samalla taivaan ilon esimaulla, jota opetuslapset tunsivat pääsiäisiltana, kun he näkivät hänen seisovan jälleen elävänä heidän silmiensä edessä? Niin, vaikka uskoisitkin, että häntä piinattiin ja hänet ristiinnaulittiin sinun syntiesi tähden, ei tästä uskosta ole mitään hyötyä, jos elät edelleen kuin pakana. Sillä Vapahtajan viattoman kärsimisen ja kuoleman tarkoitus oli, että tämä kävisi niin sydämeesi, että sinä sen kautta kääntyisit ja uudestisyntyisit. Sillä ei sinulle voi olla mitään hyötyä siitä, jos uskot kaiken, mitä Kristuksesta on kirjoitettu, jollet tunne siitä havaittavaa muutosta omassa sydämessäsi, jos olet edelleen sama pakana kuin tähänkin saakka.

Sillä jos tutkit Jumalan Sanaa oikein, niin saat nähdä, että opetuslapset kokivat havaittavan muutoksen sinä aikana kun Vapahtaja makasi haudassa. Ensin he lankesivat epätoivoon. Heidän täytyi tässä tilassa itkeä ja parkua. Tämä toivoton murhe oli ensimmäinen muutos, jonka heidän sydämensä täytyi kokea ja tuntea. Tämä opetuslasten murhe ja epätoivo vastaa nyt katumusta ja synninsurua eli omantunnontuskaa, jonka Luther vaatii kaikilta kannattajiltaan, koska Lutherilla itsellään on ollut vakava synninsuru ennen kuin hän saattoi tulla uskoon. Vai oletteko te niin tyhmiä, ettette voi käsittää, että Luther on mietiskellyt ja juuri tämä Lutherin mietiskely oli syynä hänen kääntymiseensä ja uudestisyntymiseensä? Ja jollei Luther olisi mietiskellyt, niin me olisimme vielä tänäkin päivänä paavikunnassa. Tämä Lutherin mietiskely avasi ensin hänen silmänsä, niin että hän näki sen väärän autuuden perustuksen, johon paavikunta nojasi.

Saatte uskoa, että paavikunnassa vaaditaan myös kääntyminen, parannus ja uudestisyntyminen, samoin kuin luterilaisuudessa. Mutta on pienen pieni ero luterilaisen ja paavikunnassa vaaditun uudestisyntymisen välillä. Sillä Luther opettaa meille, että ihminen tulee vanhurskaaksi ja autuaaksi yksin uskon kautta ilman tekoja, mutta paavikunnassa harjoitetaan sitä oppia, että ihminen ei tule autuaaksi yksin uskosta ilman töitä, vaan että työt kuuluvat vanhurskauttamiseen. Tämä on juuri pääkappale paavikunnassa, että rakkauden täytyy olla uskon perustus, mutta tämä pieni ero opissa on kuitenkin niin suuri, että Lutherin oli mahdotonta tehdä sovintoa paavin kanssa. Niin, tämä pieni ero opissa on niin suuri, että kun Lutherin ystävät tahtoivat järjestää niin, että Luther tekisi sovinnon paavin kanssa, niin Luther kirjoittaa ystävilleen: “Te olette ryhtyneet toimeen sovittaaksenne Lutherin paavin kanssa, mutta huomatkaa, etten minä voi sovittaa Kristusta Belialin kanssa.”

Mutta tätä Lutherin oppia uskosta ei ole ymmärrettävä niin, että ihminen saisi elää niin kuin tahtoo ja vain uskoa tulevansa autuaaksi. Sillä Luther ei ollut sellainen mies, joka eli niin jumalattomasti kuin nykyään luterilaisuudessa eletään, vaan Luther vaati ensin totisen parannuksen ja vilpittömän katumuksen synnistä, totisen kääntymisen ja uudestisyntymisen, jota kaikki lainopettajat vaativat, nimittäin oman parannuksen. Vaan Luther vaatii sellaisen uudensyntymisen, joka on tunnettava sydämessä. Hän vaatii sellaisen uskon, joka tekee ihmisen iloiseksi ja rohkeaksi kuolemassakin, sellaisen uskon, josta seuraa rakkaus, mutta jonka perustuksena ei ole rakkaus.

Luther ei ole opettanut: “Tee vapaasti syntiä, kunhan vain uskot”, vaan hän on opettanut: “Usko ensin, niin voit voittaa synnin”. Luther ei ole opettanut: Sinun ei tarvitse mietiskellä, sinun ei tarvitse olla murheissasi autuudestasi, kyllä tulet autuaaksi vähemmällä itkemisellä ja rääkymisellä.” Sillä niin opettavat tämän maailman viisaat siveyden opettajat. “Sinun ei tarvitse itkeä ja parkua kuten opetuslasten, sinun ei tarvitse mietiskellä, vaikka Luther on mietiskellyt. Vain tekopyhät arvelevat, että he voivat voittaa autuuden sellaisella itsekidutuksella. Ei, jos alat pelätä, ota ryyppy, niin kyllä murhe menee ohi. Toimi vain kunniallisesti ja rehellisesti, niin Jumala huolehtii kyllä lopusta. Niin, Jumala olisi väärä Jumala, jos hän tuomitsisi rehellisiä ja nuhteettomia iankaikkiseen rangaistukseen. Niin! Kun teen jokaiselle oikein, niin ei minun tarvitse pelätä seurauksia.” Niin ajattelee ja puhuu nykyisin moni, sekä oppinut että oppimaton.

Mutta niinhän pakanatkin ajattelivat. Siveyshän oli pakanoidenkin autuuden perustus. Kyllä pakanatkin tiesivät, että “siveys palkitsee itse itsensä ja tulee yhä laveammin palkituksi”. Mutta jos autuuteen ei tarvittaisi muuta kuin siveys, niin olisi helppoa tulla autuaaksi. Silloin kaikki siveät pakanatkin tulisivat autuaaksi, sillä pakanoiden joukossa on ollut varsin monia, jotka ovat eläneet siveämmin kuin ne kastetut pakanat, joita nykyisin kutsutaan kristityiksi. Kaikkia, jotka on kastettu, kutsutaan nykyisin kristityiksi. Mutta kuinka monta niitä on, joita voi pitää totisina kristittyinä?

Muutoin jokainen voi käsittää, että jos autuuden saavuttamiseen ei tarvittaisi muuta kuin niin suuresti ylistetty siveys, mikä on sitä, että tekee oikein jokaiselle, niin ei Vapahtajaa tarvittaisi. Vain muutamat törkeät varkaat ja kelmit tarvitsisivat silloin armoa, koska he eivät ole välittäneet siveydestä ja velvollisuudesta. Sanalla sanoen: törkeimmät rikolliset olisivat ainoita, jotka tarvitsisivat armoa ja syntien anteeksiantamusta. Ehkäpä Vapahtaja on tullut ainoastaan varkaiden ja kelmien tähden maailmaan?

Vai mitä arvelette? Ei kai Jumalan ainoan Pojan tarvitse syntyä köyhyydessä, tulla pilkatuksi, vaivatuksi, ristiinnaulituksi ja tapetuksi rehellisten, siveiden ja kunniallisten ihmisten tähden? Ei, ei ensinkään niiden tähden, jotka tekevät jokaiselle oikein ja elävät siveästi. Sellaisten rehellisten, siveiden ja kunnollisten ihmisten ei tarvitse paljon kursailla Herramme edessä. Sillä heillähän on varma ja vahva autuuden perustus itse siveydessä, joka palkitsee itse itsensä ja tulee vielä laveammin palkituksi.

Jos Herramme ei tahdo päästää heitä taivaan valtakuntaan, kun he tulevat hienoissa vaatteissa, silkissä, hevosten, vaunujen ja matkustajien kanssa, niin he tuntevat kyllä tien toiseen kartanoon, missä kaikki iankaikkisuuteen matkustavaiset otetaan huomaavaisesti ja hyvin kohteliaasti vastaan, missä talon isäntä ottaa vieraat vastaan hattu kädessä ja sanoo: “Tervetuloa seurueeseeni. Toivon, että ette kuulu niihin haaveilijoihin, jotka puhuvat seimen lapsesta, niihin haaveilijoihin, jotka huokaavat kuin luontokappaleet, jotka itkevät ja parkuvat kuollutta juutalaista, jotka esiintyvät kristittyinä ja ovat vain ulkokullatuita?” “Me emme ole haaveilijoita”, vastaavat ne, jotka ovat tehneet jokaiselle oikein ja eläneet siveästi. “Me olemme rehellisiä ja kunnollisia ihmisiä; olemme täyttäneet velvollisuutemme vertaisiamme ja eläimiä kohtaan, ja toivomme, ettei kukaan voisi syyttää meitä mistään rikoksesta.” “No, hyvä on”, sanoo isäntä, joka antaa kutsua itseään “Luciferiksi”, mikä tarkoittaa valonkantajaa.

Minne ne nyt menevät, jotka puhuvat seimen lapsesta, ja ne, jotka kuvittelevat enkeleiden laulaneen heille, ja ne, jotka uskovat tämän lapsen olevan Jumalan Pojan, ja ne, jotka uskovat tämän lapsen olevan maailman Vapahtajan? Eivätkö yksinkertaiset paimenet tule häpeällisesti petetyiksi, kun he kuvittelevat kuulleensa enkelten laulua, kun he ovat kuulleet joutsenten laulua, kun he kuvittelevat köyhän kanan voivan tulla koko maailman Luojan äidiksi, ja ilmoittavat sellaisia hulluuksia koko kaupungin väelle? Niin, minnepä sellaiset yksinkertaiset ihmiset menevät, kun he kuoleman kautta erkanevat täältä? Perkeleen vihan he ovat herättäneet, ja maailman lapset eivät halua heitä lähelleen edes iankaikkisuudessa. Jumala pitää heistä huolen. Hän kätkee heidät rauhansa asuntoihin, missä he saavat kuulla vielä kerran enkelten laulua ja missä heidän sydämensä riemuitsee sanomattomasti Jumalan Pojasta, että hänestä tuli heidän Vapahtajansa. Amen.

_________________________________________

Alkuperäinen ruotsinkielinen / A. Merikallion kokoelma

/ Oulun maakunta-arkisto /

 

 

N:o 13    1 SUNN. UUDENVUODEN PÄIVÄSTÄ (katkelma)

 

...ti, etteivät ruumenet kelpaa viskaajalle ruuaksi. Ja vaikka Pohjan maalla, kussa on polttopuita ilmankin viljalti, ei polteta ruumenia. Mutta Kaanaan maalla, kussa ei ole niin paljon polttopuita kuin täällä, siellä poltetaan ruumenia.

Nyt on kysymys tämä: Kutkas ovat ruumenet? Eivät armonvarkaat tahdo omistaa itsellensä tätä paikkaa Raamatusta. Mutta me kuulemme kaikista asianhaaroista, että ne ovat ruumenet, sillä armonvarkaat ovat likimmäiset Jumalalle, niin kuin ruumenet ovat likimmäiset viskaajalle. Ja niin kuin ruumenet eivät pakene ollenkaan edemmäksi, vaikka riihenperkaaja viskaa niitä samalla voimalla kuin nisuja, niin armonvarkaat eivät pakene sen Suuren Viskaajan kädestä, vaikka hän niitä viskaa. Ja minkäs tähden he eivät pakene? Sen tähden, että tuuli vastustaa. Nämä ruumenet eivät pakene, vaikka heitä viskataan.

Mutta älä huoli, koska viskaaja kerkiää viskaamasta, saavat ruumenet nähdä, mihinkä heitä viimein viskataan. Ei hän ole vielä kerinnyt viskaamasta. Mutta aika tulee, että hän alkaa mittaamaan, paljonko hän on saanut jyviä pellostansa. Ja silloin hän polttaa ruumenet sammumattomalla tulella. Mihinkäs virneet pannaan, joita viskaamalla ei saateta erottaa jyvistä? Pannaanko niitä jyväin kanssa sekaisin aittaan? Ei suinkaan, sillä niistä tulee paha maku elolle, jos heitä jauhatetaan sekaisin nisujyväin kanssa. Mutta minä luulen, että seulomalla erotetaan virneet jyvistä. Ja sillä lailla puhdistetaan nisut. Vaikka Kaanaan maassa ei kasva niin paljon virneitä kuin täällä, kussa pelto ei ole vielä korjattu. Mutta ei suinkaan se suuri Riihenperkaaja, josta Johannes puhuu, syö virneitä eikä kalhoita, vaan puhdasta eloa tahtoo hän syödä.

Koska nyt se suuri Riihenperkaaja on perkaamassa riihensä, ja ruumenet, joita paljon on, eivät pakene kauas viskaajan kädestä, niin niiden harvain  sielujen, joita riihenperkaaja on saanut työmiehiksi ja apulaisiksi siinä riihen perkaamisessa, pitäisi rukoilla siementen Herraa, että he saisivat päiväpalkkansa, ei rahassa, mutta elossa, että koska siementen puutos tulee, heillä olisi siemeniä pantavaksi maahan, joka on puhdas virneistä. Sillä vaikka tänä vuonna on saatu vähäsen pellosta, kuka tiesi pahat vuodet tulevat, koska ei ole mitään pantavavaksi riiheen, eikä mitään perkaamista. Niin kuin te muistatte ennen olleen.

Jos nyt ette säästä pahan vuoden varaa tulevaiseksi ajaksi, niin ei ole viimein siementäkään omasta takaa. Ja millä sitten kylvetään, koska siemenet loppuvat? Älkää syöttäkö eloanne hevosille ja luontokappaleille, vaan säästäkää, säästäkää vaivaisille, jotka nääntyvät nälässä. Sillä ne tarvitsevat paremmin eloa kuin hevoset ja keiturit, joille pitää annettaman risuja pureskella.

Nyt me korotamme sydämemme huokauksilla sen suuren Riihenperkaajan tykö, joka kokoaa nisut aittaansa, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella, että hän lainaisi meille siementä, puhdasta ja virneetöntä, että me saisimme hänen esimerkkinsä jälkeen kylvää hänen pyhän siemenensä peltoon, ja että ne siemenet putoaisivat hyvään maahan. Kuule sinä suuri siementen Herra köyhäin peltomiesten rukous: Isä meidän, joka olet taivaassa j. n. e.

 

Tämän päivän pyhässä evankeliumissa puhutaan Vapahtajan kasteesta, joka tapahtui Jordanin virrassa. Mutta me tiedämme, ettei olisi Vapahtaja tarvinnut kastetta, joka ilman kastetta oli puhdas ja synnitön. Kuitenkin tahtoi hän esimerkillänsä pyhittää tämän pyhän toimituksen, että se tuli pyhäksi sakramentiksi. Sillä me olemme kaikki synnillisestä siemenestä syntyneet, ja tarvitsemme uudensyntymisen peson kautta tulla puhdistetuksi siitä saastaisuudesta ja synnin loasta, joka on tarttunut ihoon äidin kohdusta.

Me puhumme nyt siitä hengellisestä kasteesta, joka tapahtuu Pyhällä Hengellä ja tulella. Koska vastasyntynyt ihminen kastetaan Pyhällä Hengellä ja tulella, tulee hän puhdistetuksi siitä synnin saastaisuudesta, joka on tarttunut ihoon äidin kohdussa. Me olemme tosin ennen vedellä kastetut ja siinä kasteessa ylös otetut Jumalan armoliittoon. Mutta tämä kaste ei saata meitä puhdistaa synnin saastaisuudesta, koska me olemme jälkeen rikkoneet kasteen liiton ja saastuttaneet meidän sielumme vuotavalla pirun paskalla ja vanhan Aatamin sonnalla. Piru on paskantanut meidän päällemme. Ja siitä pirun paskasta nousee semmoinen haju, ettei taivaallinen Vanhin saata ottaa meitä syliinsä, ennen kuin hän pesee vasta uudesta syntyneitä puhtaaksi siitä synnin saastaisuudesta Pyhällä Hengellä ja tulella.

Kyllä vissimmästi suruttomat luottavat paljon sen päälle, että he ovat kerran kastetut vedellä. Mutta eivät ne sokeat raukat tiedä, että piru on jälkeen monta tuhatta kertaa paskantanut heidän päällensä. Ja että he ovat niin hirmuisesti sokaisseet itsensä paskalla ja vanhan Aatamin sonnalla, etteivät he enää tyhjä[52] tunne pirun paskaa sisältä. Niin kuin sika usein seisoo paskahyysikän alla, niin seisoo myös luonnollinen ihminen pirun paskahyysikän alla, eikä moiti ollenkaan, että piru laskee vuotavan ja vetelän sontansa hänen päällensä. Moni hengellinen sika aukaisee vielä suunsa ja ottaa makealla himolla vastaan, mitä rietas perseestänsä laskee. Ei suinkaan hengellinen sika laita laiduntansa, koska hän seisoo pirun paskahyysikän alla ja syö pirun paskaa ja vanhan Aatamin sontaa.

Moni hengellinen sika pitää sitä vuotavata pirun paskaa makeana, vaikka hänellä olisi parempaa ruokaa tarjona. Mutta ei hän huoli siitä paremmasta ruuasta, niin kauan kuin se vuotava pirun paska vuotaa pirun perseestä. Nyt tahtoo semmoinen hengellinen sika tulla Taivaallisen Vanhimman syliin semmoisena, paskassa ja sonnassa, niin kuin hän on. Ei hän ole ainoastansa ulkonaisesti sokaistu, mutta pirun paska on painanut hänen lihansa, ettei se kelpaa muille kuin pirulle paistiksi. Ei semmoinen tule puhtaaksi sillä, että häntä on kerran kastettu vedellä, sillä hän on, niin kuin Paavali kirjoittaa kreetalaisista, pesty sika, joka menee taas tahraamaan itsensä loassa.

Ja kyllä moni luulee, että semmoinen sika, joka kerran pesty on, ja on jälleen tahrannut itsensä loassa, tulee sillä hyväksi, että pirun paska kravataan pois ulkoiselta puolelta. Mutta koska pirun paska on painanut hänen lihansa, niin hän ei tule hyväksi sillä, että häneltä kravataan sonta ulkonaisesti. Vaikka skaltattaisiin kuumassa vedessä, ei hän vielä tule puhtaaksi. Kuinkapa hän tulee sillä pesolla puhtaaksi, koska pirun paska on painanut hänen lihansa ja verensä, ettei muu kuin piru ja tuonen koirat lystännä hänen lihaansa syödä. Hänet pitää siis kastettaman Pyhällä Hengellä ja tulella, ennen kuin hän saattaa Jumalalle kelvata.

Sen tähden sanoi myös Johannes: "Minä kastan tosin vedellä, mutta minun jälkeeni tulee se, jonka kengännauhoja minä en ole kelvollinen päästämään. Hänen pitää kastaman teitä Pyhällä Hengellä ja tulella. Vapahtaja sanoi myös itse: "Minä tulin sytyttämään tulta maan päälle." Ja tämä hengellinen tuli on se valkeus, jota maailman orjat pelkäävät. Se valkea, jonka Vapahtaja sytytti, näkyi niin kuin viileskellyt kielet helluntaipäivänä. Mutta maailmanlapset pelkäävät sitä valkeata, ja luulevat, että se on riettaan hengen tuohusvalkea. He luulevat itsensä puhtaaksi, koska he ovat vedellä kastetut, eivätkä niin muodoin tahdo tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä ja tulella.

Mutta ei suinkaan yksikään tule osalliseksi taivaan valtakunnasta, joka ei ole kastettu Pyhällä Hengellä ja tulella. Koska joka ihminen, joka kahden jalan päällä käypi, on kasteen jälkeen sokaissut ja tahrannut itsensä synnin loassa, ja pirun paskalla pilannut itsensä, kuinkas saattaa Taivaallinen Vanhin ottaa sen kaltaisia syliinsä ilman puhdistamatta. Ottaakos teistä yksikään sitä lasta syliinsä, joka on sokaissut itsensä? On paskaa kaivanut kynsillänsä ja vielä suuhun pannut sontaa, ja hieronut kaikki vaatteensa paskalla. Ei yksikään vanhin ota sen kaltaista syliin, ennen kuin hän on ensinnä korjannut sen. Ja te näette, mikä suuri vaiva tulee Vanhimmalle siitä korjaamisesta.

Mutta muutamat lapset eivät tahdo antaa itseänsä korjata. He riestävät[53] kyllä Vanhimman syliin semmoisena kuin he ovat, nimittäin sokaistuna. Mutta jos Vanhin tahtoo heitä korjata ensinnä, niin he parkuvat, potkivat ja kynsivät. Eikä saa Vanhin korjata muutamia lapsia sen tähden, että he potkivat vastaan ja parkuvat, niin kuin mikä suuri rangaistus olisi, koska heitä korjataan. Juuri niin tekevät myös vanhan Aatamin lapset, koska Taivaallinen Vanhin tahtoo Pyhällä Hengellä ja tulella kastaa eli korjata ja puhdistaa heidän sydämiänsä siitä pirun paskasta, jolla he ovat sokaisseet ja tahranneet itsensä lapsuudesta saakka. He parkuvat ja puikivat vastaan, koska Vanhin ottaa heitä kiinni korjataksensa heitä. Ja muutamat pakenevat ulos ja karkaavat, koska Vanhin tahtoo heitä korjata, ja sanovat niin kuin Pietari: "Ei sinun pidä ikänänsä minun jalkojani pesemän." Niin pakenevat vanhan Aatamin lapset, koska Taivaallinen Vanhin tahtoo korjata pirun paskaa heidän sydämistänsä. Se on heidän mielestänsä niin suuri prässi, että tulla korjatuksi. Ennen he pikemmin käyvät paskassa ja sonnassa, kuin että he antaisivat Vanhemman korjata itseänsä.

Mutta se on arvattava, että pirun paska on niin pahoin haiseva kalu, ettei se lähde paljaalla vedellä, vaikka Vanhin on kerran heitä pessyt vedellä kasteessa. Kyllä pirun paska vielä haisee. Ja olisi sittenkin parempi, jos he pysyisivät puhtaana, koska Vanhin on heitä pessyt. Mutta niin kuin Paavali kirjoittaa, että pesty sika hieroo itsensä loassa, niin tekevät kaikki hengelliset siat. He hierovat ja tahraavat itsensä loassa, etteivät he pirun paskan tähden tunne. Hamasta kiireestä niin kantapäähän asti, kirjoittaa Jesaja, ei ole hänessä tervettä paikkaa, vaan sinimarjat ja veripahat, jotka eivät puserretut ole. Ja pahoin haisevat haavat peittävät koko hänen ruumiinsa. Ja semmoisena, nimittäin täynnänsä sontaa ja pirun paskaa, tahtovat nyt vanhan Aatamin lapset hypätä Taivaallisen Vanhimman syliin ilman korjaamatta.

Ja koska Vanhin tahtoo ensinnä korjata heitä, niin he pakenevat. Ja muutamat, joita Taivaallinen Vanhin alkaa korjaamaan, parkuvat ja potkivat, ja vääntelevät ruumistansa. Ilmankin on hauskempi pirun paskassa käydä, kuin että tulla korjatuksi. Me sanoimme äsken, ettei pirun paska lähde paljaalla vedellä, vaan Pyhällä Hengellä ja tulella pitää ihmisen sydän korjattaman. Ja ne harvat lapset, jotka antavat itsensä korjata, tuntevat itsensä palavaksi, koska Taivaallinen Vanhin rupeaa puhdistamaan heidän sydämiänsä hengellisellä tulella.

Daavid sanoo: "Minun sydämeni on palava minussa." Ja opetuslapset Emmauksen tiellä sanoivat: "Eikö meidän sydämemme palanut meissä?" Sydän tuntuu palavaksi, koska Taivaallinen Vanhin on puhdistanut häntä Pyhällä Hengellä ja tulella. Tämä pyhä valkea, jota Vapahtaja tuli sytyttämään maan päälle, on sammunut maailmassa sen hirmuisen höyryn tähden, joka nousee pohjattomuuden pirtistä. Rietas pääsi vielä kusemaan ja paskantamaan siihen pyhään valkeaan. Niin se sammutti sen pyhän valkean, jonka Vapahtaja tuli sytyttämään. Ja ei ole mikään niin paha sammuttamaan tätä pyhää valkeata ihmisen sydämessä, kuin se vuotava pirun paska, jonka hän laskee perseestänsä niitten sikain suuhun, jotka pitävät sitä makeana. Semmoisia ei saata Vanhin puhdistaa.

Myös nekin onnettomat ja sokeat raukat, joita Vanhin freistaa[54] Hengellä ja tulella puhdistaa, parkuvat ja kärsimättömyyden tähden potkivat vastaan, koska Vanhin on heitä korjaamassa. Ja kuitenkin menee moni niistäkin, niin kuin pesty sika, toisen kerran hieromaan itsensä loassa ja kaivamaan pirun paskaa. Ja vaikka kuinka Vanhin freistaa3 lapsiansa korjata, ja Hengellä ja tulella puhdistaa, eivät he kuitenkaan tule koskaan niin puhtaaksi kaikesta pirun paskan hajusta, ettei tunnu enää mitään hajua heissä. Kuitenkin täytyy Taivaallisen Vanhimman ottaa niitä syliinsä, joita hän on kasteen puhtaalla vedellä pessyt, Pyhällä Hengellä ja tulella puhdistanut, ja vielä pyhällä suitsutuksella savustanut. Hänen täytyy, sanon minä, ottaa niitä syliinsä, jotka itkevät ja parkuvat hänen peräänsä. Hänen täytyy antaa heidän imeä virvoituksen rinnoista, ja sen jälkeen antaa heille suuta, että he vaikenisivat ja leppyisivät.

Mutta muutamat pahankuriset lapset tahtovat aina istua Vanhemman sylissä. He parkuvat myötäänsä, niin pian kuin Vanhin laskee heitä pois sylistä. Eivät he tahdo antaa sen vertaa aikaa Vanhemmalle, että hän valmistaisi muille lapsille ruokaa. Mutta me tiedämme, että nuorin lapsi on Vanhemmalle rakkain. Sen tähden, että hän on kaunis, mutta heikko ja kelvoton, eikä saata itseänsä auttaa. Eivät ole vanhemmat lapset niin rakkaat Vanhemmalle, kuin se nuorin lapsi, joka on vastasyntynyt, jonka Vanhin on vasta pessyt ja puhdistanut uudensyntymisen pesolla. Jonka hän on käärinyt puhtaisiin liinavaatteisiin. Jonka suuhun hän tiputtaa muutamia pisaroita armoa vuotaivaisista rinnoistansa, koska se on niin kelvoton, ettei hän saata imeä.

Mutta vanhemmat lapset, joista muutamat tuskin saattavat käydä puuta myöten, muutamat juoksevat ulkona, ja muutamat ovat niin kuin käskyläiset Vanhemmalle. Ne eivät ole enää niin rakkaat Vanhemmalle. Eikä hän jouda niitä enää sylissä kantamaan joka aika. Erinomattain ne, jotka ovat sillä iällä, että he kelpaavat Vanhemmalle käskyläiseksi. Ne eivät saa usein istua Vanhemman sylissä eli syödä rieskaa. Ehkä[55] hänen täytyy usein antaa niille, jotka ovat heikot uskossa, hänen täytyy niille antaa rieskaa, niin kuin Paavali kirjoittaa kristityille: "Rieskalla olen minä teitä ruokkinut, koska vahvempaa ruokaa ette kanna." Koska nyt Vanhin käskee heidän katsoa perään, mitä ne muut lapset tekevät maailmassa, niin he menevät ja löytävät muutamia pirun paskaa kaivamasta hyysikän alla. Ja käskyläiset sanovat: "Mitäs te siellä pirun paskaa kaivatte? Vanhin käski teidän tulla sisälle. Hän tahtoo teitä pestä ja puhdistaa. Onkos teistä makea se pirun paskan haju, koska te aina tahraatte siinä itseänne, vaikka te olette kerran pestyt?"

Mutta ne maailmanlapset, jotka pitävät hauskana, että kaivaa pirun paskaa ja syödä sitä, suuttuvat niille käskyläisille ja sanovat: "Katso perseeseen! Jokopa sinä olet puhdas? Ilmankin sinä olet taas tullut tänne juoruja kantamaan. Jos et anna minulle omantunnon rauhaa, niin minä annan sinulle selkään. Minä annan valituksen maaherralle, että sinä haukut kunniallisia ihmisiä." / Loppu kateissa /

______________________________________________________________

/Alkuperäisen tuntuinen /Arkistoviittaus puuttuu. / Seppo Leivon valokopiokokoelma /

 

 

N:o 14   1 SUNN. LOPPIAISESTA (katkoksia)

 

(alku ja loppu kadoksissa) … surkiaan tilaan. Miksis olet alkanut epäilemään Vapahtajan rakkaudesta? Oletkos löytänyt hänestä jotakin petosta taikka rakkauden puutosta? Sinussa taitaa löytyä petos. Sinussa taitaa löytyä rakkauden puutos. Älä epäile ollenkaan, sinä Vapahtajan ulosvalittu morsian, sillä Veriylkä on sinut ostanut omaksensa, ei kullalla eikä hopialla, vaan hän on maksanut sinun edestäsi oman kalliin verensä, joka on vuotanut hänen sydämestänsä. Hänen sydämensä on haljennut rakkaudesta sinua kohtaa ristin päällä. Tahdotkos vielä epäillä autuudestasi, sinä Vapahtajan ulosvalittu morsian.

Nyt on jo aika nousta ylös luonnollisen voimattomuuden vuoteesta, sillä aamurusko on alkanut koittamaan armontaivaan syrjällä. Älä makaa enää, sillä nyt on jo aika unesta nousta. Yö on kulunut ja päivä on tullut. Nouse ylös, Vapahtajan morsian. Katso sinun Veriylkäsi seisoo sinun vieressäsi ja on juuri menemässä sinun sydämeesi. Nosta ylös hengen silmät ja katsele hänen veristä hikeänsä, hänen vannejansa[56] ja naarmujansa, hänen orjantappuraista kruunuansa, hänen vertavuotavia haavojansa ja hänen läpi pistettyä kylkeänsä.

Kaikki katuvaiset, kaikki murheelliset, kaikki epäileväiset sielut, nostakaa ylös hengen silmät ja katselkaa Veriylkää, joka teidän sielujanne rakastaa ja tälläkin hetkellä seisoo verisenä teidän vieressänne. Uskokaa, että hän on teidän syntienne tähden ristiinnaulittu, kuoletettu ja haudattu. Uskokaa myös, että hän on teidän vanhurskautenne tähden kolmantena päivänä noussut ylös haudasta, ja että hän elää ja teidän pitää myös elämän. Teidän pitää ihastuman, koska saatte nähdä, että Jumalan Poika on särkenyt kuoleman kahleet. Ei ole helvetin ruhtinas jaksanut pidättää elämän Herraa haudassa.

Nyt saatte iloita ja riemuita, sillä teidän sielujenne rakastaja seisoo elävänä teidän keskellänne ja teidän sydämissänne. Nyt saatte sanoa niin kuin Vapahtajan ulosvalittu morsian: ”Koska minä löysin (hänet), jota minun sieluni rakastaa, niin minä tartuin häneen ja en tahdo häntä laskea, siihen asti että minä hänen saatan minun äitini huoneeseen, minun äitini kammioon. Nyt saatte halata hänen jalkojansa ja juoda hänen kanssansa rakkauden ja ilon makeata viinaa. Eikä pidä tämä viina puuttuman niin kauan kuin te jaksatte uskoa, että se ristiinnaulittu ja ylösnoussut Herra Jeesus rakastaa teitä vielä yhtä paljon kuin hän on teitä ennen rakastanut.

Me rukoilemme nyt sinua, Herra Jeesus, joka olet uskon alkaja ja päättäjä, että kaikki murheelliset tulisivat tällä hetkellä lohdutetuksi, että kaikki epäuskoiset tulisivat uskovaisiksi, että kaikki vähäuskoiset valvoisivat paremmin ja rukoilisivat yrttitarhassa ja Golgatan mäellä, ja että Vapahtajan köyhä morsian saisi mennä sisälle hääsaliin, koska Karitsan häät, niin kuin me toivomme, pian aljetaan. Kuule kaikkien niitten huokaus, jotka hengessä ja totuudessa sinua rukoilevat, Isä meidän j. n. e.

 

Meidän ylösluetun pyhän evankeliumin johdatuksesta tahdomme tällä armon hetkellä katsella, missä paikassa etsiväiset sielut pitää Jeesusta löytämän. Me katselemme ensiksi, kuinka Jeesus valvomattomuuden kautta kadotetaan, ja toiseksi, missä paikassa hänet löydetään. Uskon alkaja ja päättäjä, Herra Jeesus, osoittakoon itsensä ensin verisenä ja sitten elävänä ja ylösnousseena kaikille niille, jotka eivät ole häntä koskaan vielä löytäneet, mutta halajavat häntä katsella hengen silmillä. Hän lohduttakoon armollisella läsnäolemisellansa kaikki murheelliset ja alas painetut sielut. Hän särkeköön Mooseksen sauvaa. Hän kutsukoon tällä hetkellä tykönsä kaikki raskautetut ja työtä tekeväiset. Hän virvoittakoon ja eläväksi tehköön kaikki särjetyt sydämet ja hajottakoon armon aurinkonsa paisteella uskovaisten sydämistä kaiken epäilyksen pimeyden, amen.

Ensimmäinen tutkistelemus osoittaa, kuinka Jeesus valvomattomuuden kautta kadotetaan. Niin puhuu meidän evankeliumimme Josefista ja Mariasta, etteivät he huomanneet, koska poikainen Jeesus jäi Jerusalemiin. Ne olivat siis huolimattomat katsomaan perään, oliko Jeesus heidän seurassansa elikkä ei. Niillä oli niin hoppu päästä kotia kirkkoreissulta, etteivät he joutaneet ottamaan vaaria poikaisesta Jeesuksesta, joka niin muodoin jäi yksin opettajien keskelle kuuntelemaan heitä ja kysymään heiltä. Se ei ole ylöskirjoitettu minkä kaltaiset opettajat nämä olivat. Olivatko ne suruttomat vai hengelliset opettajat. Mutta jos he olivat suruttomat opettajat, niin me arvaamme hyvin, että hän meni temppeliin osoittaakseen heille, että he olivat nurin käsittäneet koko Raamatun, ja olivat sen tähden sokeat taluttajat sille sokealle kansalle, niin kuin tämän aikaiset suruttomat papit, jotka saarnaavat rauhaa ja Jumalan suloista armoa katumattomille ja pakanoille, ja kristittyin vainoojille. Mutta katuvaisille he saarnaavat: ”Te olette alkaneet houraamaan. Teillä on pää sekaintunut. Vähemmällä vaivalla ihminen tulee autuaaksi. Ei ole tarpeellinen niin vaivata itseään ilman aikaa, sillä ei Jumala katso meidän heikkouttamme. Hänen Poikansa on kaikki sovittanut.”

Tämä nyt ilmankin on oikea saarna Raamatun jälkeen. Ilmankin pitää tällä tavalla ihmisiä herätettämän ylös synnin ja suruttomuuden unesta. Niin on tässäkin seurakunnassa suruttomuuden aikana saarnattu suloista evankeliumia kaikille yhteisesti, vaikka ei ole ollut yhtään tietoa katumuksesta. Synnin tunnosta ja tunnustuksesta ei ollut silloin yhtään tietoa, eikä myöskään lähimmäisen sovittamisesta. Mutta kyllä olivat kaikki hyvät kristityt ja rakkaat Jeesuksen ystävät. Kyllä luvattiin kaikille armoa ja syntein anteeksi antamista ilman katumuksetta, ilman synnin murhetta, ilman armon kerjäämistä.

Mutta nyt on monen sokean raukan silmät auenneet tässäkin seurakunnassa näkemään sekä helvetin syvyyden, joka on edessä kaikille katumattomille, että myös Jeesuksen armahtavaista sydäntä katuvaisia ja peljästyneitä syntisiä kohtaan. Moni kuolleen uskon tunnustaja on tullut näkemään sielunsa vaaraa ja ettei sen kaltainen usko ole autuaaksi tekeväinen. Moni synteinsä ylitse murheellinen on löytänyt sen rauhan ja levon omalle tunnollensa, joka kaiken ymmärryksen ylitse käy. Moni epäuskon kahleilla vangittu on päästetty irti. Moni riettaan orja on tullut osalliseksi Jumalan lasten vapaudesta. Ja moni, joka ennen on huoannut tämän maailman murheesta, nauraa nyt tuntiessaan sen tulevaisen maailman voimaa.

Mutta emme saa unohtaa, että muutamat ovat uudesta alkaneet rakastamaan niitä syntejä, joita he ennen ovat kauhistuneet. Ja tämä on tapahtunut hengellisen huolimattomuuden kautta. Ne ovat heittäneet pois uskon kilvoituksen. Ne ovat väsyneet katsomasta uskon alkajan ja päättäjän Herran Jeesuksen päälle, ja ovat sen sijaan alkaneet tämän maailman kanssa hääräämään. Onkos sitten ihme, että he synniltä voitetaan, koska he eivät ole varustetut uskon kilvellä, jolla he saattaisivat kaikki sen ruman tuliset nuolet sammuttaa?

Hengellisen huolimattomuuden kautta on epäusko päässyt kasvamaan sydämessä, ja sitä myöten on Jeesus eli Jumalan armon tunteminen kadonnut pois sydämestä, jonka tähden he ovat alkaneet huvittelemaan itseänsä lihan himoissa, silmäin pyynnössä ja elämän koreudessa, jolla tämän maailman ruhtinas pyytää heitä lohduttaa sen hengellisen ilon kadottamisesta.

Voi, voi teitä, onnettomat raukat! Kuinkas luulette teillenne viimein käyvän? Ettekö pelkää, että viimeiset tulevat teille pahemmaksi kuin ensimmäiset? Saatatteko löytää rauhaa levottomille sieluillenne missään muualla kuin Jeesuksen tykönä? Ei ole teille muuta neuvoa, jos tahdotte autuaaksi tulla, kuin että alkaa etsimään Jeesusta, joka on teidän sydämistänne kadonnut pois, alkaa etsimään häntä niin kuin Josef ja Maria. Älkää viipykö, sillä vaarallista on, että hiljainen teitä viimein saavuttaa. Anokaa Jumalalta apua, niin teille annetaan. Etsikää Jeesusta, niin te hänet löydätte. Kolkuttakaat taivaan oven päälle, niin se aukenee teille. Ja sen yksinkertaisen uskon kautta saatte nähdä Herran Jeesuksen elävänä teidän omissa sydämissänne, ja teidän pitää silloin ihastuman niin kuin opetuslapset ihastuivat, että he näkivät Herran.

Toinen tutkistelemus osoittaa missä paikassa etsiväiset sielut pitää Jeesusta löytämän. Hän vastaa itse tämän päivän evankeliumissa Josefille ja Marialle, jotka olivat häntä etsineet koko päivän lankoin ja tuttavain seassa: ”Mitästä te minua etseitte? Ettekö te tienneet, että minun pitää niissä oleman, jotka minun Isäni ovat.” Ei yksikään löydä Jeesusta luonnollisten lankoin ja tuttavain seassa. Ei hän tyydy olemaan maailman joukon seurassa. Ainoastaan niissä tahtoo hän olla, jotka hänen Isänsä ovat. Hän tahtoo täyttää mitä hänen Isänsä on hänen päällensä pannut. Se on hänen virkansa, että saarnata köyhille evankeliumia ja että pelastaa syntisiä saatanan kahleista.

Sen tähden ei hän tyydy olemaan missään muualla kuin siellä, kussa katuvaiset syntiset ovat koossa. Niitten seurassa hän tulee Herran temppeliin sisälle. Ja joka paikkaan hän tulee, kussa katuvaiset ja uskovaiset ovat koossa. Mihinkä hänen opetuslapsensa kokoontuvat, siellä on hän myös heidän seassansa. Sen tähden pitää katuvaiset ja epäileväiset etsiä Jeesusta niissä paikoissa, kussa Jeesuksen äiti Maria ja hänen sisarensa ovat koossa.

Tässä temppelissä istuu nyt Maria, Jeesuksen äiti, kantain Jumalan Poikaa sydämessänsä. Tässä istuu monta suksen veljeä ja sisarta. Sen tähden me saatamme vakaisesti tietää, että myös Jeesus itse on tässä läsnä. Sinä Maria, joka olet katsottu mahdolliseksi kantamaan Jumalan Pojan sinun omassa sydämessäsi. Valvo tämän tavaran ylitse, ettet sitä ikänä kadottaisi. Ja kaikki Jeesuksen veljet ja sisaret. Katsokaa kunnian Herraa, joka on omalla verellänsä ja viattomalla kuolemallansa teitä pelastanut saatanan kynsistä. Hän seisoo nyt elävänä ja kirkastettuna teidän keskellänne. Ja teidän omissa sydämissänne tahtoo hän osoittaa itsensä elävänä, että kaikki epäilys loppuisi, että saisitte ihastua kunnian Herran katselemisesta, kuinka kirkkaasti hänen haavansa paistavat niin… (loppu kadoksissa).

________________________________

Jäljennös / Kolarin kirkon arkisto /

 

 

N:o 15    3 SUNN. LOPPIAISESTA (katkoksia)

 

(Alku kateissa) … vahingollista kalua, jotka maailman lapset tuovat seurakunnan sisälle, ja jolla he imevät köyhäin hien ja vaivan. Silloin suuttuvat maailman lapset kristityille, jotka raittiuden saarnaamisella pilaavat heidän kauppansa ja vievät heidän siunauksensa. Ja vaikka he jo aikaa ovat myyneet esikoisen osan yhden gryynivellin edestä, ottavat he kuitenkin vihan siitä, että kristityt neuvomisellansa vievät heidän siunauksensa. Eikä tämä Esaun viha lakkaa, vaikka Jaakob pakenee vieraalle maalle, vaan  hän nousee julmuudessaan ja lähtee suurella väellä matkaan hävittämään Jaakobia.

Vanhan Aatamin karvat, jotka olit hänellä jo syntyissä, nousevat pystyyn, koska hän kuulee, että Jaakobi on tulemassa. Hän tulee suuressa vihassa, ja aikoi suuressa julmuudessa repiä veljensä kappaleiksi. Mutta yksi voimallisempi mies tuli tien päällä ja käänsi hänen mielensä. Kukas esti Esaun täyttämästä hänen pahan aikomuksensa? Kukas jäähdytti hänen sydämensä? Kukas otti pois vihan ja koston pyynnön hänen sydämestänsä, ja kukas pakotti häntä itkemään Jaakobin kaulassa?

Tämän suuren muutoksen Esaun sydämessä olit Jaakobin rukoukset vaikuttaneet. ”Minä olen mahdoton kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen totuuteen, jonka sinä teit palvelijalles. Auta siis minua veljeni Esaun kädestä.” Niin sanoi Jaakobi, koska hän suuressa ahdistuksessa painiskeli Jumalan kanssa rukouksella, ja pyysi häneltä siunauksen sanoen: ”En päästä minä sinua, ennen kuin sinä siunaat minua.” Niin saattaa yhden hurskaan miehen rukous vaikuttaa niin paljon, että totuuden ja kristillisyyden vihamiehet täytyvät viimein itkeä rakkaudesta kristittyin kaulassa, vaikka he ensinnä ottavat kovin vastaan  ja ovat vihaiset sen siunauksen tähden, jonka he sokeudessansa luulevat mistantaneensa kristittyin saarnaamisen ja neuvomisen kautta.

Se on jo ennen maailmassa tapahtunut sen kaltainen suuri ihme, että ihminen on haamunsa muuttanut ja tullut pedoksi, niin kuin kuningas Nebukadnezar. Ja on vielä sekin tapahtunut sen suuren noidan kautta, joka saattaa veden viinaksi muuttaa ja vihan rakkaudeksi kääntää, että hukkakin muuttaa haamunsa ja tulee ihmiseksi. Mikä suuri muutos pitää tapahtuman ihmisen kanssa, ennen kuin hän, joka on luonnosta niin kuin hukka, tulee hiljaiseksi kuin lammas. Se arvataan tyhä Esaun esimerkistä, vaikka yksi luonnollinen ihminen ei tiedä mitään siitä  merkillisestä muutoksesta, koska hän julmuudessansa lähtee matkaan niin kuin Esau joukkonsa kanssa hävittämään veljensä.

Kuitenkin tulee hukkakin ihmiseksi, koska yksi suurempi Herra rupee häntä taamomaan1, ja hänen luontonsa muuttamaan, niin kuin se tapahtui Esaulle, joka oli pahalla aikomuksella lähtenyt matkaan, mutta Jaakobin rukoukset ja kyyneleet vaikuttivat niin paljon, että hukan sydän otettiin pois Esaun rinnasta, ja hänen täytyi itkeä rakkaudesta Jaakobin kaulassa.

Tämä suuri muutos Esaun kanssa tapahtui sen tuntemattoman miehen voiman kautta, joka painiskeli Israelin kanssa toisella puolella Jordania. Ja jos kaikki Israelin oikeat sukulaiset, jotka ovat suuren vaivan kautta jutamassa2 isänmaalle, olisit niin kiivaat painiskelemaan  sen tuntemattoman miehen kanssa, niin kuin se vanha Israel, koska hän oli suuressa hädässä ja sydämen ahdistuksessa vanhemman veljensä julmuuden tähden, totta he saisit siunauksen siltä tuntemattomalta ja vielä paremman siunauksen, kuin mitä he ovat sokealta isältänsä saaneet. Saisit he vielä senkin nähdä, että vainoojan sydän muutetaan sen tuntemattoman voiman kautta, ja viha käättään rakkaudeksi. Antakoon siis se tuntematoin, joka painiskeli Israelin kanssa, että kaikki murheessa olevaiset matkamiehet, jotka ovat isänmaalle jutamassa, saisit voiman painiskelemaan hänen kanssansa ja voittamaan  sydämen hartaudella. Isä meidän j. n. e.

 

Prop.* Kristillisestä nöyryydestä. Ensimmäinen askele kristillisyyden tiellä, koska ihminen on oppinut tuntemaan viheliäisyytensä, on yksi nöyrä alentaminen, joka ilmoittaa itsensä siinä, että ihminen tuntee itsensä mahdottomaksi senkaltaisessa huonossa tilassa lähestymään sitä kaikkein Pyhintä ja vanhurskasta. Syntinen ajattelee usein heränneessä tilassansa, ettei hän ole mahdollinen ollenkaan kääntämään ajatuksiansa sinne käsin, koska hänessä on niin paljon syntiä ja paljon riettautta. Tämä oman mahdottomuuden tunteminen, tämä nöyrä alentuminen Jumalan edessä on vissimmästi se kristillisyyden alku, jonka Vapahtaja löysi sadanpäämiehen  tykönä, koska hän sanoi: ”En ole löytänyt sen kaltaista uskoa Israelissa.” Tämä mahdottomuus eli oman mahdollisuuden puutos tuntuu myös näissä sadanpäämiehen sanoissa: ”Herra! En ole mahdollinen, ettäs tulet minun kattoni alle, vaan sano ainoastans yksi sana, niin minun palvelijani paranee.”

Tämä sadanpäämies oli siis oikein nöyräksi tullut Jumalan edessä, ja jos joka armoa etsiväinen sielu tulis niin nöyräksi Jumalan edessä, että hän niin kuin Israel, eli niin kuin tämä sadanpäämies, eli niin kuin Kananean vaimo, häätyis tunnustamaan mahdottomuutensa sekä Jumalan että ihmisten edessä, totta hän pikemmin pääsis vaivastansa rauhaan. Mutta ehkä kaikki heränneet ihmiset tuntevat ja tunnustavat mahdottomuutensa ja valittavat, että heissä on niin paljon syntiä, ettei he ollenkaan ole mahdolliset saamaan armoa. Kuitenkin makaa tämän ulkonaisen mahdottomuuden alla niin paljon omaa vanhurskautta kätkettynä, että he tämän käärmeen tähden ei tohdi tulla Vapahtajan likikään.

Erotus kristillisen nöyryyden ja omanvanhurskauden välillä on niin fiini, että yksi herännyt sielu saapi välistä taistella monta ajastaikaa omanvanhurskautensa kanssa, vaikka hän tyhmyydessänsä luulee, että se on hänen mahdottomuutensa, joka estää häntä tulemasta armoistuimen eteen. Mutta ei mahdottomuus koskaan estä katuvaisia tulemasta armoistuimen eteen. Kyllä he mahdottomuutensa tähden saattaisit polvillansa kuitenkin sinne käsin kontata ja hiljaksens kulkea murheen laaksossa siihen asti, että he pääsevät kolkuttamaan sen ahtaan portin päälle rukouksilla ja kyyneleillä ja huokauksilla.

Mutta se on juuri omavanhurskaus, joka mahdottomuuden muodossa panee itsensä poikkipuolen tietä, että yksi köyhä matkustavainen ei pääse edes eikä takaisin. Ei se ole turhaan sanottu Vapahtajalta, että se portti on ahdas ja tie kaita, joka viepi elämään, ja harvat sen löytävät. Se on yksi tien haara, joka usein eksyttää murheellisia ja katuvaisia sieluja. Koska he nimittäin tuntevat itsensä mahdottomaksi, niin he kätkevät silmiänsä Ristinkantajan päällekatsannosta, niin kuin jänis välistä pistää päätänsä pensaan sisälle, ja luulee olevansa kätketyn, koska hänen silmänsä ovat peitetyt. Mutta ei se konsti auta sinua, murheellinen sielu, että sinä peität silmäsi Vapahtajan kasvoin edestä. Kyllä hänen tarkka silmänsä näkee sinun alastomuutes yhtä hyvin.

Ei se ole muu kuin omavanhurskaus, joka tämän kaltaiset ajatukset lykkää sinun sydämees. En saata minä tällä haamulla tulla Vapahtajan silmäin eteen. Minä olen musta ja alastoin. Minussa on niin paljon riettautta ja saastaisuutta. En tohdi minä näin huonona tulla Vapahtajan silmäin eteen. No! Jos pidät häpeänä näyttää sinuas sen kaltaisena kuin sinä olet Vapahtajalle, niin mene sitten kaunistelemaan itsiäs. Niin tekevät myös maailman huorat, koska he tahtovat suositella maailman herroja, pahimmat ja häpiällisimmät paikat he peittävät koreudella. Pesevät itsensä huoruuden viinalla, että he muka tulisit punaiseksi. Kurkistelevat peilissä ja tälläävät itsensä oikein somaksi, että he tulisit kauniiksi maailman silmäin edessä.

Niin tekevät myös hengelliset huorat, koska he peittävät pahimmat paikat siveydellä, panevat omanvanhurskauden hametta ympärillensä, voitelevat omantunnon haavoja suruttomuuden ploosterilla3, ja sydämen haavat paikkaavat kuolleen uskonsa kanssa, ja sillä haamulla he tunkevat itsensä hääsaliin. Mutta jos sinä olet kerjäläinen, niin älä muuta haamuasi. Jos sinä olet raadollinen ja köyhä, älä tee itseäs rikkaaksi. Jos sinä olet alastoin, älä peitä alastomuuttas. Jos sinun sielusi on täynnä vertavuotavia haavoja, älä peitä niitä haavoja suruttomuuden ploosterilla, vaan tule semmoisena kuin sinä olet armoistuimen eteen. Älä pidä häpiänä kerjätä, koska sinulla ei ole mitään omasta takaa, millä sinä peittäisit alastomuutes, taikka tappaisit nälkääs, taikka parantaisit haavojas, niin sinun täytyy aivan kerjäämisellä elää, muutoin sinä hukut viheliäisyydessäs.

Mutta tämä kerjääminen on vanhalle aatamille raskas ja vastahakoinen työ. Hän on harjaintunut ennen kaupalla elämään ja omalla työllä tienaamaan ruokaa ja vaatteita. Ja koska semmoinen kunniallinen mies on tuhlannut omansa, niin pitää hän häpiänä niin alentaa itsensä, että hän rupeis aivan kerjäämisellä ja muitten ihmisten armosta henkensä elättämään. Pikemmin hän rupee väärät räkningit4 kirjoittamaan, niin kuin se väärä huoneenhaltija, joka sanoi Herransa velkamiehille: ”Ota kirjas, istu pian ja kirjoita viisikymmentä.” Tee synti vähemmäksi kuin se on.

Niin tekevät väärät huoneenhaltijat, jotka neuvovat ihmisiä, kuinka heidän pitää räkningin tekemän Jumalan kanssa. He sanovat Herransa velkamiehille: ”Ota kirjas, istu pian ja kirjoita viisikymmentä.” Tee synnin velka vähemmäksi kuin se on ja ajattele näin: Jos olisin jotakin velaksi ottanut, kyllä minä olen kalua tuonut kanssa. Jos olisin väärin tehnyt, kyllä minä olen paljon hyvää tehnyt sitä vastaan. Jos minä olisin joskus kironnut ja tapellut, kyllä minä olen veisannut ja siunannut enemmän. Jos minä olisin viinakaupalla voittanut, kyllä minä olen vaivaisia ruokkinut sitä vastaan.

Niin seppä on vanha aatami tekemään räkninkiä Jumalan kanssa, että se tulee kuitti omassatunnossa, erinomattain, koska se väärä huoneenhaltija, eli semmoinen opettaja, joka ei tahdo loukata tahi paltuttaa maailman ihmisiä lain kovuudella, että joku sielu heräis ja totisen katumuksen tekis, vaan sitä vastaan kiittää seurakuntaansa ja saarnaa aivan suloisesti suruttomalle joukolle, ja tukkii väkisin armon kalkin sokian raukan suuhun, eli sekoittaa armon hunajata synnin myrkyllä, josta tulevat madot vattaan, valuttaa unijuomaa molemmista korvista suruttoman syntisen aivoon, että hän nukkuis iankaikkisesti. Joka niin neuvoo syntisiä tekemään räkninkiä Jumalan kanssa, että se tulis kuitti omassatunnossa, kyllä vissimmästi semmoista kaupparenkiä kiitetään maailmalliselta kauppaväeltä, joka aina velaksi ottaa, mutta harvoin ajattelee sen päälle, kuinka tämä synnin velka pitää maksettaman. Mutta minkä kaltaisen kiitoksen sen kaltainen väärä huoneenhaltija viimein saa … (loppu kateissa)

__________________________________________________

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / SKHS Kansallisarkisto Helsinki /

 

* prop. ( proposition, latinaa) = tutkinto

1 kesyttämään

2 vaeltamassa

3 laastarilla

4 laskut

 

N:o 16     4 SUNN. LOPPIAISESTA 1856 (ILTASAARNA)

 

Sinun virtas pauhaavat kovin, niin että yksi syvyys pauhaa siellä ja toinen täällä, ja kaikki sinun vesilainees ja aaltos käyvät minun yliseni. Ps. 42:8

 

Daavid valittaa katumuksessansa, että yksi syvyys pauhaa siellä, ja toinen täällä, ja kaikki sinun aaltos ja lainees käyvät minun ylitseni. Minä ajattelen, että kaikki katuvaiset sielut ovat samassa koettelemuksessa olleet kuin Daavid, koska hän oli katumuksessansa hukkumaisillansa epäilyksen aalloissa, jonka tähden hän kirjoittaa katumusvirressänsä: “Yksi syvyys pauhaa siellä, ja toinen täällä,” eikä moni ymmärrä, mitkä syvyydet ne ovat katuvaisten ympäri, jotka niin pauhaavat.

Mutta me ymmärrämme hyvin, että ne ovat epäilyksen aallot, jotka niin pauhaavat. Koska katuvaiset sielut joutuvat tämän maailman lainehtivalle merelle soutamaan iankaikkisuuden ihanaa rantaa päin, silloin nostaa omanvanhurskauden perkele yhden kovan tuulen ja ilman. Silloin nousevat epäilyksen aallot korkealle. Yksi syvyys pauhaa siellä, ja toinen täällä.

Omantunnon tuomio on yksi syvyys, joka pauhaa hirmuisesti heränneessä omassatunnossa. Ja epäusko on toinen syvyys. Ja epäilyksen aallot käyvät hänen ylitsensä. Tässä hädässä on Daavid ollut, ja siinä samassa hädässä ovat kaikki Jeesuksen opetuslapset, koska he soutavat tämän maailman lainehtivalla merellä epäi­lyksen aalloissa. Sen paikan on Daavid koetellut. Ja kaikki katuvaiset sielut tuntevat sen paikan, kussa yksi syvyys pauhaa siellä ja toinen täällä, ja epäilyksen aallot käyvät heidän ylitsensä.

Tässä hädässä olivat myös Jeesuksen opetuslapset, ensiksi luonnollisesti, koska he rupesivat pelkäämään, että he hukkuvat Tiberiaan eli Genetsaretin merellä, ja toiseksi hengellisesti Golgatan mäellä, kussa he näkivät Jeesuksen kuolevan. Silloin lankesivat he syvään epäilykseen ja rupesivat pelkäämään kuolemaa, tuomiota ja iankaikkisuutta. Se on semmoinen paikka, jota ei saata yksikään katuvainen välttää, ehkä1 kuinka hän vuovais2. Se tapahtuu joskus kaikille Jeesuksen opetuslapsille, että he joutuvat soutamaan maailman tuulta vastaan tämän maailman lainehtivalla merellä, kussa se henki, jolla maailman tuulessa valta on, nostaa semmoisen kovan tuulen ja ilman hukuttaaksensa heitä epäuskon aalloissa.

Mutta se on heidän oma epäuskonsa, joka panee heitä pelkäämään, vaikka ei pitäisi oleman mitään hätää, niin kauan kuin Jeesus on laivassa heidän kanssansa. Sillä ehkä hän nukkuu laivassa, ei hän sen tähden3 ole voimattomaksi tullut. Mutta opetuslasten epäusko vaikuttaa niin paljon, että he rupeavat pelkäämään ja luulevat hukkuvansa. Kuitenkin hätä pakottaa heitä huutamaan niin kovin, että Jeesus herää. Ja silloin hän sanansa voimalla asettaa tuulen ja meren.

Te Jeesuksen opetuslapset, jotka olette soutamassa tämän maailman lainehtivalla merellä epäilyksen aalloissa, kussa yksi syvyys pauhaa siellä, ja toinen täällä, ja kaikki epäilyksen aallot käyvät teidän päänne ylitse. Älkää peljätkö, että te hukutte, niin kauan kuin Jeesus on laivassa. Muistakaa, että Daavid on samassa hädässä ollut, ja hän on siinä hädässä huutanut syvyydestä korkeuteen. Huutakaa tekin syvyydestä kor-keuteen ja herättäkää Jeesusta. Ei Jeesuksella ole niin raskas uni, kuin teillä on ollut yrttitarhassa. Huutakaa niin, että Jeesus herää. Hän on väsynyt huutamasta parannusta suruttomille. Kuule siis, sinä suuri tuulen, ilman ja meren haltia hätääntyneitten opetuslasten huuto. Isä meidän j. n. e.

 

Meidän pyhän evankeliumimme johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta katseleman, kuinka opetuslapset herättävät Jeesusta hätähuudollansa, koska he ovat hädässä ja hukkumaisillansa epäuskon aalloissa. Ensimmäinen tutkistelemus. Minkä tähden Jeesus nukkuu, koska opetuslapset ovat hädässä tämän maailman lainehtivalla merellä? Toinen tutkistelemus. Minkä tähden opetuslapset pelkäävät hukkuvansa, vaikka Jeesus on laivassa heidän kanssansa? Kolmas tutkistelemus osoittaa, kuinka opetuslapset herättävät Jeesusta hätähuudollansa.

Meidän toivomme on, että Jeesus ei ole niin raskaasti nukkumassa, ettei hän kuule opetuslasten huutoa, ehkä hän on väsynyt huutamasta  parannusta paatuneille syntisille. Meidän pitää ensiksi katseleman, minkä tähden Jeesus nukkuu, koska opetuslapset ovat hädässä tämän maailman lainehtivalla merellä.

Emme tiedä, minkä tähden hän niin raskaasti nukkuu, koska opetuslapset ovat hädässä. Mutta inhimillisen luonnon jälkeen täytyi hänen viimein väsyä huutamasta parannusta suruttomille syntisille, koska hän on jo niin monta ajastaikaa huutanut kuuroille ja mykille, eikä ole vielä parannusta tullut monelle. Jos yksi syntinen vaimo on tullut itkemään hänen jalkainsa päälle, jos yksi kuuro ja mykkä on alkanut kuulemaan hänen sanaansa, jos yksi halvattu ihminen on kannettu hänen tykönsä ja saanut syntinsä anteeksi, jos muutaman sokean raukan silmät ovat avatut näkemään, mistä tie menee taivaaseen, ei siinä ole vielä kymmenes osa niistä, jotka vielä vaeltavat sokeana, kuurona, mykkänä ja halvattuna iankaikkisuuteen. Jos kymmenen spitalista miestä on puhdistettu ja yhdeksän kymmenestä on mennyt takaisin maailmaan, ei siinä ole vielä mitään sen suhteen, kuin vielä tarvitsisivat parannusta ja puhdistusta. Nyt on Jeesus väsynyt huutamasta parannusta suruttomille syntisille. Ja sen tähden hän nukkuu, koska opetuslapset epäuskonsa tähden ovat hädässä tämän maailman lainehtivalla merellä ja pelkäävät hukkuvansa epäilyksen aalloisssa.

Toinen tutkistelemus. Minkä tähden opetuslapsilla on semmoinen pelko, vaik­ka he tietävät, että Jeesus on laivassa? Se pelko tulee heidän epäuskostansa. Sillä jos heillä olisi oikea ja elävä usko Jeesuksen päälle, ei olisi semmoinen pelko, että he hukkuvat, vaikka Jeesus on samassa laivassa. Mutta epäusko se on, joka semmoisen pelvon vaikuttaa, erinomattain koska Jeesus on nukkumassa. Jos Jeesus olisi valvomassa, saattaisi heillä olla parempi uskallus ja turva häneen. Mutta hän on nukkumassa, eikä taida kaikki opetuslapset arvata, minkä tähden Jeesus on niin väsynyt. Hän on kovin väsynyt huutamasta parannusta suruttomille ja tarvitsisi kyllä levätä.

Mutta niin kuin Daavid sanoo: Yksi syvyys pauhaa siellä ja toinen täällä. Ja opetuslapset eivät anna Jeesukselle nukkumarauhaa, vaan he huutavat hädässänsä, koska he pelkäävät hukkuvansa epäilyksen aalloissa. Tämän pelvon ja vapistuksen vaikuttaa se hirmuinen epäusko, joka ei lakkaa vaivaamasta heitä, niin kauan kuin he ovat soutamassa tämän pahan maailman lainehtivalla merellä.

Nyt on Jeesus väsynyt huutamasta parannusta paatuneille ja hänen tarvitsisi kyllä vähän aikaa levätä. Mutta ne epäuskoiset opetuslapset eivät anna hänelle nukkumarauhaa. Ne huutavat hädässänsä ja herättävät Jeesusta surkealla huudollansa. Ja mitäs he tietävät tehdä, koska he pelkäävät niin kovin, että he hukkuvat epäilyksen aalloissa? He ovat nimittäin omalla voimallansa kauan aikaa taistelleet aaltojen kanssa, ja maailman kova tuuli on pahoin väsyttänyt heitä.

Kolmas tutkistelemus. Nyt täytyy teidän huutaa, te väsyneet ja kuoleman pelvossa olevaiset opetuslapset. Jos minä en olisi nähnyt, minkälaisessa pelvossa ja ahdistuksessa te olette, niin minä sanoisin teille: “Älkää vaivatko Jeesusta teidän huudollanne,” sillä hän on väsynyt huutamasta parannusta syntisille ja tarvitsisi kyllä inhimillisen luonnon jälkeen levätä. Mutta teidän epäuskonne vaikuttaa niin paljon, ettei hän saa teidän tähtenne nukkumarauhaa. Miksi te vaivaatte niin kovin Jeesusta, vaikka te tiedätte hyvin, että hän on väsynyt huutamasta parannusta syntisille?

Mutta teidän epäuskonne. Voi, voi, teidän epäuskonne, kuinka suuren vaivan se tekee Jeesukselle! Jos teillä olisi uskoa sinapin siemenen verran, niin te antaisitte  Jeesuksen levätä vähän aikaa, koska hän on väsynyt huutamasta parannusta paatuneille syntisille. Nyt täytyy teidän epäuskonne tähden huutaa ja herättää Jeesusta. Ja me tiedämme myös, että Jeesus herää, koska opetuslapset hädässä huutavat. Ja totisesti Jeesus herää asettamaan tämän kovan ilman, jonka vihollinen on nostanut heidän päällensä. Herättäkää Jeesusta huudollanne, te hädässä olevaiset, ja sanokaa: “Herra, auta, me hukumme!” Ja totta. Ilman häntä me hukumme. Mutta hänen armonsa kautta me pääsemme toiseen rantaan, joka on toisella puolella punaista merta. Ja siellä me saamme vasta nähdä ihmeitä. Amen.

___________________________________________________________

1. Jäljennös / Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki

2. Jäljennös / Merikallion kokoelma / Oulun maakunta-arkisto /

 

1 vaikka

2 yrittäisi

3 kuitenkaan

 

N:o 17    5 SUNN. LOPPIAISESTA 1851

 

Pyhä Pietari kirjoittaa kristityille, että he ovat uudestisyntyneet, ei katoavaisesta, vaan katoa­mattomasta siemenestä, nimittäin elävästä Jumalan sanasta, joka iankaikkisesti pysyy. 1. Piet. 1: 23.

 

Ja niistä Jumalan sanoista pitää meidän ottaman vaarin, sillä me olemme myös uudestisyntyneet siitä turmelemattomasta siemenestä, joka tähän peltoon on kylvetty.

Vaikka tämä peltopalanen, joka on pohjan maalla, ei taida niin hedelmällinen olla, kuin se pelto, joka on Kaanaan maalla, kussa paras pelto satakertaisen hedelmän kantaa, on se ainoastaan tiettävä asia, että turmelemattomat siemenet ovat kylvetyt, ja niistä turmelemattomista siemenistä ovat ne harvat sielut jälleen syntyneet, jotka syntyneet ovat. Mutta ehkä siementen Herra on kylvänyt hyvän siemenen peltoonsa, on myös vihamies kylvänyt ohdakkeita siihen samaan peltoon.

Hän on kylvänyt niitten ohdakkeitten siemeniä ihmisten maatessa. Vihamies on sen tehnyt kateudesta. Ei vihamies tosin voita mitään siitä, että hän kylvää ohdakkeita siihen peltoon, johon siementen Herra on turmelemattoman siemenen kylvänyt. Mutta ei vihamies kysy sen perään, mitä hän voittaa, saati hän saattaisi vahinkoa tehdä toiselle.

Ahneuden luonto on se, ettei hän ilman maksutta tee mitään. Mutta kateuden henki ei katso sen perään, mitä hän voittaa, saati hän saattaisi vahinkoa tehdä toiselle. Sen tähden on myös vanhassa Ruotsin laissa iso rangaistus määrätty sille, joka kylvää ohdakkeita toisen miehen peltoon, jos vain saatettaisiin viisata[57], että hän on sen tehnyt. Mutta ei suinkaan vihamies ota päähänsä[58], että hän on semmoisen vahingon tehnyt, sillä me näemme, ettei vihamiehen palvelijatkaan ota mitään päähänsä, joka olisi paha, vaan he kieltävät aina ja peittävät pahoja tekojansa. Ensiksi maallisen oikeuden edessä, ja vielä hengellisen oikeuden edessä.

Niin sanovat huorat ja varkaat, koska heitä tämmätään[59] oikeuteen: "Sinun pitää viisaaman[60]", ja "tuokaa vieraat miehet[61]". Ja koska he tulevat hengelliseen oikeuteen, sanovat varkaat: "Ei tarvitse maailmalle huutaa." Ei suinkaan rietas ota päällensä yhtään syntiä. Eikä hänen palvelijansa ota päällensä syntejä, joita he tehneet ovat.

Koska nyt vihamies on kylvänyt ohdakkeita Jumalan peltoon, ja sen hän on tehnyt ihmisten maatessa, eli koska kaikki ihmiset olivat nukkumassa, niin olisi paras neuvo ruveta tästedes valvomaan, ettei vihamies pääsisi aina tästedes kylvämään enemmän ohdakkeita Jumalan peltoon. Minä tiedän, ettei rietas tohdi silloin kylvää ohdakkeita, koska ihmiset ovat valvomassa. Mutta jos vielä nekin, joita Isäntä eli siementen Herra on pannut vartijaksi, rupeavat nukkumaan, niin kuin tähän asti on nukuttu, kyllä sitten vihamies pääsee kylvämään ohdakkeita nisujen sekaan.

Ne harvat nisunjyvät, jotka nyt ovat kasvamassa ohdakkeitten seassa muistakoon, että he ovat turmelemattomasta siemenestä syntyneet, vaikka he ovat joka haaralta ohdakkeilta ahdistetut, ettei pääse aurinko niin paistamaan heidän päällensä, kuin tarvitsisi, jotta ne harvat maitojyvät, jotka nyt näkyvät Jumalan pellossa, pääsisivät kypsymään ja hedelmän kantamaan.

O, armollinen Isä taivaan, joka olet hyvän, painavan ja turmelemattoman siemenen kylvänyt peltoon, muistuta niitä harvoja maitojyviä, jotka nyt näkyvät ohdakkeitten seassa, muistuta heitä heidän turmelemattomasta luonnostansa, että he ovat turmelemattomasta siemenestä syntyneet. Ja ehkä kuinka ohdakkeilta ahdistetut, eivät kuitenkaan vielä tukahdutetut, kantaisivat sen verran hedelmää, että siementen Herra saisi jotakin vaivansa edestä pellostansa, ettei hänen tulevana vuonna tarvitsisi hakea siementä muualta, jos pakkanen ei pane peltoa, jossa nämä maitojyvät ovat aina kasvamassa. Niin kuin se on vaarallinen täällä pohjan maalla, kussa on sadetta kyllä ja kastetta myös joltisesti, mutta harvoin auringonpaistetta. Että armollinen Herra Jeesus varjelisi näitä maitojyviä lumisateesta, rakeista ja rajuilmasta, että he pääsisivät kypsymään, ennen kuin syyspakkanen tulee. Kuule, sinä suuri siementen kylväjä, köyhäin, isoovaisten ja väsyneitten peltomiesten huokaus. Isä meidän j. n. e.

Evankeliumi Matt. 13: 24

 

Me kuulemme tästä pyhästä evankeliumista, että yksi ihminen kylvi hyvän siemenen peltoonsa, mutta ihmisten maatessa tuli vihamies ja kylvi ohdakkeita, ja palvelijat tahtoivat hävittää ohdakkeet, mutta eivät saaneet lupaa Herralta.

Seuraavaisesti siitä, pitää meidän Jumalan armon kautta katseleman, kuinka kylväjä kylvää hyvän siemenen, ja minkä tähden palvelijat tahtovat niitä ohdakkeita nykiä? Ja minkä tähden Herra ei salli sitä tehdä? Mutta herättäköön se suuri siementen Herra kaikki ihmiset valvomaan, ettei vihamies pääsisi ohdakkeita kylvämään, niin kuin hän on tähän asti kylvänyt.

1. Palvelijat! Te olette nähneet, että Herra on näinä aikoina kiskonut peltomaata pohjan maalla, kussa ennen ei ole freistattu[62] peltomaata valmistaa lyhykäisen kesän tähden, niin myös kylmän ilman tähden, ja likellä olevaisten tuntureitten tähden, koska ei ole ollut toiveita kasvusta. Mutta me näemme, että siementen Herra on viisaudessansa edeskatsonut tämän peltopalasen soveliaaksi, koska Kaanaan maassa ei kasva muuta, kuin orjantappuroita ja ohdakkeita, kussa on saatu ennen satakertainen hedelmä. Mutta nyt on Kaanaan maa joutunut uuruokoon[63] peltomiesten huolimattomuuden kautta.

Eikä ole Saksan maassakaan parempi peltomaa, vaikka siellä oli Lutheruksen aikana jonkunlainen. Mutta nyt on paras peltomaa mustan pakanan riikissä[64], kussa ennen ei ollut peltomaata ollenkaan. Ja se näyttää siksi, niin kuin siementen Herra olisi päättänyt kylvää siihen maahan, kussa peltoa ei ole ennen bruukattukaan[65]. Koska Herran pelto muissa paikoissa makaa mahona peltomiesten laiskuuden ja huolimattomuuden tähden, jotka ovat antaneet Herran pellon mennä rappiolle. Kussa ennen on ollut Herralla pelto, siinä on nyt aivan orjantappuroita ja ohdakkeita, joista rietas äijä tekee prasun[66]. Koska hän, niin kuin Raamattu todistaa, käy ympäri karkeita paikkoja, etsii lepoa, eikä löydä, täytyy hänen välistä paistaa persettänsä  valkean edessä, johonka hän panee ne orjantappurat ja ohdakkeet, jotka nyt kasvavat pellossa.

Ja vaikka nyt Jumalan pelto on mahona sekä Kaanaan maassa, että myös Saksan maalla ja joka paikassa, kussa ennen on ollut peltoa. Vaikka orjantappurat ja ohdakkeet kasvavat joka paikassa, kussa ennen on kasvanut nisunjyviä, niin kuitenkin vihamies kylvää ohdakkeita Jumalan peltoon, kussa hän näkee olevan muutamia nisunjyviä itämässä. Ja sen hän tekee aivan kateudesta, sillä ei vihamies voita mitään siitä, että hän pilaa toisen pellon. Mutta se ilo, jonka vihamies saa toisen miehen vahingosta, kehottaa häntä siihen.

Kateuden henki iloitsee aina toisen ihmisen vahingosta. Jokohan sitten kateuden henki asuu maksassa eli peräsuolessa. Mutta sen me olemme nähneet, että ilo tulee kateuden hengelle, koska toiselle tulee vahinko. Ja sen tähden tulee myös riettaan enkeleille ilo kristittyjen lankeamisesta. Jos vaan yksi kristitty kompastuisi, niin varsin tulee riettaan enkeleille ilo siitä. Ja he pääsevät sitten sanomaan: "Katso, tuommoiset ovat kristityt!"

Mutta ei suinkaan vihamies saisi niin paljon ohdakkeita kylvää Jumalan peltoon, jos ihmiset olisivat valvomassa. Mutta eivät he jaksa valvoa. Siinä on syy. Vapahtaja sanoo nimittäin tämän päivän evankeliumissa, että vihamies tuli ihmisten maatessa. Eivät he olleet valvomassa. Valitettavasti on hän jo kylvänyt paljon ohdakkeita tänä vuonna Jumalan peltoon. Muutoin olisi tämä peltopalanen koko kaunis. Mutta vihamies on jo keväällä kylvänyt ohdakkeet, varsin kuin hyvä siemen oli pantu maahan. Ja nyt, koska oras rupesi näkymään, ovat ohdakkeet itäneet. Ja me näemme, että ne ohdakkeet, jotka kasvavat pellossa, ovat paljon isommat ja lihavammat, kuin muissa paikoissa.

Kussa on karkea maa ja kivistö, siinä ovat orjantappurat ja ohdakkeet pienemmät. Mutta ne ohdakkeet, jotka kasvavat pellossa, ovat isot ja paksut, ja ovat kohta sen miehen pituiset, joka niitä on kylvänyt. Ja ne ovat sangen vahingolliset pellossa, sillä ne ottavat niin ison sijan, ja ne tukahduttavat vielä sen hyvän siemenen. Ja ne harvat maitojyvät, jotka turmelemattomasta siemenestä syntyneet ovat, eivät pääse oikein kasvamaan ja kypsymään niitten kirottujen ohdakkeitten tähden.

2. tutkistelemus. Ei ole siis ihme, että palvelijat tahtovat koota ohdakkeita pellosta, ennen kuin ne pääsevät kasvamaan. Mutta ei Isäntä salli sitä, sillä he saattaisivat ynnä ohdakkeitten kanssa temmata myös nisuja, ja se olisi vahingollista. Palvelijoilla olisi kyllä halu niitä vahingollisia ruohoja temmata ja poisjuurittaa, mutta Isäntä on heitä kieltänyt sitä tekemästä, ettei vahinko tulisi nisunjyville sen kautta. Sillä ei ole pelto niin kuin naurismaa, eli perunamaa, josta ihmiset korjaavat vesiheiniä ilman vahingotta. Mutta pelto, kussa nisunjyvät ovat kasvamassa, tulisi poljetuksi, jos palvelijat rupeaisivat nykimään ohdakkeita. Sen tähden, koska palvelijat kysyivät Isännältä: "Tahdotkos, että me menemme ja kokoamme ne?" sanoi Isäntä heille: "En, ettette ohdakkeita kootessanne tempaisisi myös nisuja ynnä heidän kanssansa." Ei sen vuoksi, etteivät palvelijat saata erottaa ohdakkeita nisuista, vaikka nämä ovat kyllä ensin nisun kaltaiset, niin että se palvelija, joka ei ole oppinut tuntemaan ja erottamaan ruohoja, saattaisi kyllä tapaturmaisesti temmata nisuja ohdakkeitten juuressa. Mutta senkin tähden, että pelto poljetaan, jos palvelijat rupeaisivat sieltä ohdakkeita kiskomaan ylös, ja että nisut kanssa taitamattomuuden kautta temmattaisiin. Sen tähden on Herra kieltänyt palvelijoitansa, ettei saa palvelijat mennä kiskomaan ohdakkeita ennen kuin elonaika tulee.

Mutta ei ole Herra kieltänyt palvelijoitansa niitä ohdakkeita kokoamasta, jotka kasvavat pellon syrjällä, sillä niistä tulevat pahat siemenet, joita maailman tuuli lennättää peltoon. Ja niitten ohdakkeitten poisjuurittamisessa pitäisi palvelijoitten olla oikein kiivaita, niin kuin me näemme Joosuan kirjasta. Mutta ei ole palvelijoilla niin suuri halu siihen, että hävittää niitä ohdakkeita, jotka kasvavat pellon pyörtänöllä.

Muutamat palvelijat tahtovat aivan niitä ohdakkeita temmata, jotka kasvavat pellossa nisujen keskellä. Mutta siinä taitaa olla heillä vähäsen ymmärtämättömyyttä, koska he eivät ymmärrä niin siivosti temmata ohdakkeita, etteivät nisut myös tulisi temmatuksi ynnä ohdakkeitten kanssa. Te kuulette nyt, hyväntahtoiset palvelijat, ettei se ole Isännän tahto, että teidän pitää kokoaman ohdakkeita pellosta ennen kuin elonaika tulee, vaikka teillä on halu kyllä niitä ohdakkeita koota, jotka kasvavat pellossa. Mutta Isäntä vastasi: "En, ettette ohdakkeita kootessanne tempaisi ynnä heidän kanssansa nisuja pois. Malttakaa siis, palvelijat, ja sallikaa kasvaa molemmat elonaikaan asti. Ja elonaikana sanon minä elomiehille: Kootkaa ensin ohdakkeet ja sitokaa heitä lyhteisiin poltettaviksi, mutta nisut kootkaa minun aittaani." Me kuulemme, että elomiehet eivät ole samat miehet kuin ne palvelijat, jotka tahtovat temmata ohdakkeita pellosta.

Nyt me olemme siis ymmärtäneet, että siementen Herra on kylvänyt hyvän siemenen peltoonsa. Mutta vihamies tuli yöllä ihmisten maatessa ja kylvi ohdakkeita samaan peltoon. Sitä ei olisi vihamies saattanut tehdä, jos ihmiset olisivat olleet valvomassa. Mutta eivät he ole jaksaneet niin valvoa, ettei vihamies olisi päässyt pahaa siementä kylvämään. Mutta koska nyt palvelijat ihmettelevät, mistä nämä ohdakkeet ovat tulleet, täytyy Isännän sanoa heille, että vihamies sen teki. Ja koska ne samat palvelijat näkevät, että ne ohdakkeet, joita vihamies on kylvänyt, tekevät suuren vahingon pellolle, niin tahtovat nämä palvelijat koota niitä ohdakkeita pellosta. Mutta Isäntä kieltää nyt heitä kokoamasta. Ei ole Isäntä kieltänyt heitä kokoamasta niitä ohdakkeita, jotka kasvavat pellon pyörtänöllä.

Nyt on kysymys tämä, kuinka paljon nisuja Isäntä viimein saa tästä pellosta, joka tähän näinä aikoina on kylvetty. Vissimmästi[67] tulisi perheen Isännälle ilo, jos nämä maitojyvät, jotka ohdakkeitten seassa kasvavat, pääsisivät kypsymään, niin saisi hänkin kerran maistaa uutista siitä pellosta, joka on pohjan maalla kasvanut. Mutta pohjan maalla on sangen kylmä ilma ja lyhykäinen kesä, ja harvoin auringonpaiste.

Pelto kasvaa kyllä hopusti, ja joutuu täällä pikemmin kuin Kaanaan maassa sen valkeuden tähden, joka täällä on yötä päivää, erinomattain Johanneksen aikana, koska sitä vastaan yö ja pimeys on enemmän aikaa Kaanaan maassa. Ne ihmiset, jotka ovat valvomassa, näkevät täällä lukea kirjaa Johanneksen aikana, mutta Kaanaan maassa ei näe kukaan lukea kirjaa Johanneksen aikana. Ja tämä valkeus tekee niin paljon, että pelto on täällä joutuisampi kuin Kaanaan maassa. Mutta Kaanaan maa on kuitenkin sen kaltainen maa, josta voita ja hunajaa vuotaa. Ja sen tähden on se maa ollut hedelmällisempi kuin Saksan maa.

 Vaikka nyt pelto Kaanaan maassa on mahona, saatiin apostolien aikana satakertainen hedelmä parhaasta pellosta. Mutta täällä, kussa kesä on lyhykäinen ja harvoin aurinko paistaa, saadaan välistä neljän- ja välistä viidenkertainen hedelmä. Ja kylväjä saa välistä olla tyytyväinen, jos hän saa siemenenkään takaisin. Eivätkä jyvät täällä ole niin painavat kuin Kaanaan maalla. Mutta se on kuitenkin parempi tyhjää, koska siementen Herra on saanut tänäkin vuonna maistaa uutista siitä pellosta, joka on kasvanut pohjan maalla.

Jos ei pakkanen pane peltoa, niin on meidän toivomme ja uskalluksemme Jumalaan, että ne harvat maitojyvät, jotka nyt ovat kasvamassa Herran pellossa, tulisivat hedelmällisiksi siksi kuin elonaika tulee, että Herra tultuansa löytäisi muutamia nisunjyviä. Mutta rukoilkaamme siementen Herraa, että Hän antaisi enemmän kastetta taivaasta, ja että hän sen kasteen lisäksi antaisi armollisen aurinkonsa paistaa tämän peltopalasen päälle, että se tulisi hedelmälliseksi, että hän varjelisi maitojyviä lumisateesta, rakeista ja rajuilmasta, ettei pakkanen panisi peltoa ennen kuin elomiehet tulevat niittämään, ja ettei vihamies saisi enää tulla yöllä ihmisten maatessa pilaamaan tätä peltoa, jossa oras on alkanut viheriöitsemään. Amen.

_____________________________

/ Jäljennös / Jussilan kokoelma / OMA /

 

 

N:o 18     SEXAGESIMASUNN. 1849

 

Pyhä Paavali kirjoittaa kristityille ( 1. Kor. 3: 9): Te olette Jumalan pelto ja rakennus.

 

Ja monessa paikassa Raamatussa verrataan ihmisen sydän peltoon, jonka päälle Jumalan Henki tekee työtä, että se tulisi hedelmälliseksi ja kantaisi taivaan valtakunnalle jonkun hyvän hedelmän.

Mutta peltomaa on monenlainen, ja monen kaltaiset ovat ne pellon  viljelyyn kuuluvaiset aseet ja välikappaleet, joilla pelto kuokitaan, käännetään ja korjataan. Eikä pellossa kasva ainoastansa ne siemenet, jotka siihen kylvetään, vaan Jumalan pellossa kasvaa myös orjantappuroita ja ohdakkeita. Joku paikka pellosta on kova, karkea maa ja kivistö, johon ei pysty rautakanki. Joku peltomaa on pehmeämpi, joku tuore, jossa paljon roskaa kasvaa seurassa. Ja joku paikka on kuiva hietamaa, joka ei tunne höystöä.

Jos me nyt ottaisimme tämän Jumalan pellon tutkinnon alle, niin ensinnä tarkastetaan peltomaa, toiseksi katsotaan, minkä kaltaiset peltomiehet ovat, ja kolmanneksi kysytään perään, minkä kaltainen vuosi on tullut. Mutta ei ole joka hietamäki, eikä myös joka rapakkojänkkä sovelias peltomaaksi. Ihmiset valitsevat parhaat paikat peltomaaksi, koska uusi talo rakennetaan. Mutta vaikka kuinka valitaan peltomaa, ei ole yksikään peltomaa niin hyvä, ettei se tarvitse kyntämistä, kääntämistä ja korjaamista, ennen kuin se tulee hedelmälliseksi.

Joku peltomaa on niin kova ja niin kankea, että siihen tarvitaan rautakanki, ennen kuin ne isommat kivet saadaan liikkumaan. Ja joka rupeaa kivistöhön peltomaata kiskomaan, saapi kyllä raskasta työtä tehdä ja rautakankea usein liikuttaa, eikä sen tähden tule syllän vertaa maata päivässä korjatuksi. Mutta koska semmoinen maa on kerran korjattu, tulee siihen paras peltomaa, jos Jumala antaa kastetta taivaasta. Mutta kuivina vuosina ei tule sen kaltaiseen maahan mitään. Parempi vuosi tulee tuoreeseen maahan, koska kuiva kesä on. Mutta tuoreessa maassa kasvaa myös paljon vesiheiniä, paljon ohdakkeita ja orjantappuroita, jotka tukahduttavat sen hyvän siemenen. Ja koska paljon vettä sataa taivaasta, kasvaa tuoreessa maassa ainoastansa olkia ja vesiheiniä.

Muutamat peltomiehet koettavat myös peltoa kuokkia aivan rapakkojänkkään. Mutta siinä on vielä suurempi vaiva, kuin vuoren kukkulalla peltoa tehdä. Kuitenkin on välistä jänkkään tullut pelto, koska ensinnä syvät ojat kaivetaan, että jänkkä pääsee kuivamaan, ja sammal poltetaan, ja kiviä vedetään pohjaan. Ja jos semmoinen pelto, joka jänkkään on tehty, rupeaa kasvamaan, niin se antaa runsaasti hedelmää. Ei kuitenkaan pohjan maalla ole usein tullut satoa jänkkäpellosta, sillä ilma on pohjan maalla kylmä ja raskas. Mutta jos se suuri Luoja antaa armon aurinkonsa paistaa pitemmän ajan, olisi se mahdollinen, että jänkkäkin tulisi hedelmälliseksi.

Mutta paras peltomaa on Siionin vuorella, joka ei ole ylen korkea, eikä taas ylen matala, eikä myös ylen tuore. Sillä profeetta Jesaja sanoo, että vuoret ja kukkulat pitää alennettaman, ja laaksot pitää korotettaman, ja mitä tasoittamatta on, pitää tasoitettaman ja silitettämän. Mutta se pelto, joka on jänkässä, on vilun arka. Joka on korkean vuoren kukkulalla, tahtoo kuivettua. Joka on tuoreessa ja lihavassa maassa, siinä on paljon orjantappuroita ja ohdakkeita. Mutta se pelto, joka on Siionin vuorella, antaa satakertaisen hedelmän.

Mitä ilmaan tulee, jossa pelto pitää kasvaman ja viheriöitsemän, niin me kuulemme 1. Kuningasten kirjasta 19: 11, ettei Herran Henki ole kovassa tuulessa, eikä maanjäristyksessä, eikä tulenliekissä, mutta hienossa tuulen hyminässä. Hiljainen tuuli on siis paras ilma pellolle. Koska armon kaste sataa taivaasta, ja sen päälle tulee auringonpaiste, niin pelto parhaiten kasvaa. Mutta täällä pohjan maalla ei ole usein auringonpaistetta. Kuitenkin kasvaa pelto hiljalleen pilvisäällä, ja myös yöllä kasvaa täällä pelto sen valon tähden, joka on pohjan maalla kesällä, erinomattain Johanneksen aikana.

Mutta vaikka millainen peltomaa on, ei se anna kuitenkaan hedelmää ilman viljelemättä. Ja se tulee paljon sen päälle, kuinka peltomiehet viljelevät peltomaata. Laiskat peltomiehet eivät viitsi oikein viljellä maata, vaan he kuokkivat vain päältäkäsin ja siihen kääntymättömään maahan he viskaavat muutamia siemeniä, joita he ovat ostaneet maailman porvarilta. Eivätkä ne harvat siemenet, joita he ovat näin ostaneet maailman porvarilta, ole juuri puhtaat, eikä kaiketi itäväiset, eikä virneistä puhtaat. Ja koska he ovat laiskat viljelemään peltomaata, eivät he ole saaneet siementäkään omasta pellosta, vaan joutuvat ostamaan siementä maailman porvarilta, eivätkä ne siemenet ole juuri puhtaat, vaan ne ovat sekoitetut orjantappurain, ohdakkeitten ja nokulaisten siementen kanssa, niin että koko pelto, joka sen kaltaisilla siemenillä kylvetään, tulee täytetyksi orjantappuroilla ja ohdakkeilla.

Ei ole siis ihme, että semmoisten peltomiesten pellossa kasvaa aivan orjantappuroita ja ohdakkeita. ja koska heidän pitää niittämän, eli leikkaaman peltoansa, saavat he syödä kynsiänsä, koska orjantappurat ja ohdakkeet pistelevät heidän sormiansa, joitten siemenet he itse ovat kylväneet. Joka tahtoo jotakin pellosta saada, katsokoon ensinnä perään, että hän saisi ostaa puhtaat siemenet, koska hän omasta pellosta ei ole saanut siementäkään. Ja vaikka peltomiehellä olisivat kuinka hyvät siemenet, eivät ne idä sen tähden, jos hän on niin laiska, ettei hän viitsi kuokkia, kääntää ja korjata peltomaata. Niin kuin se väärä huoneenhaltija, joka sanoi: "en jaksa minä kaivaa," niin sanovat myös laiskat peltomiehet: "En jaksa minä kaivaa peltomaata."

Mutta oikean peltomiehen täytyy kuokkia ja kaivaa, ja kääntää ja kyntää, ja silittää peltoansa, että hän saisi siemenet vajoamaan siihen maahan, joka näin suurella vaivalla valmistettu on. Eikä sen tähden saa peltomies odottaa, että joka siemen itää, sillä maa on Herralta kirottu synnin tähden. Ja koska sinä häntä viljelet, sanoi Herra sille langenneelle ihmiselle, koska sinä viljelet tätä syntistä maata, ei sen pidä antaman sinulle hedelmää sinun työsi ja vaivasi jälkeen, vaan orjantappuroita ja ohdakkeita pitää hänen sinulle kantaman.

Jos siemenet heitetään kääntymättömään maahan, niin ne makaavat siellä itämättä ja kasvamatta. Ja taivaan linnut syövät niitä paljastetuita siemeniä. Mutta laiskalle se on suuri vaiva, että ruveta maata kuokkimaan. Joku laiska ajattelee, ettei pellosta kuitenkaan tule mitään, vaikka hän tekisi työtä sen päälle. Mutta se on varsin valhe. Sillä ei missään paikassa löydy niin huonoa peltomaata, joka ei tule hedelmälliseksi viljelemisen kautta.

Jos nyt joku pahta olisi niin suuri, ettei peltomies jaksa sitä liikuttaa rautakangella, niin täytyy peltomiehen jättää se, eli polttaa tulella, että se haurastuisi ja särkyisi. Ei muutamat isot kivet tee muuta vahinkoa, kuin ainoastansa sen, että kaikki siemenet, jotka kylvettäessä putoavat sen kaltaisen pahennuskiven päälle, menevät hukkaan.

Mutta vaikka kuinka ankarasti ja toimellisesti tehtäisiin työtä Jumalan pellossa, ei tule kuitenkaan mitään, jos ei tule sovelias ilma sekä niille, jotka pellon työssä ovat, että myös pellon kasvannoksi. Paavali todistaa, ettei se ole mikään, joka kylvää, eikä se, joka kastaa, mutta Jumala, joka kasvun antaa. Jonka tähden olisi tarpeellista rukoilla siementen Herraa, että hän lähettäisi uskollisia työntekijöitä eloonsa, että hän antaisi pellon kasvannoksi tarpeellisen ilman, että hän antaisi kastetta taivaasta itäväisille ja kasvaville siemenillensä, että hän pelästyttäisi kaikki mustat linnut pellostansa, että hän tekisi vahvan aidan joka peltopalasen ympäri. Etteivät keiturit ja naudat pääsisi peltoa raiskaamaan. Että hän varjelisi maitojyviä pakkasesta, lumisateesta ja rajuilmasta. Että hän kokoaisi nisut aittaansa elon aikana.

O, siementen Herra! Varjele tämä peltopalanen rakeista ja rajuilmasta. Varjele maitojyvät pakkasesta, ja anna armosi auringon paistaa niiden päälle, että he pääsisivät kasvamaan ja valmiiksi tulemaan, ennen kuin talvi tulee. Kuule siementen Herra, köyhien peltomiesten rukous. Isä meidän j. n. e.

 

Meidän pyhän evankeliumimme johdatuksesta pitää meidän tällä hetkellä katsoman peltomaata, jossa on neljänlaista maan sorttia. 1. Yksi osa siitä pellosta on poljettu. 2. Toinen on kova, niin kuin kivistö. 3. Kolmas osa on täynnänsä orjantappuroita. 4. Neljäs osa on hyvä maa. Me rukoilemme siementen Herraa, että se osa siemenistä, joka putosi hyvään maahan, pääsisi itämään ja viheriöitsemään, ja hedelmälliseksi tulemaan, että siementen Herra saisi jotakin vaivansa edestä.

1. Ensimmäinen osa siitä suuresta pellosta on poljettu. Sillä kussa paljon väkeä on, siinä poljetaan myös pelto. Viero väki vaeltaa läpi peltoa. Eikä tämä viero väki, joka on ihmisen sydämessä, kysy sen perään, kenenkä pelto se on, vaan ne vaeltavat edestakaisin. Ja se on arvattava, että jos joku siemen kylvettäessä putoaa sen maantien päälle, niin edestakaisin kulkeva väki polkee sen. Ja taivaan linnut syövät vielä lopun niistä siemenistä, jotka putoavat tien päälle.

Tämä viero väki, jotka vaeltavat edestakaisin ihmisen sydämessä, ovat ne joutavat maailman ajatukset, jotka käyvät edestakaisin ihmisen mielessä. Nämä joutavat ajatukset, joita luonnollisen ihmisen sydän on täynnä, polkevat sitä hyvää siementä, jota Vapahtaja on sanansa kautta kylvänyt, niin että niiden sanain voima menee hukkaan. Sillä koska ihmisen sydän on täynnä niitä joutavia maailman ajatuksia, niin ei luonnollinen ihminen jouda kuuntelemaan Jumalan sanaa. Ja se on vielä pahempi, että luonnollinen ihminen ei huomaakaan, että ajatukset ovat maailmassa, vaikka ruumis istuu kirkossa. Pikemmin jo Jumalan sana tarttuu seinään, kuin semmoisen ihmisen sydämeen, jonka ajatukset ovat hajallansa. Vaikka spörsmålissa sanoo[68], että meidän pitää ajatuksia pitämän koossa, koska Jumalan sanaa saarnataan eli luetaan.

Mutta kuinkas luonnollinen ihminen saattaa niitä ajatuksia pitää koossa, jotka ovat niin hajallaan, ja juoksevat ympäri maata ja merta. Välistä ovat kaupungissa, välistä ruidassa[69], välistä navetassa. Ja välistä silmätkin lentävät niin kuin tulinen liekki huorain päälle. Jumalan sana menee niin kuin mikä hyminä pään ylitse, eli yhdestä korvasta sisälle ja toisen korvan kautta ulos, ei sydäntä kohti koskaan. Ja mitkäs ovat nämä joutavat ajatukset muu, kuin perkeleen ja maailman joukko, jotka polkevat Jumalan peltoa. Ne tekevät sydämen kovaksi ja tunnottomaksi, niin ettei tämä siunattu siemen pääse itämään. Ja tämä vihollisen joukko, joka niin polkee Jumalan sanaa, ajaa muutamia menemään ulos kirkosta keskellä saarnaa.

Ja ovatko kaikki tulleet saarnan tähden? Eikös ole yksi osa tullut pilkkaamaan ja nauramaan, eli kurkistelemaan, löytyykö kirkossa kauniita huoria. Muutamat siveät huorat tulevat kirkkoon osoittamaan kauneutensa. Muutamat pakkaavat ulos maailmaan, ennen kuin Herran siunaus on luettu. Ja sen tähden ei tule heille yhtään siunausta. Ei sanan kuulemisesta. Ei kirkossa käymisestä, eikä Jumalan sanan lukemisesta. Sillä maailma on heille rakkaampi, kuin Herran siunaus. Ilmankin Jumalan sana polttaa heidän tuntoansa, että he istuvat kirkossa niin kuin palavain hiilten päällä. Mikäs se on muu, kuin perkele ja hänen joukkonsa, joka ei kärsi oikeata Jumalan sanaa kuulla. Muutamat eivät tohdi tulla kuuntelemaan, sillä riettaan siemenet rupeavat puikimaan sydämen juuressa, koska joku Jumalan sana tulee sydäntä kohti. Koska vaaksiaiset eli ampiaiset eivät saa rauhaa pesässänsä, tulevat he ulos joukoittain ja ampuvat silmiin.

Mutta mustat linnut, jotka lentävät pellon ympäri, syövät vielä lopun niistä siemenistä, jotka putoavat tien oheen, niin että joku ihminen ei tiedä mitään koko armonjärjestyksestä, koska kuolema tulee. Ulkonainen muisto ja ymmärrys loppuu niin visusti pois, ettei ole mitään, koska kuolema tulee. Ei hän tiedä silloin, mistä tie menee taivaaseen. Ja ne mustat linnut, jotka täällä ovat noukkineet ja poimineet Jumalan sanaa hänen korvistansa ja hänen sydämestänsä, ne samat mustat linnut seuraavat heitä iankaikkisuuteen. Ne samat mustat linnut, jotka täällä ovat nokkansa pistäneet suruttomain korviin ja sieltä syöneet joka ainoan jyvän siitä pyhästä siemenestä, ne samat mustat linnut rupeavat iankaikkisuudessa vaivaamaan heidän korviansa hirmuisella rääkkymisellänsä. Koska ihmisen sydän on kova kuin kivi ja liukas kuin kaljamaa, ja kylmä niin kuin jää, silkahtavat kaikki Jumalan sanat sydämen sivuitse ja tarttuvat pikemmin seinään, kuin muutaman ihmisen sydämeen.

2. Toinen osa siitä suuresta pellosta, johon Vapahtaja kylvää siunatun siemenensä, on niin kuin kivistö, jonka päällä on vähäisen multaa. Sen verran juuri, että siemen pääsee itämään. Mutta kun se kävi ylös, kuivettui se, ettei ollut märkyyttä. Tämän kivistön kanssa ymmärretään, niin kuin Vapahtaja itse selittää, sen kaltaiset ihmiset, jotka ensinnä ottavat sanan ilolla vastaan, mutta kiusauksen ajalla lankeavat he pois. Se merkitsee, että he ensinnä suostuvat kristillisyyteen, mutta eivät ole pysyväiset. Niiden sydän ei ole juuri peräti kova päältä käsin, mutta sydämen perustus on niin kova, ettei (sana) pääse juurtumaan.

Monella on päällinen puoli sydämestä niin pehmeä, että he itkevät, koska kauniisti saarnataan, mutta suuttuvat, koska totuus heille saarnataan. Jos he vielä joskus pääsisivät niin kuin heräyksen alkuun, pahenevat he, koska joku sisällinen eli ulkonainen kiusaus kohtaa, eli jos he joutuisivat jotakin kärsimään kristillisyyden tähden, ottaa maailmanrakkaus ja tempaa heitä yht´ äkkiä maailmaan. He kieltävät pois, niin kuin Pietari, etteivät he tunne Jeesusta.

Moni kaunis nuorukainen itkee niin paljon, koska hän ensimmäisen kerran astuu Jeesuksen alttarin eteen, ja tekee niin kauniita parannuksen lupauksia, että vanhemmatkin rupeavat toivomaan hänestä hyvää. He rupeavat uskomaan, että tuosta nuorukaisesta taitaa tulla vanhemmille ilo vanhuudessansa. Mutta ne kauniit lupaukset unhotetaan pois, ja ne ihanat katumuksen kyyneleet jäävät siihen. Ne kuivuvat maailman tuulessa, koska se kaunis nuorukainen rupeaa hääräämään maailman kanssa. Rupeaa leikittelemään huorien kanssa, rupeaa suostumaan maailman iloon. Jo rupeaa pirun paskakin kelpaamaan. Jo rupeavat kirouksetkin kuulumaan. Ja rakkaat vanhemmat, puolisot ja lapset, saavat hänen tähtensä surua ja mielikarvautta kärsiä.

Jos vanhemmat vielä manaavat häntä sen kaltaisesta jumalattomasta elämästä, niin käskee hän heidän pitää suunsa kiinni ja sanoo: "En olekaan enää teidän vastauksenne päällä, älkää pitäkö minusta vaaria. Itse minä vastaan." Katso, niin menee sen kauniin nuorukaisen katumus hukkaan. Ja siinä on nyt teille kiitos, vanhemmat, sen edestä, että te olette vaivaa kärsineet ja valvoneet hänen ylitsensä, ja rukoilleet hänen edestänsä.

Monta kertaa ajattelit sinä, rakas vanhin, koska sinä kumarsit polviasi kehdon edessä ja panit rakkaudesta vuotavaisia rintojasi hänen suuhunsa: Tästä lapsesta tulee minulle ilo vanhuuden iällä. Tästä lapsesta minä toivon, että minä saan nähdä häntä taivaan valtakunnassa veisaavan enkeleitten kanssa Siionin vuorella Mooseksen ja Karitsan virttä. Mutta surkeasti sinä tulit petetyksi, vanhin rukka. Katso. Näin, rakas vanhin, kuivettuu se siunattu siemen kivistön päällä, sillä ei ollut siinä juurta, eikä ollut siinä märkyyttä. Eivät ole ne ensimmäiset liikutukset ja nuoruuden kyyneleet tuoneet niin paljon kastetta taivaasta, että tämä siunattu siemen olisi päässyt juurtumaan.

Kuolleen uskon tunnustajat itkevät usein, koska heille saarnataan niin kauniisti ja niin suloisesti, että siveät huorat rupeavat maitonsa laskemaan, mutta kiusauksen ajalla he lankeavat pois. Niitten kyyneleet putoavat niin kuin rakeet kaljamaan päälle. Mutta niitä on vielä toinen osa armonvarkaita, joidenka omatunto on kerran herännyt, ja ovat myös sen heräyksen päälle ensimmäisiä armon merkkejä tunteneet, ja ovat ottaneet itsellensä suruttomuuden ainetta niistä ajatellen, että he ovat jo täydelliset kristityt, koska he kerran ovat ottaneet sanan ilolla vastaan. Mutta siementen Herra sanoo: Ei heillä ole juurta, ja kiusauksen ajalla he lankeavat pois.

Muutamat opetuslapset seurasivat Jeesusta niin kauan, kuin hän saarnasi heille yhteisesti kristillisyydestä. Mutta niin pian, kuin hän heitti heille jonkun kovemman sanan, joka tuli vanhaa Aatamia kohti, käänsivät he selkänsä hänelle ja sanoivat: "Tämä on yksi kova sana, kuka voi sitä kuulla." Kyllä me olisimme kaikki hyvät kristityt, jos ei olisi kiusauksia elämän tiellä, ja vanha Aatami pääsisi nahkoineen ja karvoineen taivaan valtakuntaan. Vanha Aatami on paha pilaamaan meidän kristillisyytemme. Koska vanha Aatami saa olla rauhassa, eikä kukaan kaiva häntä, silloin on vanha Aatami koko hyvä kristitty mielestänsä. Mutta sanan puhumatta tulee joku maailman kiusaus, eli joku pistää neulalla vanhan Aatamin ihoon, jo nousee vanha Aatami, niin kuin karhu pesästä, ja sanoo: "Sinäkös tulet minua haukkumaan?"

Joka näin on pannut maata ensimmäisten armonmerkkien päälle, sanoo sitten: "Minulla oli koko hyvä kristillisyyden alku, mutta tuo väärä profeetta ja tuo villihenki pilasi minun kristillisyyteni." Ja siitä saakka tuli sydän ilkeäksi, kovaksi, riettaaksi. Joku alkaa vast´ uudesta pilkkaamaan Kristusta ja ristiinnaulitsemaan Jeesusta. Joku lankeaa epäilykseen ja tekee kaikki entiset Jumalan Hengen vetämiset tyhjäksi. Joku varastaa niin paljon armoa, että hän tulee synnittömäksi. Ei tahdo omavanhurskaus olla riettaan kaltainen. Ei hän tahdo olla katuvainen perkele, mutta katuvainen enkeli.

Katso, näin pilataan monen kristillisyys. Siemen on kyllä kauniisti itänyt, mutta se kuivettui pois, ettei ollut juurta. Ja tosin on paljon niistä pyhistä siemenistä mennyt hukkaan sen hengellisen kuivuuden kautta. Moni on ollut alkuheräyksessä suuressa hartaudessa. Mutta niistä on muutama osa mennyt takaisin maailmaan. Muutamat ovat pahentuneet toisten kristittyjen puheesta. Muutamille on tullut pahempi ja ilkeämpi sydän, kuin ennen. Muutamille on tullut suurempi epäilys kuin ennen, ja muutamat ovat tulleet hyväksi ja niin rikkaaksi rakkaudessa, ettei synti enää vaivaa heidän tuntoansa. Ne, jotka ovat tulleet vielä pahemmaksi ja ilkeämmäksi kuin ennen, epäilevät kovin tilastansa, etteivät he taida olla oikealla tiellä. Mutta ne, jotka ovat hyväksi tulleet, ja synnittömäksi, luulevat nyt vasta oikean kristillisyyden voittaneensa. Kukas tiesi, kuinka kauan he pysyvät siinä hyvässä tilassa, ennen kuin taas tulee joku pilaamaan heidän kristillisyytensä.

Me tiedämme, että Pietari ennen lankeemustansa luuli olevansa hyvä kristitty ja suuri uskon sankari, ja niin rikas rakkaudesta, että hän aikoi mennä kuolemaan Vapahtajan kanssa. Mutta se kävi Pietarille niin somattomasti, että ylimmäisen papin piiat pilasivat hänen kristillisyytensä, ja hänen täytyi mennä ulos itkemään katkerasti.

3. Kolmas paikka siinä suuressa pellossa, johonka myös siemenet putoavat, on ilman epäilemättä tuore ja lihava maa. Ja siinä pitäisi pellon hyvin kasvaman. Mutta siinä on niin paljon orjantappuroita ja ohdakkeita, jotka tukahduttavat sen hyvän siemenen. Siinä on kyllä olki ja kuori, mutta ei ole ruuan ainetta kuoressa. Vapahtajan selityksen jälkeen ovat orjantappurat ja ohdakkeet elatuksen murhe, maailman rakkaus ja hekuma, josta ei tahdo moni luopua. Kristinusko vaatii, että ihmisen pitää pääsemän irti maailmasta. Kuitenkin nähdään, että maailman rakkaus tahtoo varastaa sydämen Vapahtajalta. Se tahtoo olla suurena esteenä elämän tiellä vielä niillekin, jotka ovat täydellä todella pyrkimässä siihen suureen päämaaliin, että he pääsisivät iankaikkisuuden ihanalle rannalle.

Maailman rakkaus on sellainen salainen vihollinen, joka tulee naakimisella heränneitten päälle. Ja vielä armoitetuita sieluja tahtoo maailman rakkaus estää valvomasta ja pyrkimästä autuaalliseen iankaikkisuuteen. Ja se on niin fiini, ettei moni huomaa, ennen kuin hän on maailmassa kiinni. Muutamat luulevat kyllä, että he ovat irti maailmasta, mutta tämä luulo taitaa olla petollinen niin kauan, kuin itsensä tunteminen ei ole tullut oikein kirkkaaksi ja eläväksi. Kuinkapa siinä olisi oikea itsensä kieltäminen, kussa ei ole oikea itsensä tunteminen? Ne, jotka syövät valmista ja elävät muitten kustannuksella, luulevat enimmästi, että he ovat irti maailmasta. Mutta anna heidän itse koettaa elää maailmassa, anna heidän itsensä tienata ja omalla vaivallansa hakea elatusta maasta, niin saavat he nähdä, kuinka paljon he ovat irti maailmasta.

Ja mikäs estää köyhiä tulemasta kristityksi? Eiköpä se ole peräsuolen murhe, joka heitäkin vaivaa niin hirmuisesti, että kaikki ajatukset menevät siihen. Kaikki himot ja halut tulevat siitä samasta peräsuolesta. Kaikki pyrkimiset ja tarkoitukset menevät siihen, sillä se on pohjaton hauta, joka ei tule koskaan täytetyksi. Ja jos rikkaalla on suuri vaiva sisälle mennä elämään, vaikka hänellä ei pitäisi olla murhetta vatsastaan, koska hänellä on jyvälaari harjallansa ja rahakimppu arkussa. Ei ole köyhälläkään keveämpi päästä ahtaasta portista sisälle, sillä vaikka hänellä on hoikka paikka puodissa ja tyhjä paikka arkussa, ei ole sen tähden köyhän peräsuoli soukempi, mutta se on kohta pitempi vielä kuin rikkaalla on. Ja sen tähden ei voi köyhäkään tulla niin pieneksi sydämen kautta, että hän mahtuisi äimän silmästä sisälle taivaan valtakuntaan.

Keveämpi on kamelin mennä äimän silmästä läpi, kuin rikkaan tulla taivaan valtakuntaan. Mutta ei ole köyhällä helpompi mennä taivaan valtakuntaan sen pitkän peräsuolen tähden, joka venyy perässä. Köyhällä on niin suuri murhe vatsastansa, että se hengellinen tahtoo jäädä. Ja jos kristityt eivät jaksa joka aika täyttää heidän peräsuoltansa, niin ottavat he kristillisyyden pois.

Nämä ovat nyt ne orjantappurat ja ohdakkeet, jotka tukahduttavat sen hyvän ja siunatun siemenen ihmisten sydämissä. Voi, voi, kuinka paljon niistä siunatuista siemenistä menee hukkaan Jumalan pellossa. Ensiksi sen poljetun ja poljettavan tien päällä, kussa se siunattu siemen ei pääse itämään, toiseksi sen kovan kivistön päällä, kussa siemen kyllä itää, mutta kuivettuu pois, ettei hänellä ole juurta. Ja kolmanneksi siinä peltomaan paikassa, joka ei ole korjattu, jossa niin paljon on orjantappuroita ja ohdakkeita, jotka tukahduttavat sen hyvän siemenen. Katso, niin menee peltomiehen vaiva ja ne pyhät siemenet hukkaan. Ja siementen Herra ei taida saada monta nisunjyvää koota aittaansa, koska elonaika tulee.

4. Mutta on sen tähden yksi peltomaan paikka, jossa ne pyhät siemenet kasvavat ja viheriöitsevät ja kantavat hyvän ja toivotettavan hedelmän. Jos nyt olisi neljäs osakaan siitä suuresta pellosta, joka olisi hyvä ja hedelmällinen maa, niin olisi kylväjällä joku toive, ettei hänen vaivansa mene peräti hukkaan. Koska hän on nyt ensinnä kuokkinut, sitten kaivanut ojia, sitten rautakangella kangennut ylös niitä pienempiä pahtoja, joita hän jaksaa liikuttaa. Sillä ei taida maksaa vaivaa, että hän rupeaisi niitä isoja pahtoja ammuttamaan. Sitten vielä kyntänyt ja kääntänyt maata, korjannut ja silittänyt. Sitten vielä kylvänyt ja niitä siunatuita siemeniä mullan alle peittänyt. Jos nyt, sanon minä, neljäs osa siitä suuresta pellosta tulisi hyväksi ja hedelmälliseksi maaksi, niin ei olisi peltomiehen vaiva peräti hukkaan mennyt. Vaikka emme tiedä vielä, minkä verran riihestä tulee, koska nyt ensinnä ruumenet poltetaan ja virneet seulomisella erotetaan pois, ja oljet annetaan eläimille, minkä verran nisunjyviä sitten jää. Mutta kyllä siementen Herran sen tietää.

Meidän toivomme on, että ne harvat maitojyvät, jotka siitä turmelemattomasta siemenestä syntyneet ovat, pitää kasvaman ja viheriöitsemän iankaikkisuuden ihanalla rannalla, kussa pyhät peltomiehet pitää sanoman: Tämä on hyvä ja kaunis pelto, josta siementen Herra voi saada muutamia nisujyviä koota aittaansa, jos Herra antaa enemmän kastetta taivaasta, ja antaa armollisen aurinkonsa paistaa, jos Herra varjelee näitä maitojyviä pakkasesta, lumisateesta,  rakeista ja rajuilmasta, jos Herra ajaa pois pellostansa ne mustat linnut, jotka noukkivat  ja poimivat siemeniä pellosta, jos Herra ei sido riihtä tappavan härän suuta kiinni, niin on meidän toivomme, että hän saa muutamia nisunjyviä korjata aittaansa. Että koska vieraat tulevat taivaasta siinä suuressa elokuussa, hän saattaa näyttää niille muutamia nisunjyviä, jotka ovat kasvaneet tässä pohjan maalla, tässä kylmässä ilmassa, kussa armon aurinko harvoin paistaa pellon päälle.

 Mutta kylmä ilma usein tulee luoteesta. Ja niistä rapakkojänkistä, jotka pellon takana ovat, nousee välistä semmoinen kylmä höyry, ettei näy enää aurinkoa eikä kuuta, eikä tähtiä, ei taivasta, eikä maata, mutta ainoastansa sakea ja kylmä ilma. Jos Kaanaan maalla, kussa aurinko välistä seisoo melkein pään päällä, tulee satakertainen hedelmä parhaasta maasta ja 30-kertainen hedelmä huonommasta, niin täällä tuskin tulee 7 eli 8-kertainen hedelmä parhaasta pellosta, ja välistä ei tule enempää kuin 4-kertainen hedelmä hyvästä maasta.

Ah, Herra Jeesus, sinä suuri kylväjä ja Taivaallinen Peltomies, kuinka vähän sinä saat hedelmää sinun suuren vaivasi edestä. Mutta älä väsy kuitenkaan vielä kylvämästä ja kastamasta peltopalasta, niin kauan kuin vielä aurinko ylhäällä on, ettei kaikki maanviljelys peräti loppuisi pohjan maalla. Kuule köyhäin peltomiesten huokaus, jotka ovat raskaassa työssä. Jotka ovat kantaneet päivän kuorman ja helteen, jotka toivovat saavansa muutaman kapan nisunjyviä palkasta, amen. Ja sitten elämän iankaikkisuudessa. Amen!

___________________________________________________

/ Alkuperäinen / SKHS Aunon kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki /

 

N:o 19     3 SUNN. PAASTOSSA 1855 (päiväsaarna)

 

Minä olen pilkaksi tullut kaikille minun vihamiehilleni, sillä minä kuulen monen häväistyksen, että jokainen karttaa minua. He pitävät keskenänsä neuvoa minusta ja tahtovat ottaa minun henkeni minusta. Jumalattomat tulkoon häpeään ja vaietkoon helvetissä. Tulkoon mykäksi väärät suut, jotka puhuvat vanhurskasta vastaan kovasti ylpeydestä ja ylenkatseesta. Psalmi 31: 12, 14, 19.

 

Näin puhuu Kristus Daavidin suun kautta. Ja Daavid on myös saanut itse koetella, kuinka hän oli kaikkien jumalattomien pilkan alle joutunut. Eivät jumalattomat voi olla pilkkaamatta, vaikka he luulevat, että oikein he siinä tekevät, koska he pilkkaavat kristityitä. Daavid oli myös usein joutunut pilkan alle kristillisyyden tähden, niin kuin me kuulemme näistä edellä mainituista sanoista: "Minä kuulen monen häväistyksen, että jokainen karttaa minua. He pitävät keskenänsä neuvoa minusta ja tahtovat ottaa minun henkeni."

Nämä sanat sopivat erityisesti Kristukselle, joka on tullut pilkatuksi ja häväistyksi kaikilta. Mutta kyllä on Daavid myös tullut pilkatuksi suruttomilta kristillisyyden tähden, niin kuin me kuulemme monessa paikassa Samuelin kirjassa. Ja joka paikassa, missä kristityitä on, siinä myös pilkkaajat ovat. Ja kuuluu myös Daavidin edellä mainituissa sanoissa, että pilkkaajat eivät vaikene ennen kuin helvetissä, sillä hän sanoo: "Jumalattomat tulkoon häpeään ja vaietkoon helvetissä."

Semmoinen on ollut Daavidin usko, että Jumalattomat eivät lakkaa pilkkaamasta ennen kuin helvetissä. Ja kuinka semmoiset lakkaavat pilkkaamasta, ennen kuin he putoavat helvettiin? Silloin he vasta tuntevat, että tämä kristittyjen pilkkaaminen on suurin synti, mitä jo yksi suruton ihminen tekee. Mutta eivät he silloin suruttomuuden aikana tunne sitä synniksi. Ei olekaan muu synti niin kauhea, kuin tämä kristittyjen pilkkaaminen. Ja me olemme nyt nähneet niin monta esimerkkiä, kuinka kaikki suruttomat joutuvat anomaan tämän pilkkaamisen synnin anteeksi, koska tunto herää. Vaikka useimmat suruttomat tällä ajalla säästävät katumuksensa kuolemaan asti, sillä niillä on niin suuri halu pilkata kristityitä, etteivät he malta olla pilkkaamatta, vaikka mikä olisi.

Mutta kaikki suruttomat, jotka tällä armon ajalla makaavat tautivuoteessa, joutuvat kutsumaan kristityitä tykönsä, että he saisivat niiltä anoa anteeksi, mitä he ennen ovat suruttomuuden aikana pilkanneet ja vastustaneet. Tämä esimerkki osoittaa ainoastansa, mitä Daavid on sanonut, että häntä pilkataan lakkaamatta. Kyllä he lakkaavat pilkkaamasta helvetissä. Mutta mitäpä siitä, vaikka he nyt lakkaavat helvetissä. Ei heidän tilaisuutensa tule sen kautta paremmaksi. Eivät he sen tähden pääse helvetistä, vaikka he siellä lakkaavat pilkkaamasta totuutta, sillä tämänkin synnin pitää kalvaman heidän tuntoansa iankaikkisesti, jollei heillä täällä armon ajassa tule totinen katumus ja anteeksi anomus.

Tämän päivän evankeliumissa ovat taas fariseukset freistanneet[70] oikein pilkata Kristusta, koska he sanovat: "Hän ajaa ulos perkeleitä Belsebubin, perkeleitten päämiehen kautta." Samat riettaan hengen vaikutukset ovat silloin olleet fariseuksilla, kuin nyt on kristillisyyden pilkkaajilla. He luulevat, että kristillisyys on riettaan hengen vaikutus. Mutta eivät he sitä tunne, että pilkkahenki on riettaan hengen vaikutus. Eivät he sitä tunne, että hengellinen viha on Belsebubin vaikutus. Koska he pilkalla ilmoittavat vanhan Aatamin vaikutuksia, silloin he ajavat ulos perkeleitä Belsebubin voimalla.

Meidän pitää nyt katseleman, kuinka suruttomat pilkkaavat kristityitä, ja pahalla tunnolla vastustavat heitä, vielä muutamat vastoin tuntoansa. Ja he saavat tämän pilkkaamisen tähden samankaltaisen lopun, kuin juutalaisetkin, sillä tässä on paljon fariseuksia, jotka pahalla tunnolla pilkkaavat ja vastustavat kristityitä. Ja he joutuvat vasta helvetissä lakkaamaan pilkkaamasta, koska he joutuvat itse pilkan alle. Siellä, nimittäin helvetissä, pilkataan kaikki katuvaisten kyyneleet. Sieltä ajetaan ulos kaikki, jotka huokaavat. Mutta pilkkaajat: juomarit, kiroilijat, huorat, huorimiehet ja tappelusmiehet ovat parhaat miehet pimeyden valtakunnassa.

Semmoisia miehiä ja vaimoja rietas kiittää ja ylistää, mutta katuvaisia hän ei viitsi nähdä silmiensä edessä. Ne, jotka täällä Jumalan sanalla ajavat perkeleitä ulos, pilkataan, häväistään, vihataan ja vainotaan fariseuksilta, niin kuin itse Kristus. Ja jos he kutsuivat mestaria Belsebubiksi, mitäs he sitten tekevät hänen opetuslapsillensa?

Rukoilkoon ne harvat sielut, jotka ovat alkaneet puhumaan, sitten kun mykkä perkele on ulos ajettu, että Jeesus ajaisi ulos, ei ainoastansa sen mykän hengen, joka on alkanut muutamia kristityitä vaivaamaan, vaan myös nuhtelisi, ja tukkisi pilkkaajien suun kiinni, osoittaen, kuinka perkeleen valtakunta hajoaisi ja tulisi kylmille, jos toinen perkele rupeaisi toista perkelettä pois ajamaan.

Kuule, sinä suuri henkien kurittaja ja pahojen henkien ulosajaja, katuvaisten huokaus. Isä meidän j. n. e.

 

Tämän päivän evankeliumissa osoittavat maailmanlapset, mitä he tuumaavat Kristuksesta, koska he sanovat, että hän ajaa ulos perkeleitä Belsebubin, perkeleitten päämiehen, voimalla. Mutta Vapahtaja kysyy nyt, kenenkä voimalla juutalaisten lapset ajavat ulos perkeleitä.

Juutalaisten ja erityisesti fariseusten opetuslapset olivat noidat, jotka ajoivat ulos perkeleitä perkeleitten avulla. Niin kuin vielä nytkin on suruttomalla kansalla se usko, että noidat saattavat manalaisia eli pahoja henkiä ulos ajaa. Mutta ei ollut fariseuksilla se usko, että heidän lapsensa ajavat ulos perkeleitä Belsebubin voimalla, vaan juutalaisilla oli se usko, että Jumalan voiman ja sanan kautta noidat ajavat ulos perkeleitä.

Niin kuin vielä nytkin on suruttomalla kansalla se usko, että Jumalan sanalla noidat ajavat ulos manalaisia. Ja sen tähden suruttomat aina noutavat jonkun noidan ajamaan pois manalaisia. Eivät suruttomat ole koskaan uskoneet, että noidat perkeleen voimalla ajavat pois manalaisia ihmisen päältä. Nämä noidat pitää nyt oleman fariseusten tuomarit, sillä kaikki fariseukset uskovat, että noidat ovat Jumalasta, mutta Jumalan Poikaa he pilkkaavat sillä tavoin, että hän ajaa ulos perkeleitä Belsebubin voimalla.

Meidän pitää nyt Jumalan armon kautta katseleman, kenenkä voimalla fariseusten lapset ajavat ulos perkeleitä. Me tiedämme nimittäin, että fariseukset ovat ensimmäiset miehet hakemaan noitia, koska manalaiset tulevat heidän päällensä. Koska Saul oli tottelemattomuutensa kautta saattanut Jumalan Hengen murheelliseksi, silloin pakeni Jumalan Henki, yksi paha henki Herralta rupesi häntä vaivaamaan. Se oli yksi paha ja kalvava omatunto, joka on yksi paha henki Herralta, joka rupesi Saulia vaivaamaan. Tämä paha ja kalvava omatunto tulee usein niitten päälle, jotka ovat ennen tunteneet Jumalan Hengen vaikutuksia, ja sitten menevät takaisin tottelemattomuuden kautta ja alkavat pahalla tunnolla kristityitä vastustamaan, niin kuin kuningas Saul, joka ei ainoastansa vastustanut profeetta Samuelia, muuta myös rupesi vaivaamaan Daavidia, joka oli kristitty. Ja viimeisessä hädässä meni hän noita ämmän tykö kysymään neuvoa.

Niin tekevät vielä nytkin suruttomat. Ensinnä he vastustavat kristityitä, ja sitten he rupeavat heitä vaivaamaan. Ja viimein he hakevat noidilta apua, koska manalaiset tulevat heidän päällensä. Eikös tämä nyt ole kaikilta tiettävä, kenenkä voimalla nyt noidat ajavat manalaisia pois ihmisten päältä? Noidat sanovat, että Jumalan sanalla he ajavat pois manalaisia. Ja suruttomat uskovat sen. Eivätpä fariseukset uskoneet, että heidän lapsensa ajavat ulos perkeleitä Belsebubin voimalla.

Jos nyt fariseusten lapset ajavat ulos perkeleitä Jumalan sanalla, jonka he kääntävät nurin, ja sillä tavoin pilkkaavat Jumalan nimen, niin pitää näitten fariseusten lasten oleman heidän tuomarinsa. Me tiedämme nimittäin, että fariseusten lapset kääntävät Jumalan sanaa nurin, koska he lukevat noituuden lukuja, ja siitä Jumalan pilkkaamisesta tulee perkeleille semmoinen ilo, että hän lähtee ulos ihmisestä ja menee muistelemaan Belsebubille, kuinka Jumala nyt tuli pilkatuksi. Eikö se mahda olla suurin jumalanpilkka, koska noidat kääntävät Jumalan nimen ja Jumalan sanan nurin, ja sillä konstilla ajavat perkeleitä ulos?

Mutta eivät fariseukset sen tähden usko, että Belsebubin voimalla he ajavat perkeleitä ulos. Mutta minä luulen, ettei ainoastansa fariseukset itse aja perkeleitä ulos Belsebubin voimalla, vaan myös heidän lapsensa. Koska nimittäin se henki, joka epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa, nimittäin omanvanhurskauden perkele ajaa ulos muita perkeleitä, silloin luulee fariseus, että tämä tapahtuu Jumalan voimalla. Fariseus hallitsee muita pienempiä perkeleitä omalla vanhurskaudella. Omavanhurskaus varjelee muutamia fariseuksia huoruudesta ja julkisesta vääryydestä. Ja sitten fariseus ajattelee, että Jumala häntä varjeli huoruudesta ja varkaudesta.

Omavanhurskaus on perkeleitten päämies. Hän hallitsee muita pienempiä perkeleitä. Ja sen jälkeen kunnia. Ja molemmat muuttavat itsensä valkeuden enkeliksi. Koska nyt kunnia ja omavanhurskaus varjelee fariseuksia huoruudesta, varkaudesta, juopumuksesta, kirouksesta ja tappeluksesta, ja niin edespäin, silloin luulee fariseus, että Jumala on varjellut häntä. Ja kuitenkin on hän sotinut omanvanhurskauden eli Belsebubin voimalla niitä himoja vastaan, etteivät ne ole häntä voittaneet. Mutta ei ole moni saattanut tällä ajalla Belsebubin voimalla niitä grouvimpia[71] lihan himoja hallita, sillä useimmat ovat langenneet semmoisiin synteihin, niin kuin huoruuden, varkauden, koreuden, tappeluksen ja muihin karkeisiin synteihin.

Koska nyt Kristus sanallansa semmoisia perkeleitä ulos ajaa, silloin varjelee omanvanhurskauden perkele fariseuksia katumuksesta ja parannuksesta, etteivät he saata muuta tehdä, kuin pilkata Kristusta ja hänen opetuslapsiansa. Belsebubin voimalla he ajavat Pyhän Hengen pois, eli saattavat Jumalan Hengen murheelliseksi, niin että Jumalan Henki pakenee murheellisella sydämellä, eikä niin muodoin pääse vaikuttamaan fariseusten lahkokunnassa senkaltaista murhetta, joka Jumalan mielen jälkeen on.

Tämän asian selitys löytyy myös tämän päivän evankeliumissa. Koska väkevä haarniskoitu varjelee kotonsa, niin hänen omansa ovat rauhassa. Tämä väkevä haarniskoitu on erinomattain omavanhurskaus, joka nyt hallitsee muutamia fariseuksia tässä seurakunnassa, ja varjelee heitä huoruudesta, juopumuksesta, varkaudesta, kirouksesta ja muista karkeista synneistä. Mutta enin osa suruttomia, jotka ovat vielä jäljellä tässä seurakunnassa, joutuvat panemaan syntiä luvalliseksi, niin että kohtuullinen juopumus on luvallinen ja koreus on luvallinen. Ja koska Jumalan Henki huutaa parannusta Kristittyjen suun kautta, silloin muutamat pilkkaavat ja sanovat kristityitten ajavan ulos perkeleitä Belsebubin voimalla. He sanovat, että Jumalan Hengen vaikutus on riettaan hengen vaikutus. Muutamat taas eivät malta olla suuttumatta. Ja muutamat freistaavat lain voimalla vahinkoon saattaa kristityitä.

Tällä tavoin väkevä haarniskoitu varjelee kotonsa, että hänen omansa pysyvät rauhassa. Eivätkä muutamat lakkaa pilkkaamasta ja vastustamasta, ennen kuin helvetissä. Vielä ne raukat, jotka ovat tunteneet tulevaisen maailman voimaa, ovat tulleet seitsemän kertaa pahemmaksi, kuin umpisuruttomat, jotka eivät ole mitään tunteneet. Siitä on Vapahtaja puhunut tämän päivän evankeliumissa: "Koska rietas henki lähtee ihmisestä, vaeltaa hän karkeita paikkoja ja etsii lepoa." Se on yksi levoton henki, joka ei löydä lepoa mistään. Ja kun hän ei löydä, sanoo hän: "Minä palajan minun huoneeseeni, josta minä läksin." Ja kun hän tulee, löytää hän sen luudilla lakaistuksi ja kaunistetuksi.

Tässä paikassa maalataan nyt poislangenneen sielun tilaisuus. Sille riettaalle hengelle, joka lähtee ihmisestä vaeltamaan karkeita paikkoja, nimittäin ihmisen lihassa, koska hänet on ulos ajettu sydämestä, tulee ikävä olla poissa ihmisen sydämestä, kussa hän sai olla herrana ja hallita koko ihmisen. Rietas henki on semmoinen levoton henki, joka ei tule aikaan ilman lihatta ja ilman verettä. Jos hänet ajetaan ulos lihasta, niin hän menee sikalaumaan, niin kuin nyt kaikille nähtävä on, että rietas on mennyt sikalaumaan, koska hänet on ajettu ulos muutamien ihmisten sydämistä. Ja nyt hän panee niitä hengellisiä sikoja hopusti menemään siihen pohjattomaan järveen.

Koska nyt tämä rietas henki näin vaeltaa karkeita paikkoja, etsii lepoa ja ei löydä, niin hän sanoo: "Minä palajan jälleen siihen majaan, josta minä läksin." Ja koska hän tulee, löytää hän sen luudilla lakaistuksi ja puhdistetuksi. Nimittäin tämä vanha maja, jossa rietas henki on ennen asunut, on puhdistuksen kautta tullut luudilla lakaistuksi ja puhdistetuksi. Ei se ole niin ryöttä ja nuoska, kuin ennen suruttomuuden aikana. Ja kun ei Jeesus ole ovenvartijana kristittyjen sydämessä, niin pääsee rietas henki helposti sisälle.

Se on sen pahempi[72] tapahtunut monelle, että rietas henki on valvomattomuuden kautta päässyt toisen kerran kristittyjen sydämeen. Ja sen riettaan pitää oleman kaikille kristityille esimerkiksi, kuinka onnettomasti on niille käynyt, jotka valvomattomuuden kautta ovat laskeneet riettaan hengen toisen kerran majaansa, koska he näkevät, minkä kaltaiseksi kauhistukseksi ne ovat tulleet, jotka toisen kerran ottivat semmoisia kestiä[73] majaansa. Ne ovat nyt tulleet seitsemän kertaa pahemmaksi, kuin ennen ovat olleet, sillä rietas henki ottaa seitsemän itseänsä pahempaa henkeä kanssansa, ja menee siihen majaan asumaan. Ja vaikka se on silloin luudilla lakaistu ja puhdistettu, koska rietas henki toisen kerran sinne tulee, ei se pysy monta tiimaa[74] puhtaana sen jälkeen, sillä ne seitsemän pahempaa henkeä tekevät sen majan seitsemän kertaa pahemmaksi, kuin se ennen suruttomuuden aikana oli.

Ei ole niillä poislangenneilla enää kunniaakaan, eikä luonnollista siveyttä. Vielä heiltä loppuu luonnollinen järki, niin että siveätkin perkeleet kauhistuvat heidän elämäänsä. Näin se käy niille, jotka pitävät sydämensä ovea auki maailmalle ja riettaalle. Mutta mikä ilo nyt on suruttomilla heistä, jotka ovat pois langenneet? Me tiedämme, että riettaalla on semmoinen luonto, että niin kauan kuin yksi hurskas ihminen löytyy Gomorran kaupungissa, ei ole riettaan orjilla rauhaa. Mutta sinne he pakkaavat väkisin kurkistelemaan, ja tekevät väkivaltaa sen miehen huoneen päälle, ja tulevat viimein niin sokeaksi, etteivät he löydä oveakaan.

Meidän pitäisi nyt katseleman, kuinka se väkevämpi voittaa sen haarniskoidun miehen. Se väkevämpi on Kristus, joka on sanallansa voittanut muutamia sieluja, ja pelastanut heidät sen väkevän haarniskoidun vihollisen vallan alta. Tässä kuuluu nyt, ettei ole vihollinen niin löyhä mies, että häntä saa ylenkatsoa. Koska Vapahtaja sanoo, että hän on väkevä ja haarniskoitu, se on, rintaraudalla varustettu, niin se on hyvin arvattava, ettei rietas ole niin voimaton, kuin muutamat kuolleen uskon houkat luulevat hänen olevan. Semmoiset eivät tunne riettaan voimaa, jotka sanovat: "Ei meillä ole riettaan kanssa mitään tekemistä." Mitäpä ne sokeat raukat tuntevat vihollisen voimasta, jotka eivät ole hänen kanssansa sotimassa. Ne makaavat itse riettaan helmassa, jotka sanovat: "Ei meillä ole riettaan kanssa mitään tekemistä."

Mutta kristitty saa tuta ja koetella, mikä hirmuinen voima riettaalla on. Hän on väkevä ja haarniskoitu, rautapaidalla varustettu. Ja hän tuntee hyvin, mistä ihmisen sydän on avoin, koska hän ampuu nuoliansa. Nyt me tiedämme hyvin, kuinka se väkevämpi on tämän haarniskoidun voittanut. Jumala on ensinnä lähettänyt Johannes Kastajan valmistamaan tietä Herralle. Ja tämän valmistuksen hän teki, koska hän rupesi kovaa lakia saarnaamaan, josta muutamat heräsivät ja rupesivat seuraamaan Kristusta. Ja ne harvat sielut, jotka murheellisella ja katuvaisella sydämellä seisovat ristin kohdalla, näkevät, kuinka Mikael sotii lohikäärmeen kanssa. Ne saattavat tulla pelastetuiksi sen väkevän ja haarniskoidun vallan alta.

Mutta kuinka monta niitä on, jotka ovat pelastetut ja vapahdetut hänen palveluksestansa? Kaksi toistakymmentä, joista yksi on pois vilpistynyt, ja muutamat vaimot, jotka ovat häntä Galileasta seuranneet. He käyvät sen suuren Ristinkantajan perässä ja itkevät ja parkuvat. Ja yksi ristinkantaja, jonka päälle maailmanjoukko on pannut Jeesuksen ristin, että hänen piti sen ristin Jeesuksen jälissä kantaman, jonka tähden Jeesus pääsi kääntämään itsensä niitten murheellisten vaimojen puoleen, jotka itkivät ja parkuivat.

Niin monta, kuin silloin oli siinä suuressa vihollisen joukossa, sen verran taitaa vielä nytkin olla niitä murheellisia sieluja, jotka seuraavat sitä suurta Ristinkantajaa ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta. Yksi ristinkantaja, jonka päälle kaikki maailman huorat sylkevät. Yksi toistakymmentä apostolia ja muutamat vaimot, joitten seassa Maria Magdalena ja Maria, Jeesuksen äiti, ja Salome ja Johanna. Siinä nyt ovat kaikki ne harvat ulosvalitut sielut, jotka murheellisella ja vertavuotavalla sydämellä seuraavat sitä suurta Ristinkantajaa yrttitarhasta Golgatan mäelle. He noudattavat hänen verisiä askeleitansa ja ovat valmiit antamaan henkensä ja verensä Jeesuksen nimen tähden. He saavat viimein valkeat vaatteet, ja palmut käsissänsä veisata Mooseksen ja Karitsan virttä Siionin vuorella. Amen.

_________________________________

Jäljennös / Laestadiana 1 Ag: 1 / OMA /

 

 

N:o 20       5 SUNN. PAASTOSSA 1851

 

Koska kuningas Daavidin täytyi lähteä pakenemaan Jerusalemin kaupungista poikansa Absalomin tähden, tuli yksi perkeleen opetuslapsi haukkumaan häntä, ja kiroamaan Daavidia näillä sanoilla: "Ulos, ulos! Tänne, sinä verikoira, sinä Belialin mies!"

 

Näistä sanoista me kuulemme, kuinka suruttomat kiroavat ja haukkuvat kristityitä, koska heidän pitää sotiman jumalansa puolesta. Rietas panee heille semmoiset sanat suuhun, ettei kukaan kestä heidän kanssansa, koska he alkavat oikein haukkumaan ja tuomitsemaan kristityitä helvettiin. Ja koska he sanovat lähimmäisellensä vihassa ja kiukussa: "Ulos, ulos tänne, sinä verikoira," silloin he luulevat sanovansa Jumalan totuuden.

Se oli yksi mies Saulin suvusta, joka sillä tavalla haukkui Daavidia, eikä ainoastaan haukkunut häntä ja kironnut, vaan paiskeli myös kiviä Daavidin puoleen, niin kuin kirjoitettu on hänestä 2. Samuelin kirjassa 16. luvussa ja 7. värssyssä.

Ilmankin tämä mies oli kristitty, koska hän haukkui kuningasta.  Mutta Daavid ei vastannut hänelle mitään, vaikka häntä haukuttiin verikoiraksi. Muutamat sanovat: "Minun täytyy suuttua, koska viattomasti haukutaan." Mutta ei Daavid suuttunut sille miehelle, vaikka hän niin hävyttömästi haukkui.  Mutta yksi muu mies suuttui ja sanoi: "Pitääkö tämän kuolleen koiran kiroileman minun herraani kuningasta?  Minä menen ja lyön häneltä pään pois."

Tässä oli nyt kaksi miestä, joista toinen kateuden tähden haukkui kuningasta, ja toinen tahtoi kostonpyynnöstä hengen ottaa haukkumamieheltä. Mutta Daavid ei suuttunut ollenkaan sille miehelle, joka häntä haukkui verikoiraksi, vaan siitä tuli Daavidille paha mieli, että toinen mies Daavidin puolesta tahtoi lyödä sen haukkujan pään pois. Daavid sanoi sille miehelle: "Anna hänen kirota, Herra on sen sanonut." Tässä on meille annettu esimerkki, kuinka kristitty kärsii suruttoman kirouksia ja soimauksia. Mutta jos kristitty soimaa suruttomia, silloin he tahtovat suuttua niin kuin Aabelin murhaaja Kain.  Eivät he ainoastansa suutu, vaan he laskevat ulos vihanperkeleen ja alkavat sitten kiroilemaan ja sadattelemaan sanoen: "Ulos, ulos!  Tänne verikoira!  Ja haas, tule lyömään jos tohdit!" Se mies, joka kirosi Daavidia, paiskeli kiviä Daavidin puoleen ja viskeli multaa niin kuin vihainen nautahärkä.

Minä olen tämän miehen tuonut esimerkiksi tämänaikaisille riettaan orjille, kuinka heidän pitää sanoman, koska he suuttuvat kristityille. Sillä tämänaikaiset suruttomat ovat niin tyhmät, koska heidän pitää haukkuman ja kiroaman kristityitä, etteivät he osaakaan oikein haukkua.  Mutta tämä mies, joka haukkui Daavidia, oli vähän paremmin oppinut mustan maisterin koulussa, kuinka hänen piti sanoman, että se muka tulisi rintaa kohti.  Ja hänen lihalliset veljensä ja neppaimensa saavat nyt oppia uskonsa veljeltä, kuinka heidän pitää sanoman kristityille, koska he tulevat heitä soimaamaan. Heidän pitää sanoman näin: "Ulos! Ulos! Tänne verikoira!" Ja jos kristitty ei huoli vielä siitä, niin pitää heidän ottaman kiviä ja viskaaman multaa kristittyjen päälle ja sanoman: "Ulos! Ulos! Tänne verikoira!" Vaikka se on tosi, että tämänaikaiset suruttomat huutavat oman nimensä niin kuin varis, ja haukkuvat itseänsä, koska he kutsuvat kristityitä verikoiraksi.  Sillä ei kukaan ole niin suuri verikoira, kuin muutamat suruttomat ja paatuneet henget, jotka latkivat kristittyjen verta.  Ja semmoinen verikoira oli myös se mies, joka haukkui Daavidia verikoiraksi. Mutta ei hän tuntenut sitä, että hän oli itse verikoira, koska hän paiskeli kiviä ja viskeli multaa Daavidin päälle. 

Katsokaa nyt teidän uskonveljeänne, te Siimei Geran pojan lihalliset veljet ja neppaimet. Te luulette ilmankin, ettei ole vanhassa Testamentissa olleet sen kaltaiset uskonsankarit kuin te olette.  Mutta on kyllä muutamia ollut, jotka ovat juoneet, kironneet ja tapelleet, huorin tehneet ja varastaneet. Ja yksi heistä oli Siimei, Geran poika, joka haukkui Daavidia verikoiraksi ja kiroili häntä, ja paiskeli kivet hänen päällensä.  Hän oli aikainen sotasankari ja kiivas jumalansa puolesta haukkumaan Daavidia. Ja yhtä hyvin täytyi hänen muutaman ajan perästä tulla Daavidilta anteeksi anomaan, että hän oli silloin suuttunut, haukkunut ja uhannut Daavidia.

Kuinkas nyt on käynyt niille, jotka ensinnä ovat vihassansa viskoneet kiviä ja multaa Daavidille? Kuinkas nyt on käynyt niille, jotka kirosivat ja uhkasivat Daavidin lihan antaa taivaan linnuille ruuaksi? Eikös ole filistealaisten sotasankari Goljat pudonnut maahan. Ja Siimei, Geran poika on häätynyt anteeksi anomaan, ja kaikki sotasankarit ovat paenneet luoliinsa. Mutta kyllä vielä on muutamia perkeleen sotamiehiä, jotka freistaavat jumalansa puolesta sotia. Ovat vielä muutamat keiturit ja pukit, jotka freistaavat puskea, niin kuin profeetta Daniel näki ilmoituksessa sen ison keituripukin puskevan neljään ilmaan. Mutta sen ison pukin sarvi putosi päästä.  Ja sen pedon sarvet, jonka Johannes näki ilmestyksessä, ovat myös pudonneet.  Sillä pedolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja nekin sarvet ovat pudonneet.

Se on minusta kumma, koska ne sarvipäiset elävät, jotka nyt freistaavat puskea, ei ole huomanneet, kummoinen hahmo heille on maalattu Raamatussa. Ne eivät ole arvanneet, että ne sarvet, joilla ne puskevat lampaita, ovat jo aikaa pudonneet päästä. Ja kaikkien, jotka puskevat, täytyy viimein pudottaa sarviansa. Ja koska sarvet putoavat keiturilta, niin hän puree hampailla toisen korvat. Ja koska sarvet putoavat hirvaan päästä, freistaa hän vielä koparoilla tapella. Mutta kaikkien näitten luontokappaleitten, jotka niin puskevat, purevat ja koparoilla tappelevat, täytyy viimein mennä hukan perseeseen. Sillä vaikka heillä on sarvet päässä, joilla he puskevat lampaita, eivät he tohdi kuitenkaan vastustaa hukkaa, vaan niin pian kuin he näkevät suden tulevan, lähtevät he jalkoin[75]. Ja mihinkäs he juoksevat? Ei heillä ole ymmärrystä, että he lähtisivät paimenen tykö, vaan aivan metsään he laukkaavat. Mutta yhtä hyvin hukka saavuttaa. Ettekös näe, kuinka tyhmät te olette, te sarvipäiset luontokappaleet? Te puskette lampaita ja karitsoita, jotka eivät tee teille mitään vahinkoa, mutta hukkaa ette vastusta ollenkaan, vaikka teillä on isot sarvet päässä. Ja te puskette myös koiria, jotka tahtovat teitä ajaa paimenen tykö.  Mutta hukkaa ette vastusta ollenkaan, vaikka teillä on isot sarvet päässä. Mitä varten on siis nämä sarvet teille annettu, koska ette niiden kanssa puske hukkia, jotka tahtovat teitä syödä, mutta lampaita vaan puskette ja karitsoita.

Mutta puskekaa, puskekaa!  Kerran sarvet putoavat päästä. Silloin täytyy teidän langeta polvillenne niin kuin peura hangen aikana, koska vihollinen ajaa häntä takaa, eikä jalatkaan enää auta. Silloin täytyy teidän kerjätä armoa viholliselta, koska ennen ette ole kerjänneet armoa Jumalalta. Mutta ei suinkaan vihollinen anna teille armoa, vaan hän kiskoo ja raataa teidän tuntoanne siihen asti, että veri truiskuu nenästä ja suusta. Niin kävi juutalaisille, jotka vihasivat ja vainosivat Vapahtajaa ja hänen opetuslapsiansa, ja viimein häätyi heidän kerjätä armoa viholliselta. Mutta ei tullut enää armoa, koska armon ovi oli jo suljettu.

Meidän pitää nyt tänä päivänä katseleman, mitä hengellinen viha vaikuttaa ihmisen sydämessä, eli kuinka käärmeen siemenet puikivat sydämen juuressa, koska Vapahtaja tahtoo juutalaisia opettaa ja neuvoa totiseen katumukseen ja parannukseen.  Mutta rukoilkaamme ensinnä sitä suurta Ristinkantajaa, että hän antaisi kaikille katuvaisille ja armoitetuille sieluille Daavidin kärsivällisyyttä, joka ei suuttunut ollenkaan, vaikka vihamies häntä haukkui verikoiraksi, vaan antoi hänelle anteeksi kaikki väärät soimaukset.  Kuulkoon se armollinen Vapahtaja kaikkien niiden rukouksen, jotka rukoilevat häntä hengessä ja totuudessa.  Isä meidän j. n. e.

 

Me kuulemme tämän päivän evankeliumista, kuinka juutalaiset häväisevät Jumalan pojan ja sanovat hänellä olevan perkeleen. Seuraavaisesti siitä pitää meidän Jumalan armon kautta tällä hetkellä perään ajatteleman, kummallako perkele on, Jumalan Pojalla eli juutalaisilla, jotka häntä haukkuvat.  Ensimmäinen tutkistelemus, onkos Jumalan Pojalla perkele, niin kuin juutalaiset soimaavat?  Toinen tutkistelemus, onkos niillä perkele, jotka vihaavat Vapahtajaa ja hänen opetuslapsiansa?

Jospa nyt se armollinen Vapahtaja ajaisi ulos kaikki perkeleet tästä huoneesta hänen sanansa voimalla, niin me toivomme, että perkeleitten häätyy ulos mennä, sillä riettaan enkelit eivät jaksa kuulla Jumalan sanaa, koska se tulee rintaa kohti. Ennen he jo ulos lähtevät.  Amen.  Se on tosi.

Ensimmäinen tutkistelemus.  Onkos Jumalan Pojalla perkele?  Niin luulevat juutalaiset, jotka itse ovat pyhät. Ilmankin juutalaisilla on Pyhä Henki, koska he sanovat Jumalan Pojalle: "Sinulla on perkele. Mutta minä luulen, että juutalaisilla on perkele sekä maksassa että pernassa ja myös peräsuolessa, ja kuka tiesi vielä sapessa.  Sillä sapesta kuitenkin tippuu se hengellinen viha, joka yhtenä kuolleen uskon liivan kanssa vuotaa heidän suustansa, koska he oksentavat ulos myrkkynsä kristittyjen päälle. Mitä varten he muutoin olisivat niin kiivaat kiviä poimimaan, jollei niin olisi, että vihan perkele, joka asuu                      sapessa, olisi tullut ulos sapesta ja pääsyt sydämeen. Mutta me näemme, että juutalaiset luulevat Vapahtajalla olevan perkeleen. Mistäs juutalaisille on se usko tullut, että Jumalan Pojalla on perkele?  Siitä ilmankin on tullut se usko, että he katsovat oman kuvansa peilistä, ja luulevat sen kuvan olevan toisen ihmisen kuvan. Koska nimittäin kissa näkee kuvansa peilissä, alkaa se varsin ärisemään, sillä hän luulee, että se on toinen kissa, joka nyt tulee häntä kynsimään.

Niin luulee myös vanha Aatami, koska hän näkee kuvansa Jumalan peilissä, että tuo on toinen vanha Aatami, joka nyt tulee hänen päällensä. Ja sama luonto on myös riettaalla, joka luulee vielä nytkin olevansa enkeli, vaikka hän ylpeyden tähden ja omanvanhurskauden tähden on muuttunut perkeleeksi. Hän luulee, koska hän katsoo kuvaansa peilissä, että tuossa nyt on toinen perkele, joka häntä vihaa, vaikka hän on itse se pääperkele, jonka kuvan hän näkee peilissä. Jumalan Poika oli niin kuin kirkas peili, jonka valkeus ei pysy itsessä, vaan se valkeus, jonka hän on saanut auringon valosta, leimahtaa takaisin. Ja siinä peilissä, joka on kirkas niin kuin aurinko itse, saavat nyt kaikki kissat ja koirat ja hukan penikat katsella haamunsa. Mutta niin kauan, kuin rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, katsoo kissa haamunsa toiseksi kissaksi, joka nyt rupeaa häntä kynsimään.  Aatami katsoo haamunsa toiseksi Aatamiksi, joka hänelle irvistelee.

Ja rietas, joka pitää itsensä enkelinä, katsoo haamunsa perkeleeksi Jumalan peilissä. Ilman sitä on rietas suuttunut Jumalalle, joka niin hurskaan ja siveän miehen tuomitsi helvettiin.  Sen tähden pitää rietas Jumalaa vihollisena ja itsensä hän pitää enkelinä. Ei suinkaan rietas olisi suuttunut Jumalalle, jos Jumala ei olisi häntä tuominnut helvettiin. Mutta sama usko kuuluu nyt olevan juutalaisilla kuin riettaalla. Koska nimittäin Jumalan Poika oli heitä tuominnut heidän ulkokullai­suutensa ja tekopyhyytensä tähden, jonka alla yksi hirmuinen vääryys makasi kätkettynä, niin suuttuivat juutalaiset Jumalan Pojalle ja sanoivat: "Sinä olet samaritanus ja sinulla on perkele." Mutta ei se ollut ainoastansa sen aikaisilla juutalaisilla viha sapessa Vapahtajaa kohtaan, vaan tämänaikaisilla juutalaisilla ja kastetuilla pakanoilla kuuluu olevan vielä katkerampi viha ja iso sappi. Niin kuin heillä taitaa olla vielä isompi peräsuoli. Sillä koska heille sanotaan, että heidän pitää alkaman parannusta tekemään peräsuolesta, suuttuvat he hirmuisesti ja aikovat makkaroita tehdä kristittyjen verestä.

Mistäpä tulee vihan alku muusta, kuin peräsuolesta?  Koska Vapahtaa soimasi juutalaisia eli fariseuksia: "Te syötte leskien huonetta", niin se sana koski peräsuoleen. Ja sen tähden he suuttuivat ja arvelivat, ettei se ole Jumalan Poika, joka haukkuu, soimaa ja tuomitsee kunniallisia ihmisiä helvettiin. Ei se ole muu, kuin väärä profeetta ja kansanhäiritsijä, joka menee kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ihmisiä soimaamaan. Ja vielä lähettää opetuslapsiansa ympäri maailman ihmisiä opettamaan aivan väärälle tielle.  Niin päättivät siis juutalaiset, että semmoinen kulkulainen ei ole Jumalan poika, vaan yksi väärä profeetta ja kansanhäiritsijä, joka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa.  Heidän täytyi viimein sanoa niin kuin musta faari oli heitä kouluttanut: "Sinä olet samaritanus ja sinulla on perkele." Kummallako nyt on perkele, Vapahtajalla eli juutalaisilla?

Toinen tutkistelemus. Onkos juutalaisilla perkele?  Ei, vaan ilmankin niillä on Pyhä Henki, koska he juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat.  Mutta eivät suinkaan juutalaiset semmoiset ole. Eivät suinkaan juutalaiset ole juo­marit, vaikka he ovat kohtuulliset ja raittiit juomarit. Kuinkapa juutalaiset ovat juomarit, jotka saattavat vielä Vapahtajaa soimata juomariksi? Eivät myös juutalai­set olleet huorat, sillä koska yksi katuvainen huora tuli sen spitaalisen Siimonin huoneeseen itkemään, ja kyyneleet putosivat Vapahtajan jalkain päälle, ihmettelivät fariseukset, ettei hän ajanut ulos sitä huoraa itkemästä ja huokaamasta siellä, kussa herrat olivat syömässä. Eivätkä myös juutalaiset ole varkaat ja ryövärit, sillä vaikka Vapahtaja soimasi heitä, että he syövät leskien huonetta ja opettavat lapsia sanomaan "korbaan", se on: "vanhempien osa annetaan Jumalalle", niin me kuulemme kuitenkin, kuinka kauniilla rukouksella fariseus kiitteli Jumalaa, ettei hän ole niin paha kuin muut ihmiset, nimittäin väärä, ryöväri, huorintekijä.

Mutta eivät suinkaan juutalaiset pidä enää viinakauppaakaan.  Sillä vaikka he pitivät kauppaa kirkon vieressä, koska Vapahtaja kaatoi heidän vaihetuspöytiänsä kumoon, ei suinkaan siellä ole viinakauppaa mainittu. Ja niin muodoin ovat Juutalaiset siveämmät ja jumalisemmat, kuin joku muu ihminen on.  Kuinka siis se sana sopii heille, koska Vapahtaja sanoo: "Te olette siitä isästä perkeleestä!"? Eiköhän Vapahtaja silloin ollut hengellisessä ylpeydessä, vai oliko vanha Aatami noussut, koska hän niin sanoi niille juutalaisille, jotka hänen päällensä uskoivat?  Vapahtaja soimasi heitä, että he tahtoivat hänet tappaa. Mutta he kielsivät sen.  Niin muodoin ovat juutalaiset viattomat Vapahtajan kuolemaan. Eivät juutalaiset ole varastaneet, eivätkä huorin tehneet. Eivät ne ole kironneet eivätkä tapelleet. Eivät ne ole juomarit eivätkä viinaporvarit. Eivät ne ole mitään pahaa tehneet, josta Jumala saattaa heitä tuomita. Ja sen tähden suuttuvat juutalaiset kovin, koska heitä viattomasti haukutaan ja tuomitaan. Koska Vapahtaja heitä soimaa ulkokullatuksi, huoruuden sukukunnaksi ja kyykäärmeen sikiöiksi, niin täytyy juutalaisten suuttua kovin ja kysyä: "Miksikä sinä itsesi teet?  Oletkopa sinä Jumalan poika, joka niin hävyttömästi haukut kunniallisia ihmisiä? Et suinkaan ole muu kuin yksi samaritanus, ja sinulla on perkele." Jopa nyt juutalaiset rupesivat itse tuomitsemaan, vaikka he sanovat usein: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." IImankin maailman jumala on antanut heille oikeuden tuomita, koska he suuttuvat.  Sillä muutoin he kyllä puhuvat ystävällisesti.  Mutta jos he suuttuvat, silloin he käskevät lähimmäisensa mennä helvettiin. Jos hän varsin ei mene helvettiin, niin he ottavat kiviä ylös maasta, eli hakevat puita eli halkoja, joilla he antavat selkään semmoiselle miehelle, joka ei anna heille omantunnon rauhaa. Eli viimein tämmäävät[76] häntä oikeuteen ja kantavat maaherran Pontius Pilatuksen edessä, että hän on väärä profeetta, kansanhäiritsijä, eli semmoinen villihenki, joka kulkee kylästä kylään ja kehottaa kansaa, ruveten Galileasta niin tähän asti.

Kummalla nyt on perkele, juutalaisilla eli Vapahtajalla?  Eivät juutalaiset tahdo tunnustaa, että heillä on perkele.  Eikä niillä ole perkele, jotka juovat ja tappelevat. Eikä niillä ole perkele, jotka huorin tekevät ja varastavat.  Kristityt ne ovat.  Niin kuin ennen on saarnattu kirkossa: "Rakkaat kristityt, rakkaat Jeesuksen ystävät." Ja nyt on huomattu, että ne rakkaat kristityt olivat huorat ja varkaat. Mutta ne siveät ihmiset, jotka eivät ole koskaan juoneet, kironneet ja tapelleet, lieneekö niillä perkele?  Mutta se on mahdoton, kuinkapa niillä on perkele, jotka ovat niin siveästi eläneet, ettei yksikään synti ole tehty, joka heidän tuntoaan kalvaa. Paljon vähemmin niillä on perkele, joilla on niin vahva usko, että he makaavat joka päivä ristin juuressa, ja saattaisivat kyllä antaa Vapahtajalle suuta.  Mutta kelläs viimein se perkele on, jonka juutalaiset sanoivat olevan Vapahtajalla?  Eiköpä niillä ole perkele, jotka seuraavat Vapahtajan esimerkkiä ja marssivat kylästä kylään saarnaamassa ja haukkumassa kunniallisia ihmisiä huoraksi ja varkaaksi. Ne haukkuvat aivan niitä siveitä ihmisiä, jotka eivät ole kellekään tehneet vääryyttä.  Johannes haukkui fariseuksia, jotka olivat siveät ja koreat. Ja sen tähden sanoivat nämä koreat ja siveät ihmiset, että Johanneksella on perkele. Mutta kummalla oli nyt perkele, Johanneksella eli fariseuksilla? Minä luulen, että fariseuksilla oli perkele, vaikka he luulivat Johanneksella olevan.

Ja koska nyt kaikki suruttomat luulevat, että kristityillä on perkele, jotka eivät anna siveille ja kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa, mutta haukkuvat myötäänsä ja soimaavat niin kuin Vapahtaja tämän päivän evankeliumissa soimaa juutalaisia, etteivät he usko, vaikka hän sanoo heille totuuden.  Niin pitäisi kristityitten myös seuraaman Vapahtajan esimerkkiä ja sanoman suruttomille totuuden, vaikka suruttomat eivät usko, sillä kerran tulee se aika, että heidän täytyy uskoa. Kuitenkin ovat kaikki profeetat, Johannes Kastaja ja itse Vapahtaja, ja kaikki apostolit, opetuslapset ja kristityt puhuneet maailman suruttomille ihmisille totuuden, vaikka he tämän totuuden saarnaamisen kautta ovat tulleet maailman vihaamiksi ja vainoamiksi, niin kuin kaikkia kristityitä vielä nytkin vihataan totuuden tähden.  Mutta Jeesus on sanonut: "Autuaat olette te, koska he vihaavat ja vainoavat teitä valhetellen minun nimeni tähden. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa, sillä näin he ovat profeetoita vainonneet ennen teitä." Ihmisen pahuus on niin suuri, että he suuttuvat totuuden saarnaajille.  Rietas ei kärsi, että häntä soimataan ja tuomitaan.

Te Jeesuksen opetuslapset, seuratkaa teidän Herraanne ja Mestarianne totuuden tunnustuksessa, ja älkää väsykö. Seuratkaa hänen verisiä askeleitansa Yrttitarhasta Golgatalle, ja älkää väsykö tien päälle kantaessanne hänen ristiänsä, sillä ensimmäisen ristinkantajan nimi on mainittu elämänkirjassa. Ja meidän toivomme on, että viimeisen ristinkantajan nimi pitää myös mainittaman elämänkirjassa. Noudattakaa sen suuren Ristinkantajan verisiä askeleita, ja älkää pelätkö heidän uhkauksiansa, vaan saarnatkaa rohkeasti ja urhoollisesti totuutta maailman suruttomille. Ja saarnatkaa köyhille evankeliumia, nimittäin semmoisille köyhille, jotka ovat murheelliset, katuvaiset, alaspainetut, maailman hylkäämät. Koska te sen teette, niin te Jumalan armon kautta voitatte muutaman sielun taivaan valtakunnalle.

Ja koska taivaallinen Kuningas tulee tekemään tiliä palvelijoittensa kanssa, silloin tulee se palvelija, joka on kymmenen leiviskää voittanut, ja on sanova hänelle: "Oikein, sinä uskollinen palvelija. Vähässä olit sinä uskollinen. Mene Herrasi iloon!" Ja silloin menee se palvelija, joka on kymmenen leiviskää voittanut, Herran iloon. Ja siellä saavat ne palvelijat, jotka ovat uskollisesti työtä tehneet Herran viinamäessä, heidän ansaitun palkkansa, ruveten viimeisestä niin ensimmäisiin asti. Totuuden saarnaajat, ja totuuden tunnustajat saavat iankaikkisuudessa sen suuren palkan, joka kaikille työntekijöille viinamäessä luvattu on. He saavat siellä levätä heidän työstänsä ilossa, riemussa, rauhassa, nyt ja iankaikkisesti, amen!

___________________________________________________

/ Alkuperäinen (vajaa) / Aunon kokoelma / SKHS Kansallisarkisto Helsinki /

/ Jäljennökset: Kollerin kokoelma / SKHS Kansallisarkisto Helsinki /

/ Iisakki Poromaan jäljennöskirja (vajaa) / Junosuannossa /

 

 

N:o 21    PALMUSUNN. 1858 ( iltasaarna)

 

Minä olen halulla halajanut syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennen kuin minä kärsin, sillä minä sanon teille, en minä suinkaan enää siitä syö siihen asti, kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa. (Luuk.22: 15-16).

 

Koska meidän kallis Vapahtajamme istui syömään tätä pääsiäislammasta, tiesi Hän vakaisesti, että se on viimeinen ateria maan päällä. Jos, sanon minä, rippivierailla olis senkaltainen ajatus, koska he syövät tätä Pääsiäislammasta, ettei he syö enää muuta ruokaa maan päällä, ennen kuin se täytetään taivaan valtakunnassa.  Mutta monella tahtoo olla viimeinen ateria kaukana, koska he istuvat ja syövät Pääsiäislammasta.  Sillä muutamat tahtovat olla niin kiinni maailmassa, ettei het saata ajatella, että se on viimeinen ateria maan päällä.  Jos kaikki rippivieraat ajattelisit, että se on viimeinen ateria, jota he nautitsevat maan päällä, niin he olisit paremmin valmiit astumaan iankaikkisuuteen ja istumaan Abrahamin, Isakin ja Jakobin kanssa taivaan valtakunnassa ja syömään taivaan leipää. Mutta vihollinen jatkaa armonaikaa ja lykkää rippivieraille mieleen, ettei Herran ehtoollinen ole viimeinen ateria maan päällä.

 Ainoastansa muutamat sairaat, jotka makaavat kuoleman edessä, täytyvät niin ajatella, että se on viimeinen ateria.  Mutta ei kaikki ole sentähden valmiit astumaan iankaikkisuuteen, vaikka he tuntevat, että se on viimeinen ateria.  Sillä maailma on niin rakas, että se panee heitä toivomaan, että he paranevat vielä tähän maailmaan.  Ja se toivo sais olla pois kaikilta sairailta, sillä se on sangen vahingollinen sielulle.  Mutta se toivo pitäis olla tautivuoteella, että he paranevat tulevaiseen maailmaan, koska kuolema on oven edessä, ja että ne pääsevät Kaanaan luvattuun maahan syömään happamatointa leipää ja juomaan viinapuun hedelmästä, joka on Jumalan paratiisissa.

Olettekos nyt valmiit astumaan Jumalan valtakuntaan?  Olettekos valmiit istumaan pöydässä Abrahamin, Isakin ja Jakobin kanssa.  Meillä on se toivo ja uskallus Jumalaan, että Hän on suuresta armostansa valmistanut muutampia sieluja, ja valmistaa vielä viimeisessä ateriassa, koska Hän sanoo: "Minä olen halulla halajanut syödä tätä Pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennen kuin minä kärsin."

Uskokaat nyt, Jeesuksen opetuslapset, että tämä on viimeinen ateria, jota te syötte Hänen kanssansa. Uskokaat nyt, että te pääsette pian syömään sen uuden, hänen Isänsä valtakunnassa, ei murheen kanssa, eikä katkerain ruohoin kanssa, niin kuin täällä, mutta ilon ja riemun kanssa.  Ehtoollisen vieraat juopuvat viinasta, joka on tämän viinapuun hedelmästä vuotanut.  Rukoilkaat, te Jeesuksen opetuslapset, että se kalkki, jossa on elävän viinapuun hedelmä, siunattaisiin, ja sanottaisiin: "Tämä on Uuden Testamentin veri, se on Jeesuksen veri, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan syntein anteeksi saamiseksi." Kuule, sinä ensimmäinen ja viimeinen Herran Ehtoollisen suuri jakaja, murheellisten opetuslasten huokaus.  Isä meidän j. n. e.

 

Ylösluetussa tekstissä käskee Paavali rippivieraitten koetella itsensä, ennenkuin he menevät Herran ehtoolliselle. Meidän pitää siis Jumalan armon kautta peräänajatteleman, kuinka rippivieraat pitää koetteleman itsensä, ennen kuin he menevät Herran ehtoolliselle.

Ensimmäinen koettelemus.  Onkos rippivierailla puhdas omatunto?  Suruttomat rippivieraat käyvät Herran ehtoollisella puhdistamattomalla omallatunnolla. Ei he ole sovittaneet riitaveljiänsä.  Muutamilta on rietas vienyt muiston, ettei he muista, kelle he olisit väärin tehneet. Muutamat saattavat muistaa niitä krouvimpia rikoksia, mutta ei he tahdo puhdistaa tuntoansa.  Ei he sovita väärintekojansa, vaan luulevat, että Jumala antaa heille synnit anteeksi, vaikka he eivät sovita riitaveljeänsä.  Sentähden he syövät ja juovat itsellensä tuomion.  Sillä meillä on selvä Jumalan sana sen päälle, ettei Jumala anna syntiä anteeksi (niille), jotka ei tahdo sovittaa riitaveljeänsä.  Heränneet tahtovat puhdistaa tuntonsa ja sovittaa riitaveljensä, vaikka muutamat tahtovat mutkitella, koska he sanovat: "Sovittaa pitää, mutta ei ennen kuin tunto vaatii." Mutta niillä ei olekaan tunto oikein herännyt.  Mikäs tunto se on, joka ei sitä vaadi, kuin Jumalan sana vaatii?  Mutta jos kunnia ja ahneus paskantavat tunnon päälle, silloin loppuu tunnosta voima vaatimaan sitä, kuin Jumalan sana vaatii. Mutta minä sanon teille: Jos ette ole puhdistaneet tuntoanne, niin ei auta Herran ehtoollinen, eikä usko, että synnit ovat anteeksi annetut.

Toinen koettelemus.  Onkos rippivierailla oikia ja autuaaksitekeväinen usko?  Koska Paavali sanoo: Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, niin tulee toinen kysymys.  Kuinkas tämä uskon koettelemus tapahtuu?

Moni kantaa nyt kristityn uskoa, vaikka ei ole tietoa, koska hän on tullut oikiaan uskoon.  Ja muutamat tosin tietävät, koska he on kristityn uskon saaneet, mutta ei he tiedä, kuinka ja koska tämä usko olis kuolleeksi uskoksi muuttunut.  Siinä on riettaalla yksi fiini verkko, jolla hän pyytää kristittyin sieluja, koska yksi elävä kristitty ei pidä itse havaitseman eli tunteman, kuinka elävä usko muuttuis kuolleeksi uskoksi.  Niin kuin me me näemme Davidin lankeemisesta, Ja sen palvelijan, joka kiristi kanssapalvelijatansa kurkusta. Sillä palvelijalla oli totisesti semmoinen usko, että hänen velkansa oli pyyhitty pois. Ja kaikki kristityt täytyvät tunnustaa, että se palvelija oli saanut syntinsä anteeksi. Mutta kuinkas käypi viimein? Kaikki kanssapalvelijat täytyvät kantaa hänen päällensä ja ilmoittaa Kuninkaalle, kuinka tämä palvelija tehnyt on.  Ei hän taida itse raukka tuntea, että hän on langennut *** armontilasta, ennenkuin hän toisen kerran saisi tuntea kovan tuomion. Koska nimittäin kanssapalvelijat rupesivat moittimaan, että hän ei ole enää armontilassa, silloin nousi hänen sydämessänsä itsekkäisyys.  Hän alkaa vastustamaan ja eriseuraa rakentamaan.  Ei hän sovi enää kristittyin kanssa.  Viimein tulee iso rautanaula sydämeen kristityitä kohtaan, jota jokainen raukka ei itse tunne.

Koska nyt tämä oman uskon koettelemus on niin hämärä, ettei moni kristittykään saata itseänsä koetella, josko hän on uskossa, niin olisi paras neuvo, että hän antaisi itsensä semmoisen kristityn koeteltavaksi, jonka hän uskoo vakaisesti kristityksi.  Sillä koettelemus todistaa, ettei kristitytkään voi niin hyvin nähdä omia vikojansa, kuin toinen kristitty.

Kolmas koettelemus.  Onkos rippivierailla totinen halu autuaaksi tulla?  Tämä on yksi hämärä paikka. Sillä kaikki sanovat, että heillä on halu autuaaksi tulla.  Mutta ei kaikilla ole oikeaa hätää.  Ja me tiedämme, ettei ole muilla oikea halu, kuin niillä, joilla on totinen hätä, kuin niillä totisesti katuvaisilla, joiden omatunto ei ole ainoastansa oikein herännyt, vaan myös pysyy niin herätettynä, että he tietävät, mistä yksi eli toinen, kolmas eli seitsemäs vihollinen tulee. Niille tekee itse saatana hädän.  Sillä jos sinä tunnet, mitä huoruudenperkele sinussa vaikuttaa, etkä tunne mitä ahneuden ja kunnian perkele vaikuttaa, niin sinä olet silmäpuoli kristitty.  Jos sinä taas tunnet, mitä kuusi perkelettä sinussa vaikuttaa, mutta et tunne, mitä seitsemäs perkele vaikuttaa, niin sinä saatat ehkä sotia kuutta vastaan, mutta seitsemäs seuloo sieluasi niin kuin nisuja.  Tämä seitsemäs perkele tekee katuvaisille hädän.  Ja sentähden täytyy heidän paeta sen suuren Ristinkantajan tykö, ja huutaa apua joka kerta, kuin omanvanhurskauden perkele alkaa heitä ahdistamaan eli upottamaan epäilyksen aaltoihin. Semmoisilla hätäisillä, joita omanvanhurskauden perkele tahtoo kokonansa sulkea ulos taivaan valtakunnasta, on totinen hätä pelastetuiksi tulla perkeleen vallan alta.

Mutta ei niillä ole yhtään hätää, joita perkele ei vaivaa.  Ne sanovat tosin, muutamat kuitenkin, ettei heillä ole uskoa ja etteivät he jaksa uskoa, vaikka halukin olisi. Mutta ei semmoisilla ole sentähden oikea halu, koska vihollinen ei ole ottanut pois kaikkea väärää toivoa.  Semmoisille tulee surkia hätä, koska joku kristitty tahtoo niin kuin puoliväkisin taluttaa heitä Kristuksen tykö.  Niille tekee rietas hädän juuri siinä paikassa, kussa heidän pitäisi uskoman ja uskonsa tunnustaman.

Nämät ovat ne suuremmat koettelemukset, jotka pitäisi mahdollisilla rippivierailla oleman.  Ja meidän toivomme on, että katuvaiset ja hädässä olevaiset tuntevat nämät paikat, vaikka eivät he kaikki saata niitä selittää.  Mutta se suuri Ehtoollisenjakaja tehköön mahdolliset rippivieraat mahdottomiksi ja mahdottomat mahdollisiksi, että ne, jotka ilman häävaatteita tulevat häähuoneeseen, sidotaan käsistä ja jaloista. Mutta riettaan vangit pääsevät irti kuoleman kahleista, että he pääsisivät viimein siihen suureen ehtoolliseen istumaan Abrahamin, sakin ja Jakobin kanssa taivaan valtakunnassa ja syömään taivaan leipää nyt ja iankaikkisesti. Amen.

__________________________________________

/ Jäljennös 1 / Iisakki Poromaan jäljennöskirja , Junosuando /

/ Jäljennös 2 (loppuosa puuttuu) / Kolarin kirkonarkiston kokoelmista.

  Jäljentänyt Johan Petter Naimakka v.1870 /

 

N:o 21b   PALMUSUNN. 1859

 

Minä olen halulla halainnut syödä tätä Pääsiäislammasta teidän kanssanne ennen kuin minä kärsin, sillä minä sanon teille: En suinkaan minä sitä syö siihen asti, kuin se täytetään Jumalan valtakunnassa.

 

Näin sanoi meidän kallis Vapahtajamme opetuslapsillensa, koska hän istui syömään viimeisen aterian maan päällä.  Hän tiesi kyllä, että se on viimeinen ateria, mutta me emme tiedä, koska viimeinen ateria tulee.  Kukas tiesi aivan pian se tulee meillekin, se viimeinen ateria. Jospa me silloin olisimme valmiit astumaan iankaik­kisuuteen. Jospa me olisimme mahdolliset istumaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivaan valtakunnassa ja syömään taivaan leipää.

Se ajatus pitäisi oleman kristityillä, että se on viimeinen ateria maan päällä, koska he syövät Pääsiäislammasta, etteivät he enää syö muuta ruokaa maan päällä, ennen kuin se täytetään taivaan valtakunnassa. Mutta monella tahtoo olla viimeinen ateria kaukana, koska he istuvat syömään Pääsiäislammasta, sillä muutamat ovat niin kiinni maailmassa, etteivät he saata ajatella, että se on viimeinen ateria maan päällä.

Jos kaikki rippivieraat ajattelisivat, että se on viimeinen ateria, jota he nauttivat maan päällä, niin he olisivat paremmin valmiit astumaan iankaikkisuuteen ja istumaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivaan valtakunnassa ja syömään taivaan leipää. Mutta vihollinen jatkaa armon aikaa ja lykkää rippivieraitten mieleen, ettei Herran ehtoollinen ole viimeinen ateria maan päällä. Ainoastansa muutamien sairaitten, jotka makaavat kuoleman edessä, täytyy niin ajatella, että se on viimeinen ateria. Ei auta enää lykätä edemmäksi, koska kuolema seisoo oven edessä. Silloin täytyy uskoa, että nyt on viimeinen ateria.  Mutta eivät kaikki ole silti[77] valmiit astumaan iankaikkisuuteen, vaikka he tuntevat, että se on viimeinen ateria, sillä maailma on niin rakas, että se panee heitä toivomaan, että he paranevat vielä tähän maailmaan. Ja se toivo saisi olla kyllä poissa kaikilta sairailta, sillä se on sangen vahingollinen sielulle.  Mutta se toivo ei pitäisi olla varsinkin, kun[78] kuolema on oven edessä. Mutta se toivo on kristityillä, että he paranevat toiseen maailmaan, siihen tulevaiseen maailmaan, kussa he saavat sen oikean terveyden, ja että he pääsevät pian Kaanaan luvatulle maalle syömään happamatonta leipää ja juomaan Elävän Viinapuun hedelmästä, joka on Jumalan paratiisissa.

Olettekos nyt, matkamiehet, valmiit astumaan Jumalan valtakuntaan? Olettekos valmiit istumaan pöydässä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa?  Meillä on se uskallus Jumalaan, että hän on suuresta laupeudestansa valmistanut muutamia harvoja sieluja, ja valmistaa vielä heitä viimeisessä ateriassa, kussa hän sanoo: "Minä olen halulla halainnut syödä tätä Pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennen kuin minä kärsin."  Uskottekos nyt, te Jeesuksen opetuslapset, että tämä on se viimeinen ateria, jota te syötte hänen kanssansa?  Uskottekos nyt, että te pääsette pian syömään sen uuden hänen Isänsä valtakunnassa, ei murheen kanssa, ei katkerien ruohojen kanssa, niin kuin täällä, mutta ilolla ja riemulla, kussa ehtoollisen vieraat juopuvat viinasta, joka on Elävän Viinapuun hedelmästä vuotanut.

Rukoilkaa, te Jeesuksen opetuslapset, että se kalkki, jossa on Elävän Viinapuun hedelmä, siunattaisiin ja sanottaisiin: "Tämä on Uuden Testamentin veri, Tämä on Jeesuksen veri, joka teidän ja monen edestä vuodatetaan, syntien anteeksi antamiseksi."  Kuule sinä ensimmäinen ja viimeinen, suuri Ehtoollisen Jakaja murheellisten opetuslasten huokaus.  Isä meidän j. n. e.

 

Ylösluetussa tekstissä käskee Paavali rippivieraitten koetella itseänsä, ennenkuin he menevät Herran Ehtoolliselle. Meidän pitää Jumalan armon kautta perään ajatteleman, kuinka rippivieraitten pitää koetteleman itseänsä, ennen kuin he menevät Herran Ehtoolliselle.

Ensimmäinen koettelemus: Onko rippivierailla puhdas omatunto? Suruttomat rippivieraat käyvät Herran Ehtoollisella puhdistamattomalla tunnolla. Eivät he ole sovittaneet riitaveljiänsä.  Muutamilta on rietas vienyt muistin, etteivät he muista kelle he olisivatt väärin tehneet.  Muutamat saattavat muistaa niitä karkeimpia[79] rikoksiansa, mutta eivät puhdista tuntoansa, eivätkä tahdo sovittaa väärintekojansa, vaan he luulevat, että Jumala antaa heille synnit anteeksi, vaikka he eivät ole sovittaneet väärin­tekojansa.  Sentähden he syövät ja juovat itsellensä tuomion.  Sillä meillä on selvä Jumalan sana sen päälle, ettei Jumala anna niille syntejä anteeksi, jotka eivät sovita riitaveljiänsä.  Heränneet tahtovat puhdistaa tuntonsa ja sovittaa riitaveljensä, vaikka muutamat tahtovat mutkitella, koska he sanovat: "Sovittaa pitää riitaveljensä, mutta ei ennen kuin tunto vaatii."  Mutta niillä ei olekaan tunto oikein herännyt. Mikäs tunto se on, joka ei vaadi samaa kuin Jumalan sana vaatii?  Mutta jos kunnia ja ahneus paskantavat tunnon päälle, silloin tunnosta katoaa voima vaatimaan sitä, kuin Jumalan sana vaatii.  Ja minä sanon teille, jos ette ole puhdistaneet tuntoanne, niin ei auta Herran ehtoollinen eikä usko, että synnit ovat anteeksi annetut.

Toinen koettelemus: Onkos rippivierailla oikea ja autuaaksitekeväinen usko? Koska Paavali sanoo: Koetelkaa teitänne, jos te olette uskossa, niin tulee toinen kysymys: Kuinka tämä uskon koettelemus tapahtuu? Moni kantaa nyt kristityn uskoa, vaikka ei ole tietoa, koska hän olisi oikeaan uskoon tullut. Ja muutamat tietävät, kuinka ja koska he ovat kristinuskon saaneet, mutta eivät he tiedä, kuinka ja koska tämä usko olisi kuolleeksi uskoksi muuttunut. Siinä on riettaalla yksi fiini verkko, jolla hän pyytää kristittyjen sieluja. Koska yksi elävä kristitty ei pidä itse havaitseman, kuinka elävä usko muuttuu kuolleeksi uskoksi, niin kuin me näemme Daavidin lankeemuksesta, ja sen palvelijan, joka kiristi kanssapalvelijatansa kurkusta.  Sillä palvelijalla oli totisesti semmoinen usko, että hänen velkansa on pyyhitty pois. Ja kaikkien kristityitten täytyy tunnustaa, että se palvelija oli totisesti saanut syntinsä anteeksi. Mutta kuinkas kävi?  Kaikkien kanssapalvelijoitten täytyy viimein kantaa hänen päällensä ja ilmoittaa Kuninkaalle, kuinka tämä palvelija tehnyt on. Ei hän taida itse raukka tuntea, että hän on langennut armontilasta, ennenkuin hän saa toisen kerran kuulla kovan tuomion. Koska nimittäin kanssapalvelijat rupeavat moittimaan, ettei hän enää ole armon tilassa, silloin nousee hänen sydämestänsä itseys. Hän alkaa vastustamaan ja eriseuraa rakentamaan. Ei sovi enää kristittyjen kanssa. Viimein tulee iso rautanaula sydämeen kristityitä vastaan, jota sokea raukka ei itse tunne. Koska nyt tämä uskon koettelemus on niin himmeä, ettei moni kristittykään saata itseänsä koetella, jos hän on uskossa, niin on paras neuvo, että he antaisivat itsensä semmoisen kristityn koettelemuksen alle, jonka he uskovat vakaisesti kristityksi.  Sillä koettelemus todistaa, ettei voi kristittykään nähdä omia vikojansa niin hyvin, kuin toinen kristitty.

Kolmas koettelemus: Onkos rippivierailla totisesti halu autuaaksi tulla? Tämä paikka on myös yksi himmi paikka, sillä kaikki sanovat, että heillä on halu autuaaksi tulla, mutta ei sentähden ole kaikilla oikeata hätää. Ja ei ole taas muilla oikeata hätää, kuin totisesti katuvaisilla, joitten tunto ei ole ainoastansa oikein herännyt, mutta myös pysyy herätettynä, että hän näkee, mistä ensimmäinen, toinen, kolmas eli seitsemäs vihollinen tulee. Niille tekee itse vihollinen hädän. Sillä jos sinä tunnet, mitä huoruuden perkele sinussa vaikuttaa, etkä tunne, mitä ahneuden eli kunnianperkele sinussa vaikuttaa, niin sinä olet silmäpuoli kristitty. Jos sinä taas tunnet, mitä kuusi perkelettä sinussa vaikuttaa, mutta et tunne, mitä seitsemäs perkele sinussa vaikuttaa, niin sinä saatat ehkä[80] sotia kuutta vastaan, mutta seitsemäs seuloo sinun sieluasi niinkuin nisuja.  Nämä seitsemän perkelettä tekevät katuvaisille sieluille hädän.  Sentähden täytyy heidän paeta sen suuren Ristinkantajan tykö, ja huutaa joka kerta, kuin Jumalan Poika tulee näkyville, eli joka kerta kuin omanvanhurskauden perkele alkaa heitä ahdistamaan eli upottamaan heitä epäilykseen.  Semmoisilla hätäisillä, joita omanvanhurskauden perkele tahtoo kokonansa sulkea taivaan valtakunnasta, niillä on totinen hätä pelastetuksi tulla perkeleen vallan alta.  Mutta ei niillä ole yhtään halua, joita ei perkele vaivaa.  Ne sanovat, muutamat kuitenkin, ettei heillä ole uskoa, ja etteivät he jaksa uskoa, vaikka olisi halu.  Mutta ei semmoisilla ole sentähden oikeata haluakaan, koska vihollinen ei ole ottanut pois heiltä kaikkea väärää toivoa.  Ja semmoisille tulee surkea hätä, koska joku kristitty tahtoo niin kuin puoli väkisin taluttaa heitä Kristuksen tykö.  Niille tekee rietas hädän juuri siinä paikassa, kussa heidän pitää uskoman ja uskonsa tunnustaman.

Nämä ovat ne suurimmat koettelemukset, jotka pitäisi mahdollisilla rippivierailla olla.  Ja meidän toivomme on, että katuvaiset ja hädässä olevaiset tuntevat näitä paikkoja, vaikka eivät he kaikkia saata selittää. Mutta se suuri Ehtoollisen Jakaja tehköön mahdolliset rippivieraat mahdottomiksi, ja mahdottomat mahdollisiksi, että ne, jotka ilman häävaatteita tulevat häähuoneeseen, sidotaan käsistä ja jaloista.  Mutta riettaan vangit pääsisit irti kuoleman kahleista ja että he pääsevät viimein siihen suureen ehtoolliseen kaikkein valittujen häävierasten kanssa istumaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa, ja syömään taivaan leipää ja juomaan sitä makeata viinaa, joka vuotaa siitä elävästä Viinapuusta, joka seisoo keskellä Paratiisia, ja veisaamaan kiitosta sille suurelle Ehtoollisen valmistajalle nyt ja iankaikkisesti, amen.

_________________________________

/Arkisto ja lähdetieto puuttuu /

 

N:o 22    PALMUSUNNUNTAINA

 

Joka syö minun lihani, ja juo minun vereni, hänellä on iankaikkinen elämä, ja minä olen herättävä hänet viimeisenä päivänä. Joh. 6: 54.

 

Koska meidän Vapahtajamme puhui näitä sanoja, arvelivat juutalaiset, kuinka hän taitaa antaa lihansa meille syödä. Silloin lisäsi Vapahtaja nämä sanat: "Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä."

Näiden sanojen johdatuksesta pitää meidän katsoman ensiksi, kuinka Kristus antaa meille lihansa ja verensä, ja toiseksi, kuinka meidän pitää syömän ja juoman niistä.

Kristus on antanut meille lihansa siten, että hän on sen antanut kaikenlaiseen kärsimiseen, köyhyyteen, ylenkatseeseen, pilkkaan, häväistykseen ja vihdoin ristiin naulittavaksi, niin kuin virressä veisaamme: "Kauhiast´ annoit ruumiis pyhän, piestä, lyödä, haavoittaa."

Sillä hän on antanut verensä vuotaa siinä kärsimisessä hamasta ympärileikkauksesta niin siihen asti, kuin hänessä henki oli ristin päällä. Ja vielä sen jälkeen, koska hän jo oli päänsä kallistanut ja totisesti kuollut, otti yksi sotamiehistä keihään ja avasi hänen kylkensä, että Raamattu täytettäisiin, joka sanoo: "Hänen sydämensä halkeaa laupeudesta," ja ettei yksikään enää epäilisi, etteikö hän ole totisesti kuollut. Se on tapahtunut, niin kuin Vapahtaja itse selitti opetuslapsillensa kirjoituksia: "Niin piti Kristuksen kärsiä ja nousta ylös." Sillä tavoin on nyt Vapahtaja antanut lihansa ja verensä koko maailmalle elämäksi, niin kuin hän sanoi: "Minun pitää antaman lihani maailman elämän edestä."

Nyt on kysymys, kuinka meidän pitää tästä syömän ja juoman. Se ei nyt tapahdu muulla tavoin, kuin uskossa, nimittäin, että me otamme hänet itsellemme sinä, kuin hän on itsensä meille antanut, Vapahtajan omien sanojen mukaan: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tämä on minun vereni, joka teidän edestänne vuodatetaan, eli sen uuden testamentin kalkki minun veressäni." Testamentti ei ole mikään muu, kuin armo, eli lahja, jota ei ole toinen millään työllä ansainnut, eikä anneta mistään velasta. Joka velasta taikka työstä annetaan, sitä ei kutsuta testamentiksi. Mutta tämä Vapahtajan ruumis ja veri on iankaikkinen testamentti.

Ei kuitenkaan yksikään saa tästä osaa, joka ei sitä uskolla ota vastaan. Niin kuin Lutherus on selittänyt katekismuksessa: "Se sana, teidän edestänne annettu ja vuodatettu, vaatii erinomattain uskovaista sydäntä. Joka sen niin uskoo, kuin sanat kuuluvat, eikä niitä epäile, eikä anna minkään itseänsä häiritä, hän syö Vapahtajan lihaa ja juo hänen vertansa oikein, ja hän on elävä iankaikkisesti. Ja hänet on Kristus herättävä viimeisenä päivänä iankaikkiseen elämään. Ei tässä auta mikään työ eli valmistus, kuin ainoastaan usko Jeesuksen päälle.

Koska kysymys on, kuinka iankaikkinen elämä saadaan. Se elämä saadaan jo täällä armonajassa, niin pian kuin ihminen uskoo epäilemättä. Ja tässä on iankaikkinen elämä, että he sinut, ainoan totisen Jumalan tuntisivat ja sen, jonka sinä lähetit, Jeesuksen Kristuksen. Älköön siis yksikään muussa järjestyksessä luulko iankaikkista elämää saavansa, kuin tässä, nimittäin uskolla Kristuksen lihaa syödä ja hänen vertansa juoda. Se on totinen tosi.

Olkoon ihminen itse mielestänsä vaikka kuinka pyhä ja hurskas, rehellinen, kunniallinen, murheellinen, nöyrä ja katuvainen, niin hän pysyy kuitenkin hengellisessä kuolemassa niin kauan, kuin hän ei ole syönyt uskossa Kristuksen ruumista ja juonut hänen vertansa. Sillä se pysyy totena, mitä Vapahtaja on sanonut: "Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä." Samaa Vapahtaja tarkoitti sanoessaan Nikodeemukselle: "Ellei joku synny vedestä ja Hengestä, niin ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla." Samaa tarkoitti Vapahtaja myös sanoessaan: "Joka ei ovesta tule sisälle lammashuoneeseen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri."

Kyllä armonvarkaat sentähden sanovat: "Ei Jumalalta saata armoa varastaa." Eipä kyllä taida varastettu armo peittää armonvarkaan syntiä tuomiopäivänä, mutta kyllä armonvaras saattaa pettää itsensä surkeasti varastetulla armolla. Se on: kuolleella uskolla ja väärällä toivolla. Sen me tiedämme, ettei armonvaras tiedä sanoa, koska hän olisi syönyt Kristuksen lihaa ja juonut hänen vertansa. Eikä armonvaras ole koskaan ollut hengellisessä nälässä ja janossa, sillä hän imee ruokaa omista rinnoistansa, eikä niin muodoin nälkä häntä koskaan saavuta. Eikä armonvaras myöskään tiedä sanoa, koska hän on uudestisyntynyt ja kuinka se tapahtuu. Ei hän myöskään tiedä, koska hän on päässyt ovesta sisälle lammashuoneeseen. Ja sen tähden on hän armonvaras. Ja sinä hän pysyy.

Armonvaras luottaa rukoustensa päälle, pyhän ja siivon elämänsä päälle, kirjanlukemisen ja kirkossa käymisen päälle. Ja sen tähden hän luulee kelpaavansa Jumalalle. Armonvaras luottaa myös oman nöyryytensä päälle ja myötäkäymisen päälle, ja hyvän tuntonsa päälle. Ja erinomattain rakkautensa päälle. Ja siihen peitoksi vielä panee Jumalan armon, jota hän uneksii itsellensä.

Muutampi on niin nöyrä mielestänsä, että kohta pakahtuu halki totuutensa puolesta, jos hän kuulee kristityn ihmisen tunnustavan itsensä Jumalan lapseksi ja autuaaksi. Sillä hän pitää sitä jumalanpilkkana, niin kuin juutalaiset. Koska Vapahtaja sanoi: "Jumalan Poika minä olen," niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mitä me silleen todistuksia tarvitsemme. Hän on pilkannut Jumalaa. Te olette sen kuulleet hänen omasta suustansa."

Niin se käy vielä nytkin maailmassa, että väärä nöyryys pidetään oikeana nöyryytenä, ja oikea nöyryys hengellisenä ylpeytenä, taikka suurena jumalanpilkkana. Sillä kaikki omassa vanhurskaudessa olevaiset ihmiset tuntevat sen verran syntiä ja puutosta itsessänsä, eli kristillisyydessänsä, etteivät he tohdi juuri tunnustaa olevansa Jumalan poikia. Eikä ihminen ennätä niin kauas siinä omassa vanhurskaudessaan, että hän tuntisi täydellisesti saattavansa täyttää lain eli Jumalan kymmenen käskyä. Eikä myöskään omassa vanhurskaudessa oleva armonvaras tunne niin paljon syntiä itsessään, että hänen täytyisi kokonaan epäillä autuudestaan.

Mutta oikeat Jumalan lapset tuntevat varsin semmoiset itsevanhurskaat, ja tuomitsevat heitä helvettiin oman pyhyytensä kanssa. Mutta tuota ei saata fariseus kärsiä, sillä se on hänen mielestänsä toinen hirmuinen synti, jonka hän näkee oikeissa Jumalan lapsissa. Sillä semmoinen hengellinen ihminen tuomitsee tosin kaikkia, vaan ei häntä kukaan tuomitse. Mutta ei fariseus eli armonvaras, taikka luonnollinen ihminen, ymmärrä niitä, kuin Jumalan Hengen ovat, sillä ne ovat hänen mielestänsä hullluus, eikä taida niitä käsittää, sillä ne hengellisesti tuomitaan. Armonvaras sanoo, ettei hän tohdi ketään tuomita, ja Vapahtaja on kieltänyt tuomitsemasta, koska hän sanoi: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Kyllä armonvaras sentähden itse tuomitsee kristityitä ja sanoo, että kristityillä on perkele sydämessä. Mutta itse hän on mielestänsä kokonaan irti perkeleestä, eikä perkele kiusaakaan häntä koskaan.

Kristittyjen kolmas hirmuinen synti on armonvarkaan mielestä hengellinen ilo ja tanssi eli hyppy. Sitä ei saata armonvaras nähdä. Se tekee hänelle niin pahaa, että hänen täytyy kohta ottaa halko käteensä, eli raataa tukasta semmoisia hulluja, ja hän sanoo: "Hyppimälläkös nyt taivaaseen mennään? Itse rietas on niillä päässyt lihaan." Vaikka Raamattu sanoo, että silloin pitää nuoret ynnä vanhain kanssa iloiset oleman ja menemän niitten kanssa, jotka ilossa hyppäävät. Profeetta Jeremian 31. luku.

Ehkä nyt nämä kolme erinomaista ominaisuutta kristityllä ihmisellä ovat armonvarkaalle ja koko kääntymättömälle maailmalle peräti vastahakoiset, itsensä tunnustaminen Jumalan lapseksi ja uskottoman maailman tuomitseminen, ja hengellinen ilo ja riemu Pyhässä Hengessä, ovat ne kuitenkin oikeat Jumalan lapsen tuntomerkit ja todistus siitä, että se jolla ne ovat, on oikea ja totinen kristitty ja Jumalan lapsi jo täällä maan päällä. Ne ovat oikein syöneet Jumalan ja Ihmisen Pojan lihaa, ja juoneet kallista sovintoverta, jonka kautta Jumalan rakkaus, eli Pyhä Henki, on vuodatettu heidän sydämiinsä. Ne ovat priiskoitetut sydämestä sovintoverellä uskon kautta. Ja ne ovat tulleet eläväksi, ja elävät iankaikkisesti, jos he muutoin pysyvät uskossa loppuun asti.

Herra, joka on lihansa ja verensä antanut heidän elämänsä edestä, auttakoon heitä ja vahvistakoon heitä siinä uskossa voittamaan kaikki väärät ja petolliset, vietteleväiset opit, niin myös kaikki perkeleen, maailman ja lihan yllytykset ja kiusaukset, että he taitaisivat itse kuolemassa olla rohkeat ja pelkäämättömät, ja lujassa toivossa lähteä tästä maailmasta, ettei heitä hauta murheelliseksi tekisi. Niin että Herra Jeesus täyttää hänen armollisen lupauksensa, niin kuin hän on luvannut: "Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on iankaikkinen elämä, ja minä olen herättävä hänet viimeisenä päivänä."

Tämän ovat uskovaiset ihmiset jo itse koetelleet monta kertaa, että se antaa heille elämän ja vanhurskauden. Siitä kiittävät he Herraa Jeesusta ja hänen taivaallista Isäänsä jo täällä armonajassa, ja osoittavat velvollista kuuliaisuutta Lunastajallensa ja Vapahtajallensa, joka on heidän nälkäisiä sielujansa ravinnut omalla ruumiillansa, ja virvoittanut heidän väsyneet jäsenensä elämän vedellä. Ja se on meidän toivomme ja uskalluksemme Jumalaan, ettei hän anna minkään pahan voittaa hänen omiansa, freistatkoon perkele ja maailman sokea joukko parastansa. Ei pidä heidän kuitenkaan mitään voittaman, sillä Herra Jeesus antaa häneen uskoville voiton synnin ja maailman ylitse.

Kyllä ne harvat uskovaiset pian pelastetaan pois tästä pahasta maailmasta, jossa heidän täytyy sotia perkelettä ja hänen alamaisiansa vastaan. Ja Oi, jos aika se autuas pian joutuis´, ja Herra Jeesus meitä omians´ pois noutais´, Ja kaiken vaivan, juur´ armost´ aivan, iankaikkiseksi iloksi taivaan jäll´ muuttais´. Amen.

________________________________________

/ Jäljennös / Laestadianakokoelmat / Oulun Maakunta-arkisto /

 

 

N:o 23   PALMUSUNNUNTAINA (katkoksia)

 

- - - Koska nyt katuvainen syntinen, joka vasta laihin on lähtenyt ulos synnin orjuudesta joutuu suureen ahdistukseen vihollisen tähden, joka sotaväellänsä ahdistaa häntä Punaisen meren rannalle, silloin nostaa Mooses Jumalan käskyn jälkeen sauvansa Punaisen meren ylitse ja sanoo: "Tämän meren ylitse pitää sinun käymän. Israel, astu rohkeasti Punaiseen mereen, sillä sen meren kautta on sinulla valmistettu tie. Jos vihollinen on niin hullu, että hän tulee perässä, niin hän hukkuu yhtenä väkensä kanssa."

Tämän ihmeellisen pelastuksen tähden Egyptin orjuudesta, asetettiin pääsiäislammas muistoksi heille. Ja sen saman pelastuksen tähden hengellisestä orjuudesta on myös meille asetettu yksi Pääsiäislammas eli Herran ehtoollinen, jota kaikki oikeat Israelin lapset, katuvaiset ja armoitetut sielut, pitää syömän, vyötetyt kupeista, kengät jalassa, sauva kädessä, valmiit yöllä pakenemaan orjuuden huoneesta, kantaen Uuden Testamentin happamatonta leipää myötänsä. Ja sydämen oven pihtipieltä pitää heidän pyyhkimän pääsiäislampaan verellä, että murhaenkeli kävisi sivuti niitä huoneita, joissa Karitsan veri näkyy.

Vaikka nyt yhdellä heränneellä sielulla tulee niin hoppu lähtemään pois orjuuden huoneesta, ettei hän jouda riisua itseänsä eli panna maata, kuitenkin katuu vihollinen, että hän on laskenut katuvaisia sieluja palvelemasta häntä. Hän kokoaa siis hopusta väkensä ja lähtee katuvaisen sielun perään siinä tuumassa, että saada häntä pyörtämään takaisin. Katuvainen sielu joutuu silloin suureen ahdistukseen, koska vihollinen ahdistaa toiselta puolelta, ja toiselta puolelta vastaa Punainen meri, johonka katuvainen sielu ei tohdi astua ennen kuin Mooses nostaa sauvansa ja sanoo: "Astu rohkeasti Punaiseen mereen, Israel! Et sinä huku siinä, koska Jumala on valmistanut sinulle tien."  Mutta vihollinen hukkuu siinä Punaisessa meressä.

Moni katuvainen on niin arka, ettei hän tohdi astua Punaiseen mereen. Ja koska vihollinen ahdistaa toiselta puolelta ja meri vastaa toiselta, ja luonnollinen järki sanoo sen mahdottomaksi, että Punainen meri pitää häntä varjeleman viholliselta, rupeaa kärsimättömyys häntä vaivaamaan. Ja halu olisi pyörtää takaisin Egyptiin eli synnin orjuuteen, jos vihollinen olisi armollinen ja antaisi hänelle sen lupauksen, ettei hänen pidä kovin raataman hänen tuntoansa epäilyksen kautta. Mutta vihollinen on itse niin hullu, että hän tahtoo väkivallalla ahdistaa ja sodalla voittaa heränneitä. Ei hän saata ajatella, että se on heränneille sieluille mahdollinen käydä Punaisen meren ylitse. Koska nyt johdattaja nostaa sauvansa Punaisen meren ylitse ja sanoo: "Astu rohkeasti Punaiseen mereen, niin sinä tulet pelastetuksi." Silloin tulee vihollinen niin sokeaksi, että hän myös astuu Punaiseen mereen, ja siinä hän hukkuu. Mutta ei ole vielä katuvainen sielu Kaanaan maassa, vaikka hän on ensimmäisen armonmerkin kautta päässyt vihollisen uhkauksista.

Koska yksi herännyt ihminen pääsee pakoon vihollisen päällekarkauksista, rupeaa hän ylen varhain lupaamaan itsellensä hyviä päiviä, eikä ajattele sen perään, että hänen täytyy vaeltaa korvessa monen vaaran ja sodan lävitse, ja sen vaelluksen alla kärsiä nälkää ja janoa. Kärsimättömyyden tähden täytyy hänen vaeltaa korvessa edestakaisin siihen asti, että vanha ihminen kuolee ja uusi ihminen tulee sijaan, joka viimein pääsee Kaanaan luvatulle maalle. Kärsimättömyyden tähden kuolivat kaikki vanhat tien päälle, sillä vanha ihminen ei ole mahdollinen tulemaan Kaanaan maan sisälle.

Meidän Pääsiäislammas on se uhrattu Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnit. Hänen kauttansa tulevat heränneet ja katuvaiset sielut lunastetuksi Egyptin orjuudesta, synninpalveluksesta, ja saavat Herran ehtoollisesta uuden rakkauden pantin tämän lunastuksen päälle, että heidän pitää hopusta lähtemän orjuuden huoneesta puoliyön aikana matkustamaan joutuisasti Punaisen meren ylitse, (ja) maailman korvessa nälkää ja vilua kärsiä.

Jumala ruokki Israelin lapsia korvessa mannalla, joka taivaasta satoi. Kärsimättömyyden tähden täytyi heidän vaeltaa edestakaisin maailman korvessa siihen asti, että vanha ihminen kuolisi ja uusi ihminen pääsisi luvattuun maahan. Auttakoon se suuri taivaan Kuningas näitä matkustavaisia, että he kostuisivat ilman napisematta siihen luvattuun maahan, johonka he ovat matkustamassa, että he viimein saisivat rauhassa syödä Pääsiäislampaan Kaanaan maassa, ja levätä iankaikkisesti. Kuule meidän anomuksemme, sinä suuri ja kaikessa iankaikkisuudessa ylistettävä taivaan Kuningas, amen. Isä meidän j. n. e.

 

Meidän pyhän evankeliumimme sisällepito on lyhyesti tämä, että Paavali panee Herran ehtoollisen ensimmäisille kristityille samalla tarkoituksella, kuin hän itse oli saanut Herralta, nimittäin, että se siunattu leipä on Herran ruumis, ja se siunattu kalkki on hänen verensä. Koska nyt Paavali ei ole katsonut tarpeelliseksi selittää tätä suurta salaisuutta, niin emme mekään saata sen paremmin selittää, kuin että Herran ehtoollinen, eli Vapahtajan ulos annettu ruumis ja vuodatettu veri on yksi sovintouhri meidän syntiemme edestä. Ja että se on täydellinen uhri, osoittaa pyhä Paavali joka paikassa hänen lähetyskirjoissansa.

Mutta kuinka täydelliset rippivieraat ovat, jotka tämän sovintouhrin kautta pitää sovitettaman, se on toinen kysymys. Me kuulemme, että yksi kahdestatoista kymmenestä oli ottanut pestirahan Jeesuksen vihollisilta, koska hän meni Herran pöytään. Ja moni rippivieras taitaa vielä nytkin kantaa kolmekymmentä hopeapenninkiä pakkarissa, koska hän tulee Herran pöytään. Meidän pitää tänä päivänä tutkisteleman, kuka se on, joka Vapahtajan pettää, koska me otamme tutkintoaineeksi rippivieraat.

Ensimmäinen tutkistelemus: Kuka se on, joka Jeesuksen pettää? Toinen tutkistelemus: Se on se, jolle Jeesus kastetun palan antoi. Kolmas tutkistelemus: Sen palan jälkeen meni häneen perkele.

Ensimmäinen tutkistelemus: Kuka se on? Tämän kysymyksen päälle ei tahtonut Jeesus vastata. Mutta me arvaamme, että se, joka peittää vikojansa, eikä tahdo tunnustaa syntiänsä, on ensimmäinen, joka pettää Vapahtajansa. Pettäjä tahtoi tehdä itsensä viattomaksi, koska hänkin kysyi, niin kuin kaikki muut: "Olenko minä se?" Mutta kuinkas hän saattoi tulla viattomaksi, koska hän oli ottanut pestirahaa vihollisilta?

Ensimmäinen tuntomerkki on se, että pettäjä ei tahdo tunnustaa itseänsä semmoiseksi. Hän tahtoo olla viaton, vaikka hän on yksi suuri skälmi.[81] Me tiedämme, että luonnollinen siveys ja kuollut usko tahtovat molemmat peittää vikojansa. Eivät he tahdo tunnustaa syntiänsä, vaikka heidän vääryytensä olisi kuinka nähtävä. Yhtä hyvin tahtovat he itsensä syyttömäksi tehdä. Luonnollinen siveys ei kärsi ollenkaan sitä, että hänen elämäänsä laitetaan[82]. Hän suuttuu ja närkästyy, jos joku rupeaa hänen pakkariansa kaivamaan. Ei hän tahdo tunnustaa, että hän on ollut päissä, että hän on kironnut, että hän on tapellut, että hän on maailmankunniata pyytänyt, että hän on ahne. Mutta jos joku panee hänen silmiensä eteen näitä syntejä, niin hän suuttuu ja kiroaa kristityitä, jotka eivät anna hänelle omantunnon rauhaa.

Kyllä sen tähden tämä Juudas istuu niin kuin enkeli Jeesuksen pöydän tykönä. Kastaa hänen kanssansa vatiin, vaikka hän on pestirahan ottanut Jeesuksen vihollisilta. Minkä tähden tahtoo Juudas kieltää syntiänsä? Minkä tähden tahtoo hän muitten opetuslasten kanssa vatiin kastaa? Sen tähden ilmankin, etteivät muut opetuslapset tulisi tietämään, minkälainen mies hän on. Vähän siitä, että Jeesus tietää, mitä hän kantaa povessansa, saati muut eivät tulisi sitä tietämään. Älä huoli, Juudas. Yksi vierasmies on näkemässä, joka saattaa kyllä sanoa, kuinka paljon rahaa sinä olet ottanut juutalaisilta.

Sinä olet nyt siveä ja viaton, koska sinä istut Herran pöydän tykönä ja syöt Herran ruumista ja juot hänen verensä. Mutta annas nähdä, koska sinä olet ulos mennyt tästä paikasta, menetkö sinä katsomaan Vapahtajan veripisaroita, kuinka ne putoavat hänen kasvoistansa maahan. Vai menetkö sinä vihollisten tykö sanomaan: "Antakaa yksi viinaryyppy suuhun, ja tulkaa perässä. Minä osoitan teille parhaan paikan, kussa te saatte hänet kiinni ottaa."

Minä arvaan hyvin, että Juudas, joka muitten silmäin edessä on niin kuin enkeli, ei malta kauan tässä olla, ennen kuin hän lähtee ulos sylkemään, kiroamaan ja tappelemaan, viinaa ryyppäämään ja varastamaan.

Mutta älä huoli. Jos sinä, Juudas, kerran et saa nähdä Jeesusta tuomituksi sinun väärän kauppasi tähden, jos sinä et saa kerran nähdä, että sinä olet viattoman veren pettänyt, silloin taitavat ne rahat, joita sinä olet vähällä vaivalla voittanut, ruveta sinun omaatuntoasi polttamaan. Ja silloin taitaa olla hiljain[83] katua, koska asia ei tule enää takaisin tehdyksi, vaikka sinä silloin heität takaisin kaikki ne rahat, joita sinä olet vääryydellä voittanut. Ei omatunto sen tähden lakkaa sinua polttamasta, vaan sinun elämäsi pitää tuleman niin raskaaksi, että sinun täytyy mennä ulos hirttämään itsesi, jos parannus ei tule, ennen kuin Jeesus on tuomittu.

Toinen tutkistelemus. Kuka se on, jolle Jeesus kastetun palan antoi? Olet monta kertaa istunut Jeesuksen vieressä ja ottanut hänen kädestänsä sen kastetun palan, rakkauden merkin ja viimeisen varoituksen, että sinä kerran hämmästyisit ja rupeaisit kantamaan vääryydellä saadut rahat takaisin, ennen kuin Jeesus tuomitaan kuolemaan. Mutta turhaan olet sinä näitä rakkauden merkkejä vastaanottanut. Turhaan ovat kuolevaisen Vanhemman  viimeiset sanat tulleet sinua kohti. Turhaan on hän murheelliseksi tullut ja huoannut sinun tähtesi. Turhaan on hän rukoillut ja varoittanut sinua, että sinä kerran lakkaisit siitä pahasta aikomuksesta.

Mutta pahdan päälle ovat Vanhimman kyyneleet pudonneet. Suun antamisella olet sinä pettänyt hänet. Eivät Vanhemman kyyneleet ole vaikuttaneet sinun sydämessäsi mitään kipua. Sinä saat nähdä, mitä Vanhemman kyyneleet maksavat, koska ne rupeavat sinun tuntoasi polttamaan. Vaikka se on hiljain katua, koska Jeesus on tuomittu. Myöhäistä on vääryyden rahat tuoda takaisin, koska perkeleen joukko on saanut Vapahtajan kynsiinsä. Mene nyt ylimmäisten pappien tykö ja sano heille: "Minä pahasti tein, että minä viattoman veren petin."

Minkä kaltaisen lohdutuksen sinä saat viimein maailmanherroilta, koska omatunto herää ja väärät rahat rupeavat sinun tuntoasi polttamaan? Mene nyt sanomaan heille: "Minä pahasti tein, koska minä ryyppäsin paloviinaa teiltä, vaikka minä olin Herran kalkista ennen juonut." Niin sinä saat kuulla, mitä he vastaavat. "Katso itseäsi, mitä se meihin tulee?" Itse olet ryypännyt. Itse olet kironnut. Itse olet tapellut. Itse olet vähällä vaivalla paljon rahaa voittanut. Itse olet väärän valan tehnyt. Itse olet suuta antanut Vapahtajalle. Emme suinkaan me ole sinua siihen vaatineet. Katso itseäsi. Ka, semmoisen lohdutuksen sinä saat maailmanherroilta, koska väärät rahat rupeavat sinun tuntoasi polttamaan. Mene nyt hirttämään itsesi ja sano sitten maailmanruhtinaalle, niin kuin sinä sanoit Jeesukselle: "Terve, Rabbi, hyvää päivää, herra!"

Kolmas tutkistelemus. Ja sen palan jälkeen meni häneen perkele. Juudas oli muutoin hyvä mies, mutta sitä hän ei voinut kärsiä, että se kastettu palanen tarttui kurkkuun. Jos Jeesus olisi antanut hänelle korvapuustin, se ei olisi tehnyt hänelle mitään. Mutta se kastettu palanen teki hänelle oikein pahaa, sen vuoksi nimittäin, että se koski pernaan. Ei yksikään ole niin kunnian arka, kuin siveät varkaat ja siveät huorat. Varkauden soimaus tekee heille oikein pahaa. Niin se palanen teki pahaa Juudakselle, koska hän luuli, että Jeesus sen kautta ilmoitti hänet. Hän tahtoi nimittäin kunniansa pitää kunniallisten ihmisten keskellä.

Ja kukas ei tahdo kunniaansa pitää tallella? Se on kaikkien suruttomien ihmisten luonto, että oli hän kuka hyvänsä, joka olisi varastanut, huorin tehnyt eli ihmisiä pettänyt, viinakauppaa pitänyt eli päissä ollut, eli vääryydellä voittanut, niin eivät he tahdo kuitenkaan kunniallisten ihmisten keskellä oikeaa nimeänsä kuulla. Vaan kunniallinen raatiherra ja kunniallinen tratöri[84] ja hyvä herra, armollinen herra, rehellinen mies, siveä vaimo, vaikka oli Juudas. Kyllä hän olisi hyvänä pitänyt, jos joku olisi sanonut hänelle: "Rakas Jeesuksen ystävä," vaikka hän oli perkeleen apostoli. Yksi tuli kerran Jeesuksen tykö ja sanoi hänelle: "Hyvä mestari." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Miksis minua hyväksi kutsut. Ei kenkään ole hyvä, muu kuin Jumala." Ei Vapahtaja tahtonut tätä kunniaa itsellensä ottaa, että hän oli hyvä. Mutta kyllä varkaat ja huorat sen kunnian kuulevat mielellänsä, että he ovat hyvät, siveät ja rehelliset.

Mahtoi semmoinen kunniallinen mies, kuin Juudas, suuttua, koska se kastettu palanen tarttui kurkkuun. - - - [85]

Minä tiedän vakaisesti, että jos tämän aikaiset Juudaksen veljet saisivat yhden kastetun palan Herran ehtoollisen päälle, he menisivät varsin ulos kirkosta ja sanoisivat vielä jälkeen Vapahtajallensa: "Ei täällä puhuta enää yhtään Jumalan sanaa, haukutaan tyhjä[86] kunniallisia ihmisiä. Joka sanoo totuuden suruttomille, se haukkuu - - - /loppu kateissa/

______________________________________________________

Jäljennös (alku ja loppu puuttuu ) / Lainion museon kopiokirja /

 

 

N:o 24     PITKÄPERJANTAINA 1845

 

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman kanssansa.

 

Koska pyhä Paavali tahtoi selittää sen suuren ja ihmeellisen salaisuuden, joka Vanhassa Testamentissa oli esimaalattu sovintouhrilla, nimittäin lammasten, vasikkain ja kauristen uhraamisella, niin osoittaa hän, että Kristus oli Uuden Testamentin sovintouhri, jonka kautta katuvaiset syntiset saavat syntinsä anteeksi, ja että kristityt paremmin käsittäisivät, kuinka tyyris1 ja kallis tämä sovinto on, kirjoitti hän ensimmäisille kristityille nämät painavat sanat: Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman kanssansa.

Sovinto on senkaltainen asia, jota ei yksikään ymmärrä muut kuin se, joka tuntee itsensä sovitetuksi. Kaikki ihmiset ovat tunnustaneet sovintoa tarpeelliseksi, mutta ei ole moni arvannut, kuinka sovinto pitäis tapahtuman. Sen tähden ovat myös pakanat uhranneet epäjumalille sovintouhria, koska he luulit, että epäjumalat olit heille suuttuneet.

Muutamat ovat uhranneet eläimiä, ja muutamat ovat uhranneet omia lapsiansa epäjumalille. Myös juutalaiset uhraisit paljon niin kuin sovinnoksi heidän synteinsä edestä. Mutta vaikka Jumala oli Mooseksen kautta käskenyt heidän uhrata jokavuotisia sovintouhria erin­omattain yhtenä päivänä, joka kutsuttiin sovintopäiväksi, kuitenkin osoittaa pyhä Paavali, että nämät uhrit ei saattaneet sovittaa ihmisiä Jumalan kanssa eli pois ottaa heidän syntiänsä ja antaa heidän omalletunnollensa rauhaa.

Mutta Kristus, joka on kerran uhrannut itsensä sovintouhriksi meidän synteimme edestä, hän on sovittanut ihmisiä Jumalan kanssa.

____________________________________________________________________

Alkuperäinen / Arkistotieto puuttuu / Seppo Leivon valokopiokokoelma / EA /

1 kallis ( ruotsiksi dyr, tornionlaakson murteella tyyris)

N:o 25      PITKÄPERJANTAINA 1851

 

Vanha Israel sanoi lapsillensa: "Te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan." 1. Moos. 42: 38.

 

Tämä vanhemman soimaus on tapahtunut kaikille jumalattomille lapsille muistutukseksi, jotka jumalattoman elämänsä kautta saattavat vanhempansa harmaat karvat murheella hautaan.  Ei suinkaan IsraeIin lapset silloin muistaneet, mikä suuri murhe tuli vanhemmalle, kun he myivät veljensä Josefin pakanoille vihan, kateuden ja ahneuden tähden.  He ajattelivat, että Josef oli tehnyt heille pahoin, koska hän kantoi juoruja ja muisteli vanhalle isällensä sitä pahaa elämää, jota Israelin pojat pidit vanhimman seljän takana niin pian, kuin he pääsit vähän ulommaksi vanhimman silmäin edestä, ja sitte vielä rupeis uniansa muistelemaan.  Niitten juoruin ja unen tähden olit Josefin veljet ensinnä suuttuneet hänelle.  Ja vielä nytkin suuttuvat sen vanhurskaan Josefin jumalattomat veljet, koska hän kantaa juoruja heidän päällensä, ja muistelee vielä uniansa, ja ilmoittaa heidän pahuutensa vanhimmalle, sillä eivät  jumalattomat lapset tahdo tunnustaa heidän pahoja töitänsä vanhemmalle, vaan he tahtovat niitä peittää ja salata, ettei vanhin saisi tietää, millaiset he ovat.  Mutta koska Josef rupeaa juoruja kantamaan ja vanhimmalle ilmoittamaan heidän pahoja tekojansa, niin silloin Israelin jumalattomat lapset suuttuvat Josefille ja käyvät hänen henkensä päälle, ja tahtovat hänen tappaa vihan ja kateuden tähden, koska Israel rakastaa tuota vanhurskasta Josefia enemmän kuin muita lapsiansa. Käärmeen siemenet rupeavat puikimaan sydämen Juuressa. Hengellinen viha panee heitä tappamaan eli myymään veljensä pakanoille, että he saisit omantunnon rauhan. Näin tekevät vielä nytkin kaikki jumalattomat lapset niin pian, kuin joku rupeaa heidän päällensä kantamaan. Ei he silloin suutu, koska ei yksikään kanna heidän päällensä, mutta niin pian, kuin joku ilmoittaa vanhimmalle, mitä he siellä vanhimman seljän takana                      tekevät, varsin nousee heillä hengellinen viha. Varsin rupeavat (käärmeen siemenet puikimaan sydämen juuressa) Mutta eivät ne jumalattomat lapset arvaa, mikä suuri murhe tulee vanhemmalle siitä, kun he ensin pitävät jumalatointa elämää ja sitten vielä tappavat veljensä, (ja se, joka ei koskaan) ole vielä vanhemman sydäntä haavoittanut, saatetaan pois, ja myydään ilman syytä pakanoille orjaksi. Eiköhän ole vanhimman syytä valittaa ja soimata näitä jumalattomia lapsia, niin kuin se vanha Israel: "Te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan." Eikö semmoiset lapset ole vanhimpansa murhaajat, jotka sillä lailla elävät, että vanhin, joka heitä on ruokkinut ja ylöskasvattanut, täytyy viimein murheella mennä hautaan? Mitäs ajattelette, te pahankuriset ja jumalattomat lapset?  Olettekos siihen  laihin eläneet, te jumalattomat ja uppiniskaiset lapset, että taivaallinen Vanhin on saattanut ilolla ja riemulla kuolla siinä autuaallisessa uskalluksessa, että Hän kohtaa lapsiansa taivaan valtakunnassa, jossa Hän saisi ijankaikkisesti iloita ja riemuita heidän kanssansa siinä uudessa Jerusalemissa, jossa kaikki itku ja valitusääni loppuu?  Vai oletteko te sillä tavalla eläneet, että Vanhimman täytyy murheella ja kauhistuksella mennä hautaan, sillä hirmuisella  ajatuksella, että kaikki Hänen lapsensa syöksevät itsensä ja Vanhimpansa murheella hautaan?

Ajatelkaat nyt perään, te paatuneet ja kirotut henget, kuinka te olette eläneet siitä saakka, kuin te rupesitte konttaamaan tämän maailman lattian päällä, olettekos niin eläneet, että maallinen Ja taivaallinen vanhin on saattanut ilolla ja riemulla kuolla?  Vai olettekos siihen laihin eläneet, että molemmat, sekä maallinen että taivaallinen vanhin on täytynyt kyyneleillä ja huokauksilla valittaa, että nämät jumalattomat ja paatuneet lapset ovat saattaneet vanhimpansa harmajat karvat murheella hautaan?  Taivaallinen Vanhin kuitenkin valittaa, että Hän on ylöskasvattanut lapsia, mutta eivät he ole ottaneet kuritusta vastaan, sillä he ovat kovakorvaiseksi tulleet.  Ja maallinen vanhin valittaa myös, niin kuin Israel: "Te saatatte minun harmajat karvani murheella hautaan."

Se on myös kirjoitettu, että Davidille tuli suuri murhe niitten jumalattomain lasten tähden, jotka kävit vanhimpansa hengen päälle. Ja moni muu vanhin on täytynyt valittaa niin kuin se vanha Israel: "Te saatatte minun harmajat karvani murheella hautaan." Mutta jos vielä moni maallinen vanhin on niin sokia, ettei hän näe lapsiansa vaeltavan väärällä tiellä, vaikka muutamat hänen lapsistansa ovat huorat, ja muutamat ovat varkaat, ja muutamat juomarit, ei kuitenkaan taivaallinen Vanhin ole niin sokia, ettei Hän näe, kuinka Hänen lapsensa menevät päätänsä myöten helvettiin jotka ei tottele ollenkaan Hänen rakkaita manauksiansa, eikä huoli kurituksestakaan, että he tekisit totisen katumuksen ja parannuksen, vaan pilkkaavat Vanhimpansa kyyneleitä ja saattavat Hänen murheella hautaan.

Se on kirjoitettu (1. Moos.6: 6), että Jumala katui tehneensä ihmisen maan päälle, koska hänen pahuutensa tuli niin hirmuiseksi.  Ja Hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Mutta jumalattomat ja paatuneet lapset ei huoli siitä, että Vanhimmalle tulee murhe heistä. Koska he niin pahoin käyttävät itsensä, että Hänen täytyy murheella ja kauhistuksella mennä hautaan. Vaan enemmän paatuneet lapset yltyvät ja pilkkaavat Vanhimman kyyneleitä. Muutamat paatuneet lapset sanovat murheelliselle Vanhimmalle: "Tule meitä lyömään, jos tohdit!" eli: "Tulkoon Hänen verensä meidän, ja meidän lastemme päälle!" Muutamat panevat Hänen ruumiinsa kauniisti hautaan, ja sanovat: "Emme ole meidän Vanhimpaamme saattaneet murheella hautaan, vaan rakkaudella ja siveydellä olemme Hänen korjanneet." Muutamille tulee kova murhe Vanhimman kuoleman jälkeen, koska heille johtuu mieleen, kuinka he ovat olleet tottelemattomat Häntä kohtaan, ja saattaneet Hänen murheelliseksi heidän jumalattoman elämänsä kautta. Ja ne harvat sielut, jotka tulevat murheelliseksi Vanhemman kuoleman jälkeen, istuvat nyt Hänen hautansa päällä ja huokaavat: "Me olemme jumalattomat olleet. Me olemme monta kertaa saattaneet meidän Vanhimpamme murheelliseksi. Me olemme saattaneet Hänen murheella hautaan. Me olemme Taivaallisen Vanhimman murhaajat.  Me olemme  sen tappaneet, joka on meitä suurella vaivalla ja veren vuodatuksella synnyttänyt. Me olemme Hänen syösseet helvettiin, joka on meitä ruokkinut ja ylöskasvattanut. Sentähden meidän täytyy nyt itkeä ja huoata. Mutta ei Hän kuule enää meidän huokauksiamme." Kuka tiesi, mitä Hän tekee, te murheelliset opetuslapset?  Vaikka te olette saattaneet Hänen murheella hautaan, vaikka Hän nyt makaa maan povessa, kukas tiesi, että Hän vielä kuulee teidän huokauksenne.  Kukas tiesi, ettei katuvaisten, murheellisten ja alastomaan lasten kyyneleet herätä Häntä ylös haudasta.  Jos te ainoastansa huudatte niin korkialla äänellä, että se kuuluu syvyydestä korkeuteen, niin pitää teidän näkemän, että se suuri Ristinkantaja on vielä elämässä, vaikka te luulette Hänen kuolleeksi. Kuule sinä ristiinnaulittu ja kuoletettu Vapahtaja, murheellisten ja katuvaisten huokaus, Isä meidän j.n.e.

 

 

Evankeliumi Luuk. 23: 32 Koska jumalattomat lapset ovat saattaneet Vanhimpansa murheella hautaan, niin pitäis meidän nyt katseleman, kuka heistä herättää Hänen ylös. Ensimmäinen tutkistelemus.  Kutkas ovat Vanhimpansa murhaajat? Toinen tutkistelemus.  Kukas herättää Hänen ylös?

Me odotamme, että Vanhimman murhaajat ja Hänen kyyneltensä pilkkaajat                      pitää kerran huomaitseman, ketä he ovat pistäneet, jos ei tässä, niin tulevaisessa maailmassa kuitenkin, rupeavat Vanhimman kyyneleet polttamaan heidän tuntoansa.  Mutta silloin on hiljainen katumus.

Ensimmäinen tutkistelemus.  Kutkas ovat Vanhimman murhaajat ja Hänen kyyneltensä pilkkaajat?  Kaikki jumalattomat lapset, sekä pienet, että suuret, jotka käyvät ja konttaavat maan päällä.  Ei ainoastansa juutalaiset, jotka huusit "ristiinnaulitse", vaan myös se pakana Pilatus, joka pesi kätensä puhtaaksi ja sanoi: "Viatoin olen minä tämän vanhurskaan miehen vereen." Niin kuin moni pakana vielä nytkin tahtoo tuntoansa puhdistaa väärällä valalla, ettei hän ole syypää Vapahtajan kuolemaan.  Mutta ei ole tästä Vanhimman murhaamisesta (yksikään) vapaa, olkoon juutalainen eli pakana, sillä kaikki ovat siinä murhassa osalliset olleet.  Muutamat ovat Hänen kiinni ottaneet.  Muutamat ovat Hänen päällensä väärällä valalla todistaneet.  Muutamat ovat Hänen päällensä kantaneet.  Muutamat ovat Hänen tuominneet kuolemaan.  Muutamat ovat Häntä rusikoilla pieksäneet, ja muutamat ovat Häntä pilkanneet.  Muutamat ovat orjantappuraista kruunua vääntäneet, ja muutamat ovat huutaneet "ristiinnaulitse!" Muutamat ovat Hänen ristiinnaulinneet. Muutamat ovat Hänen kylkeensä pistäneet.  Ja muutamat taas, jotka eivät ole Häntä vihanneet eikä vainonneet, ovat kuitenkin pettäneet Hänen, niin kuin esimerkiksi Juudas Iskariot, jonka lihalliset veljet ja neppaimet ovat vielä elämässä Ja ne, jotka eivät ole Häntä pettäneet ja ristiinnaulinneet, ne ovat vissimmästi kieltäneet Häntä.

Mutta Josef ja Nikodemus tahtovat Pilatuksen kanssa puhdistaa itsensä, etteivät he ole suostuneet muitten tekoon ja neuvoon. Mutta onkos nämät miehet menneet Vapahtajan puoleen?  Onkos yksikään heistä puhunut Pilatukselle, sanoen: "Tämä on hurskas mies ja Jumalan Poika. "Eipä ole kuulunut, että he olisit puhuneet yhtään sanaa Jeesuksen viattomuudesta ja vanhurskaudesta. He ovat silloin olleet mykät koirat, koska heidän olis pitänyt haukkuman saatanan joukkoa.  Mutta ei maailman kunnia ole silloin myöten antanut, sillä he pidit omaa henkeänsä rakkaampana, kuin Vapahtajan henkeä. Ja sentähden ovat myös nämät siviät miehet suljetut pois niitten harvain sieluin luvusta, jotka silloin itkit ja paruit, koska kaikki muut olit ilossa ja rauhassa.

Nyt, koska kysymys tulee, kutka ovat Vanhimman murhaajat, niin meidän täytyy tunnustaa totuuden, että kaikki jumalattomat lapset ovat Hänen saattaneet murheella hautaan.  Ei yksikään ole siitä murhaamisesta vapaa.  Mutta muutamat ei tahdo sitä syntiä päällensä ottaa.  Esimerkiksi se pakana Pilatus, joka pesi itsensä puhtaaksi vedellä ja sanoi: "Viatoin olen minä tämän vanhurskaan miehen vereen. Ei semmoinen pakana saata katua, että hän on tuntoansa vastaan ja juutalaisten anomuksen jälkeen väärän tuomion kirjoittanut. Itsepä hän on sanonut Jeesukselle: "Etkös tiedä, että minulla on valta sinua ristiinnaulita ja valta sinua päästää?" Koska sinulla on valta, sinä pakanallinen tuomari, mikset tuominnut sitte tuntosti jälkeen oikiaa tuomiota?  Jos saatanan Joukko tahtoo Jeesuksen ja kristittyin verta imeä, kyllä Pilatus on valmis tuomitsemaan heidän anomuksensa jälkeen kuolemaan niitä, jotka totuuden tunnustavat.  Ei taida senkaltaisille miehille tulla katumusta, jotka eivät ota syytä päällensä, vaan lykkäävät syyn muitten päälle.

Mutta ei suinkaan Josefille ja Nikodeemukselle tule syntiä katumavertaa, jotka ei ole suostuneet muitten juutalaisten tekoihin ja neuvoon. Ja ovat vielä omalla kulutuksella kunniallisesti saattaneet Jeesuksen ruumiin kuolleen uskon hautaan. Ennen Juudakselle tulee katumus, kuin Josefille ja Nikodeemukselle. Ehkä[87] Juudaksen katumus ei auttanut häntä, koska hän hirtti itsensä. Jos siis Josef ja Nikodeemus ovat taivaan valtakunnassa, kyllä kaiketi muutkin siviät ihmiset pääsevät sinne ilman katumuksetta. Ja mitäpä heillä on katumista?  Enemmän net on tehneet hyvää kuin pahaa Vapahtajalle. Heidän pitäis saaman kiitoksen Vapahtajalta, mutta ei tuomiota. Siinä uskossa ovat Nikodeemuksen uskon veljet, että Jeesus on maksava heille tuhanteen kertaan siitä hyvästä työstä, että he ovat saattaneet Hänen ruumiinsa kuolleen uskon hautaan.

Toinen tutkistelemus. Koska kaikki jumalattomat lapset ovat murheella saattaneet Vanhimpansa hautaan, kuka Hänen siis herättää ylös?  Se on kirjoitettu, että Jumalan voiman kautta Hän nousi ylös.  Mutta Jumala on vissimmästi kuullut murheellisten, katuvaisten ja alastomain orpolasten huokaukset, koska he rupeisit Vanhimman kuoleman jälkeen itkemään ja parkumaan ajatellessansa, kuinka suuren vääryyden he ovat tehneet, koska het ovat jumalattoman elämänsä kautta syösseet Vanhimpansa helvettiin, niin että Vanhimman täytyi valittaa: "Minun Jumalani, miksis minun ylön annoit!

Koska nyt se suuri Ristinkantaja ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas aukaisee rintojansa, ja osoittaa paatuneille lapsille haavojansa, sanoen: "Katsokaat, te jumalattomat ja onnettomat lapset! Näitä haavoja olen minä saanut teidän tähtenne. Te olette syösseet teidän Vanhimpanne helvettiin. Ettekös vielä tule katumaan teidän syntejänne, ja anteeksi anomaan teidän vääryytenne?" Silloin seisovat muutamat ja pilkkaavat Vanhimpansa kyyneleet, ja sanovat: "Et suinkaan meidän tähtemme ole niitä haavoja saanut.  Itse ilmanki olet loukannut itseäs.  Me olemme siveästi eläneet, emmekä ole sinua koskaan haavoittaneet."

Muutamat surkuttelevat Häntä ja sanovat: "Voi juutalaisia, millaisen miehen he ovat tappaneet!" Eivät nekään sokeat raukat tunne sitä, että heidän pitäisi itkemän itseänsä ja lapsiansa. Eivät myöskään ne vaimot, sanon minä, jotka surkuttelevat Vapahtajan onnettomuutta, ymmärrä itseänsä surkutella, vaikka heidän pitäisi muistaman kuolevaisen Vanhimman viimeisiä sanoja: "Te Jerusalemin tyttäret, älkäät minua itkekö, vaan itkekäät itseänne ja lapsianne." Mutta ne opetuslapset, jotka itkevät ja parkuvat kaipaissansa Jeesuksen armollista läsnäolentoa, kuuleekos Jumala niitten huokauksia?  Kuinkas luulette, te Vanhimman murhaajat, kuuleekos Vanhin niitten huokauksia, jotka itkevät Hänen hautansa päällä?  Minä uskon, että Vanhimman sydämessä on niin paljon (rakkautta, että) ei kuolema eikä (helvetti) jaksa Häntä salvata. Luulettekos murheelliset lapsukaiset, että Vanhin kuulee teidän huokauksenne haudassa?  Uskottekos, murheelliset opetuslapset, että kuolema laskee Hänen ylös lohduttamaan teitä?

Niin minä toivon, että ne murheelliset ja epäileväiset opetuslapset, Jotka nyt itkevät ja parkuvat kaipaissansa Jeesuksen armollista läsnäolentoa, pitää näkemän vielä kerran sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan elävänä. (Minä uskon, että Jeesus kuulee heidän huokauksensa).

Mutta niiden jaarituksia Hän ei kuule, jotka panevat pakanalliset sotamiehet vartioitsemaan hautaa. Sillä muutamat Vanhimman murhaajat eivät tule murheelliseksi sen tähden, vaikka Vanhin kuolee, vaan he katsovat Häntä niin kovin ylön, että he kusevat ja paskantavat Hänen hautansa päällä.  Ne iloitsevat Hänen kuolemastansa.  Mutta heidän vihansa pysyy vielä Vanhimman kuoleman jälkeen.  He pelkäävät, (että Hän tulee haukkumaan heitä kyykäärmeen sikiöiksi ja huoruuden sukukunnaksi, jos Hän pääsee nousemaan ylös haudasta.  Mutta viimein he saavat nähdä, ketä he ovat pistäneet.  Amen)

___________________________________________________

/ Jäljennös /Kolarin kirkonarkiston kokoelma / Alku ja loppu kateissa /

Täydennetty Uudesta Postillasta ja käsikirjoitusrepaleitten reunoissa oleviin puolikkaisiin kirjaimenosiin ja omaan päättelyyn turvautuen.  Omat päättelyt ovat sulkumerkein erotetut.

 

 

N:o 26      PITKÄPERJANTAINA 1855 (iltasaarna)

 

Apostoli Paavali puhuu apostolein tekojen 13. luvussa ja 29. jakeessa juutalaisten vihasta ja kiukusta Vapahtajaa kohtaan, kun hän sanoo: Vaikka he eivät löytäneet hänestä yhtään syytä, mikä olisi ansainnut kuoleman, anoivat he kuitenkin maaherralta, että hänet piti tapettaman; ja sen jälkeen kun he olivat täyttäneet kaiken sen, mitä hänestä oli raamatussa kirjoitettu, panivat he hänet hautaan.

Apostoli ei tee tässä mitään erotusta niiden juutalaisten välillä, jotka olivat syyllisiä Vapahtajan kuolemaan, ja niiden, jotka hautasivat hänet. Kuulostaa siltä, kuin apostoli olisi pitänyt heitä kaikkia toistensa kaltaisina, nimittäin niitä, jotka aiheuttivat hänen kuolemansa sekä niitä, jotka hautasivat hänet. Evankelista sanoo kuitenkin, että Josef oli vanhurskas mies ja kunniallinen raatiherra, joka ei ollut suostunut Vapahtajan kuolemaan. Kaiken lisäksi hän oli vielä Vapahtajan salainen opetuslapsi. Nikodemus oli jopa rohjennut puolustaa Vapahtajaa maailman vainoa vastaan, vaikka hänestä ei ollutkaan miestä puolustamaan Jeesusta enempää kuin mitä hänen oma kunniantuntonsa salli.

Tapahtui näet niin, kun ylimmäiset papit alkoivat pilkkaamaan Nikodemusta hänen salaisesti Vapahtajalle osoittamansa mieltymyksen tähden, ettei hän uskaltanutkaan ottaa Vapahtajaa puolustettavakseen. Hänen rakkautensa Vapahtajaan ei riittänyt sen kauemmas, kuin mitä oman kunnian varjeleminen myöten antoi. Kun koko maailman viha oli kohdistunut Vapahtajaan, niin oli todella vaarallista asettua  hänen puolustajakseen maailman vääriä syytöksiä vastaan. Sitä, joka tosissaan tahtoisi  puolustaa Vapahtajaa maailman jumalattomia syytöksiä vastaan, epäiltäisi helposti kerettiläisyydestä. Hänen epäiltäisiin langenneen puhtaasta Mooseksen opista. Juutalaisten ylimmäiset olivat saaneet sen ajatuksen Vapahtajasta, että hän oli samarialainen ja että hänellä oli perkele. Syynä siihen oli se, että Vapahtaja oli nuhdellut heitä ulkokullaisuudesta ja jumalattomasta elämästä. Kaikkia, jotka nyt tahtoisivat asettua sellaisen miehen puolustajiksi maailman vihaa vastaan, epäiltiin osallisuudesta Jee­sus Nasaretilaisen kerettiläisyytenä ja eksytyksinä pidettäviin oppeihin.

Mutta monet tahtovat nyt tunnustaa Nikodemuksen kristityksi, vaikka apostolein teoissa hänen nimeään ei koskaan mainita kristittyjen seassa. Ettei Nikodemus ollut mikään kristitty silloin, kun hän kävi Jeesuksen luona öisin, nähdään siitä, ettei hän ollut uudestisyntynyt, eikä myöskään uskonut Jeesusta Jumalan Pojaksi, vaan piti häntä ainoastaan Jumalan lähettämänä opettajana.

Mutta, sanovat nyt Nikodemuksen uskonveljet, hänhän on voinut tulla kristityksi myöhemmin, vaikka hänestä ei sen enempää ole kirjoitettukaan, kuin se, että hän auttoi Josefia hautaamaan Vapahtajan kuolleen ruumiin. Mutta mistä sellainen usko tulee, että Nikodemus tuli kuitenkin autuaaksi, vaikka hän ei koskaan ottanut osaa kristittyjen kokouksiin? Siitä se usko tulee, että nykyään on monta, jotka eivät ole päässeet Nikodemusta pitemmälle kristillisyydessään. He lienevät salaisia Jeesuksen opetuslapsia. He ovat mieltyneet siihen hyvään, mitä kristillisyydellä on saatu aikaan, mutta he eivät uskalla julkisesti puolustaa kristillisyyden tunnustajia pahan maailman soimauksia vastaan. Ja kuitenkin tämä on vähintä, mitä Vapahtaja vaatii jokaiselta kristityltä. Hän vaatii heitä puolustamaan kristillisyyden tunnustajia maailman jumalattomia soimauksia vastaan, sillä Vapahtaja itse sanoo: Jokainen, joka tunnustaa minun nimeni ihmisten edessä, hänen nimensä minä tunnustan Isäni edessä. Mutta Nikodemuksella ei ollut rohkeutta puolustaa Vapahtajaa, sillä hän pelkäsi, että maailma sysäisi hänet pois luotaan. Hän tahtoi olla maailman ystävä. Hän ei voinut kärsiä yhtään pilkkaa Jeesuksen nimen tähden.

Nyt kaikki ne, joilla on sama usko kuin Nikodemuksella, ovat kuitenkin sitä mieltä, että Nikodemus on tullut taivaan valtakuntaan. Mutta mitä tietä Nikodemus on tullut taivaan valtakuntaan? Onko täällä ketään, joka voi todistaa,  että Nikodemus on tullut kristityksi? Onko hän tullut kristittyjen kokoukseen? Onko hän tullut sisälle ahtaasta portista? Onko Nikodemus tehnyt parannuksen ja uudestisyntynyt? Kyllä niitä nykyisin on paljon, jotka tahtovat seurata Nikodemusta. Monet tahtovat salaa olla Jeesuksen opetuslapsia, mutta he eivät tahdo kärsiä mitään Jeesuksen nimen tähden. He eivät tahdo liittyä maailmanjoukkoon. He eivät tahdo luopua maailman kunniasta. He eivät tahto kärsiä yhtään pilkkaa Jeesuksen nimen tähden. Sellaista kristillisyyttä on nykyään kaikkialla. Ei ole ensinkään vaikea seurata Nikodemusta sinne asti, mihin hänen siveytensä ja jumalanpelkonsa ulottuu: hautaamaan Vapahtaja sen jälkeen kuin hän on kuollut. Tämä on helposti tehty. Mutta on vaikeampi puolustaa häntä hänen eläessään.

Seuraamme tänään Vapahtajaa haudalle. Mutta keskuudessamme ei moni itke Marian kanssa. Moni ei murehdi Vapahtajan kuolemaa. Ei moni valita sitä, että kristillisyys on haudattu kuolleen uskon hautaan.

Maria! Täydellä syyllä itket Vapahtajan aivan liian varhaista kuolemaa. Täydellä syyllä itket sitä, että  kristillisyys on laskettu k